maanantai 23. elokuuta 2010

Muumikulhomenetelmä ja muutama sana mukeista

Kiitos ihanista paljastuksista ja haaveiluista, joista toivottavasti tulee joskus tosia! 

Arpaonni suosi tänään nimimerkitöntä Sky people -yhteisöstä ja kuumailmapallosta haaveilevaa ystäväistäni, jonka kyllä tunnistin tekstistä... Joten ottanethan pikapuolin yhteyttä, ehkä ehdimme kaffeille tai olusille palkinnon luovuttamisen yhteydessä. 


Arvonta tapahtui perinteiseen tapaan suljetulla lippuarvonnalla. Onnettarena toimi Lyyli, joka nosti Muumimamma-kulhosta lapun aivan tohkeissaan. Olisipa hän nostanut niitä vaikka muutaman ylimääräisenkin, mutta harmi vaan, että kirjat pääsivät loppumaan – odotan vielä omaakin kappalettani mielenkiinnolla, sillä olen jo saanut kuulla muutamia paljastuksia kirjan sisällöstä. "Minutkin" sieltä kuulemma löytää, hieman merkillisessä valossa kuitenkin, ainakin sen perusteella, että kirjassa karkaan kotoani lesborakastajan mukaan. ;)


Valitsin tähän arvontaan nimenomaan muumikulhon, sillä olen todennut ainakin astioitteni suhteen olevani täystavis. Omistan juuri niitä tavallisimpia suomalaisten kaappien täytteitä eli Arabian muumimukeja ja Iittalan Taika-sarjaa. Oikeastaan minun piti kirjoittaa niistä ihan oma bloggauksensakin joskus, mutta totesin, ettei niihin liity mitään sen kummempia tarinoita tai muistoja. Ne vaan ovat niin kivoja ja kauniita, että hankin ja pyydän niitä lahjaksi. Ja annan niitä miehelleni ja Lyylille, jotta saan lisäihailtavaa itsekin, kun en kehtaa ihan ilman syytä aina ostaa. 

 Kuva: Breibeest

Lempimukini on kuitenkin ihan toinen, Heljä Liukko-Sundströmin kutovia pupuja esittävä kauniin sininen muki, joka on Arabian sarjaa sekin. – Olen muuten saanut  pupumukin kirja-arvonnan  voittaneelta henkilöltä! Pupuja löytyy sarjassa erilaisissa puuhissa: tanssimassa, sauvakävelemässä, saunomassa, vastaanottamassa ylioppilaslakkia, pyöräilemässä. Appivanhempieni kertoman mukaan tuotannossa on joskus ollut myös sellainen nörttipuuhissa oleva pupu, jota kyllä näyttää löytävän kirppareilta vieläkin. En kuitenkaan ole alkanut kerätä pupu-sarjaa, mutta ehkä tuo nörttikorva minun täytyy miehelleni ostaa, tekihän hän minulle kivat KeyNote-pohjat tämän päivän työesitelmää varten. 

Työmukinani toimii Hattivatti-muki, koska rakastan sen oranssia hipiää ja ehkä jopa samaistun hattivatteihin, jotka parittomina määrinä ajelehtivat elämässä, loputtomasti vaeltaen, vailla päämäärää. Sellaiselta nimittäin joskus tuntuu, ehkä etenkin töissä. ;) Mutta muuten hattivatit saavat kuuroina, mykkinä, tunteettomina, välinpitämättöminä ja toivottoman tyhminä olentoina elää aivan omaa elämäänsä.


1 kommentti:

  1. Ps. Otsikon ei ole tarkoitus halventaa mitään ihmisryhmää, menetelmää tai tarkoitusperää, vaan mielestäni se oli hauska sanaleikki ns. muumimukimenetelmästä, kun kerran tässä nyt muumikulhoa käytettiin. Pahoitteluni, jos olen aiheuttanut tällä mielipahaa jollekulle.

    VastaaPoista