perjantai 10. syyskuuta 2010

Marimekkoa ilman mekkoa


Äsken julistin ihastuneeni Marimekon tuoreisiin mikapiiraismekkoihin. Niiden lisäksi tykkään kovasti myös Marimekon keramiikasta ja lasituotteista, jotka eivät ole mielestäni saaneet tarpeeksi ansaitsemaansa huomiota. Jos minulla olisi siirtolapuutarhamökki, siellä olisi tällaisia keittiön komistuksia. Oiva-astiat ovat Sami Ruotsalaisen suunnittelemia ja Maija Louekarin kuvittamia, niminään juurikin Siirtolapuutarha ja Räsymatto. Lasituotteet taas ovat Anu Penttisen Sukat makkaralla -sarjasta. Siirtolapuutarhaelämään kuuluisi nimenomaan käpsytellä niin, että "sukat on sillä makkaralla ja lentää se päivänkakkaralla". Ja laulaa kovaa, korkealta, ehkä vähän nuotin vierestä. Eihän elämä ole niin vakavaa?



Pian tämä kuulostaa Marimekon sivuilta lainatulta mainostekstiltä olematta kuitenkaan sitä, joten siirryn kirjaamaan ylös mielentilani runoja, Joka tytön runokirjasta tietenkin. Jotenkin nämä astiat ja se kauniin viherkantinen opus vain sopivat yhteen. Valitsemiini Eeva Kilven runoihin liittyy myös pisara samaa haavetta jostain paremmasta, vaikkakin aivan tavallisesta elämästä mitä siirtolapuutarhaunelmiin. Siirtolapuutarha ja pieni punainen mökki ovat  monelle unelmia rauhasta, hitaasta elämästä, olennaisuuksien ympärille kietoutuvasta yksinkertaisuudesta ja sen kauneudesta. Kaikesta tästä, mutta lähellä arkea.

Jotkut haaveet ovat sellaisia, jotka eivät koskaan toteudu, eikä niiden ole tarkoituskaan toteutua edes haaveilijan haaveissa. Teen juonti rauhassa, hiljaa, nautiskellen on kuitenkin unelma, oma unelmani, joka voisi olla totta vaikka heti, jos niin päättäisin. Elämä on ehkä joskus kiinni oikein näkemisestä; pitää vain malttaa pysähtyä ja ottaa tilanne haltuunsa. Pysähtyä voi tässä ja nyt, siihen ei tarvitakaan siirtolapuutarhaa (eikä uusia mukeja, vaikka joku muki nyt sentään).



Yhtäkkiä näen ikkunassa peilikuvani:
jalat pöydällä, kädessä kirja,
mukavannäköinen asento.
Ja se hymyilee.

Minä vilpittömästi kadehdin sitä.



Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.


Runot Eeva Kilven kokoelmasta Laulu rakkaudesta ja muita runoja 1972; lainattu Joka tytön runokirjasta, toim. Suvi Ahola ja Satu Koskimies 2007

Kuvat Marimekon keittiösivuilta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti