maanantai 30. elokuuta 2010

Meikkaa

Eräänä päivänä yllätin Lyylin sängyn päälle jääneen aarrekulhoni ääreltä: hän oli löytänyt äidin meikit. No, ajattelin, ettei pieni voi mitään suurempaa tuhoa niillä saada aikaiseksi, jos vähän katselen olan yli, mitä tyttö touhuaa. 


Hän otti ihan oikeaoppisesti paitsi peilin, myös luomivärisimeltimen käteensä ja suti sillä silmäluomiaan (tai yritti ainakin osua sinne päin). Meikkisienellä hän hankasi poskeaan ja puuterivipalla tupsutteli päälle. Lakkapulloista hän totesi yksikantaisesti: "akkaa" ja heitteli menemään, sillä hänellähän on jo varpaankynnet lakattuna – ja äiti, joka rajoittaa sormenkynsien lakkaamista.

Lopulta tyttö löysi silmänympärysvoiteen, ja katsokaapa, mikä hartaus sitä levittäessä:


Yksi pieni erehdys meikkivälineen käyttötarkoituksessa sai lopulta äidin pelastamaan meikit: puuterivippa sai kuorrutuksen edellä mainittua silmänympärysvoidetta. Ilmeisesti sitä oli hivenen hankala saada ulos suoraan pullosta silmien ympärille! Kuka ties nerokas sovellus siis, mutta äiti ei kuitenkaan innostunut enää käyttämään samalla vipalla puuteria.

Arvelen, että meikkikokeilut saavat vielä jatkoa, sen verran kiinnostunut Lyyli on kaikesta naisellisesta. Ehkä blogin(i) ensimmäiset meikkiarvostelut tekee myös joku muu kuin tämän postauksen kirjoittaja.

2 kommenttia:

  1. Tulee mieleen kun pienenä pikkuveljen kanssa tutkittiin ja kokeiltiin äidin meikkipussin aarteita. Lumoavaa ja vähän kiellettyä touhua...

    VastaaPoista
  2. :) Kielletty hedelmä kiinnostaa... Meidän äiti taas ei meikannut, kun oltiin lapsia, mutta kaapin pohjalta löytyi joskus (90-luvulla) jotain 70-luvulta peräisin olevia puuterin ja luomikynän rippeitä. Jaiks.

    VastaaPoista