torstai 2. syyskuuta 2010

Lisäys edelliseen ja pari sanaa arjesta

Tässä siis kuukauden vaatteeni kuvitettuna. Nyt jo kauhistelen tätä viileyttä, ja pohdin, onko rikos lisätä pellavapaitulin alle poolo… No, yritetään sinnitellä.

 Musta lyhyt neuletakki: Lindex, hame: InWear, musta pitkä neulepaita: Peppercorn(?)
Pellavapaita: second hand, farkut: Mustang, pellavapaitamekko: second hand/Marc O'Polo

Aika vähän olette päässeet näkemään täällä päivittäisiä asujani; syy lienee kenties siinä, että en ole jaksanut oikeastaan yhtään satsata pukeutumiseen alkaneen syksyn aikana. Muuttuneet työkuviot ovat haastaneet ja neidin tarhautuminen rajanneet jaksamista. Usein huomaan istuvani tietokoneen äärellä laatien jotain lisätehtävää tai surffaten materiaalien perässä. – Tällä viikolla sentään ostin yhdet kengät, sillä olen astunut parit kesäiset, työkengiksi ajattelemani aika linttaan loman aikana.

Kengät: Vagabond

Tuntuu kuitenkin siltä, että töihin palaaminen oli mukavaa, vaikka normaalisti olen syksyisin energisempi kuin tänä armon vuonna. On suunnattoman ihanaa opettaa hiukan vanhempia oppilaita ja aivan erinomaisen riemullista, että käytössäni on nyt ”oma” luokkatila, jota siis viime vuonna jaoin toisen opettajan kanssa.

Monet miettivät syksyisin omaa jaksamistaan, mutta minä teen sitä yleensä keväällä. Pahimmat kuukaudet ovat maalis- ja huhtikuu; toukokuussa elämä jo voittaa, kun loma kolkuttelee ovella ja valoisuuteenkin on tottunut. Tällä hetkellä huomaan kuitenkin haaveilevani jostain luksuksesta, erilaisesta lomasta, enkä ole niin innoissani pian alkavista harrastuksista tai arjen vakiintumisesta kuin yleensä.

Päivänasu: Paita: Lindex, hame: InWear, kengät: Vagabond, koru: Kalevalakorun Neitsyt Marian monogrammi, laukku: Marimekko, napa: toivottavasti ei vilkkunut töissä!

Ehkä on vain rikkaus, että syksyt ovat keskenään erilaisia, eikä aina vaatteisiin satsaaminen ole tärkeää – tai onko se koskaan? Silti erityisesti nyt tällainen kuuden vaatteen kokeilu sopii mielentilaani ja elämäntilanteeseeni. Hienoa on myös huomata kaipaavansa hitaasti valmistuvaa vaatetta, neulehametta, joka istuu ainakin vielä vuoden puikoilla. Sellainen itse kudottu pala materiaa, jos se sitten koskaan tulee kantajansa päällä istumaan, on todellista slow-pukeutumista, hillittyä harmoniaa, harkittua yksinkertaisuutta, johon tämä kuuden vaatteen ideologiakin opettaa. Satsaus laatuun määrän kustannuksella näyttää työelämässäkin usein olevan valttia.

2 kommenttia:

  1. Kannatan kyllä pooloa alle tai parin paidan vaihtamista pitkähihaiseksi - noillahan jäätyy! Ja hameesta huomautus, että ei näytä kynähameelta. Eikös kynähame ole vain sellainen reilusti alaspäin kapeneva, malliltaan siis alhaalta kapea kuin teroitettu kynän terä? Hauska projekti muuten. Matkalaukkuelämässä vastaavia on tosin koettu pakon sanelemana niin monta kertaa että itse en nyt ryhtyisi, mutta kannatan. Toivottavasti asusteista tulee vaan tarpeeksi värikkyyttä.

    VastaaPoista
  2. Juu, voi olla, ettei tuo ole oikeasti kynähame. Tuntuu vaan kävellessä aika kapeelta, kun siinä ei oo halkiota. Mut taidan kävellä aika reippain askelin, kapeisiin hameisiin tottumattomana...

    VastaaPoista