keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Kotikirjasto

Tässä Lyylin äiti, terve. Aloitan tän arkipäiväisyyksiä käsittelevän blogini aiheesta arkipäiväinen sekamelska. Yksiömme päähuoneen lattia tai isoin sänky näyttää usein tältä:



Sekametelisopan keskeltä löytyy useita kirjoja, joista tämän hetken suosikkeja ovat ainakin Isä rakentaa, Maalarikissat ja kaikki Aino-sarjan kirjat. Sikälikin olen höpsö materialistiäiti, että ostan melkein kaikki kotikirjastomme kirjat omaksi uutena, joskin tällä hetkellä meillä on myös lainaston kirjoja valikoimissa.



Lyylin suosikkeja ovat:


Äidin suosikki on erilaisia ammatteja esitteleva runokokoelma:
Itkosen runorytmi on yksinkertainen ja polkeva, joskin hiukan monotoninen ja kyllästyttävä. Rytmin  kierrättämistä sivalletaankin hiukan Aamulehden arviossa. Aivan herkkua ovat kuitenkin nämä kuvien ja erikoisten ammattien tunnelmakuvien yhdistelmät. Aikuista hymyilyttävät myös todellisuuteen nivoutuvat karrikoidut ajatukset: Uutistenlukijan runossa Birgit "Bibbe" Mustelma raportoi, kuinka "--- / Joroisissa kulkukissa / kakki kukkapenkkiin, / jossain joutui vahingossa / lihaa saunalenkkiin. / ---" Enemmän olisi kuitenkin vielä kaivannut tällaisia helmikohtia, kuten tuo saunalenkkikommentti, joissa maailma näytetään hiukan vinoutuneena ja epäloogisena paikkana.

Äiti arvostelee myös yhtä Lyylin lempparia. Buu ja Bää siivoavat on hauska tarina, mutta suomennoksena sellainen, että alkukielen kyllä kuulee, esim.



Slurp! > Lurpsista. Ja kyllä Buun ja Bään pitäisi olla nimeltään vaikkapa Myy ja Mää, sillä eihän suomalainen lammas sano bää, vaan mää. Ja buuaaminen taas on jotain aivan muuta kuin määkimistä…

Lyylin sanavarasto on vielä melko alkeellinen, mutta eläinten ääniä hän kyllä matkii: käki sanoo uk-uu, huuhkaja hu-huu, lammas määä (möreällä äänellä), koira hau-hau, kissa miau (oikein hennolla äänellä). Yllättävän taitavasti Lyyli osaa käyttää myös äänenpainoja eläimiä imitoidessaan. Täytyis vissiin tehdä lastenkirja aiheesta! ☺

Se tästä sekavuudesta. Palataan aiheeseen myöhemmin. Sillä on aika siivota! Buu ja Bää -kirjan alkulehdillä onkin sisareni hyvinkin oikeaan osuva kommentti äidin siivoamismaniasta. Onkohan pikku-Lyyli tullut siis äitiinsä?


ps. Kuten kaikki varmaan arvasivat, pikku-Lyylillä on todellisessa elämässä ihan toinen nimi, mutta näin virtuaalimaailmassa häntä kutsuttakoon Lyyli-nikillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti