keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Siivoan, jotta en ahdistuisi

Kuten sivupalkissa olen lupaillut, kirjoitan teille nyt siivoamisesta – mikäs sen mielenkiintoisempaa. ;) Samalla korjaan sellaisen virheluulon, joka kaveripiirissäni on ilmeisesti jo pitkään vallinnut, että muka tykkäisin kyseisestä puuhasta. En pidä. Pidän ja vaadin ainoastaan sitä, että ympärilläni on siistiä. Saan ahdistuskohtauksen siitä, että paikat ovat täynnä epämääräisiä tavaroita paikoilla, jonne ne eivät kuulu tai sovi. Inhoan sitä, että vaatteet ovat mytyssä – ja siten rytyssä – sekä sitä, että likaa ja sotkua löytyy esimerkiksi jääkaapin seinämistä, kuten juuri minuutti sitten huomasin, kun jääkaappia availin. (Kyllä, juon tässä ohella kahvia ja syön rahkaa.)

En osaa kuitenkaan päättää, kumpi on kamalampaa: epäjärjestys eli sotku vai likaisuus eli tahma. Kummatkin ärsyttävät kyllä. Valinnanvaikeus on kuin kysymys siitä, kumpi oli ensin: muna vai kana. Sen kuitenkin tiedän, että sekä sotkuisuus että likaisuus ovat ainaisia vieraitamme, eivätkä koskaan oikeastaan vähene kuin hetkeksi. Entropian lisääntymistä ei voi välttää, sen verran muistan jopa fysiikasta. Ainoastaan suljetussa tilassa entropiaa eli kaaosta voi vähentää siirtämällä, esimerkiksi lattialta roskikseen ja sitä kautta pois tästä tilasta. Monet varmaan taistelevat kaaosta vastaan siirtämällä pöydiltä ja muilta avoimilta pinnoilta kamaa kaappeihin. :) Itse taas luovun aika helpostikin tavarasta (lähinnä vaatteista, kengistä ja kirjoista) roudaamalla sitä UFF:n keräyslaatikoihin, tutuntutun kirppikselle tai siskoille. Ja joskus jopa kadun liian nopeita käänteitäni. Ah, ne ihanat korvakorut tai farkkuhame, ne ovat jo muilla käyttäjillä...

Kuvassa Lyyli vauvana kokeilemassa, miltä Dyson tuntuisi

Meillä käy nykyään Pikkunoidan siivoaja eli korrektimmin siistijä kerran kahdessa viikossa. Olen ollut tyytyväinen tähän satsaukseen. Hän vie matot ulos, imuroi ja pesee lattiat sekä pyyhkii pölyt. Aikaa tähän menee 53 neliön kämpässämme noin kaksi tuntia ja kustannus on 88 euroa. Ei paha, sillä meillä on aika lailla nosteltavaa ja siirrettävää, kun eletään kovin tiiviisti. Itse siivoan aina kaksi kertaa siivoajan välissä: lauantaina samalla viikolla siivoajan kanssa ja seuraavan viikon torstaina. En pese koskaan lattioita ja erittäin harvoin pyyhin edes pölyjä, sillä mielestäni siivoajan jälki on hyvää ja yritän säästää itseäni. Tavoitteenani on kuitenkin tämän kahden viikon aikana tehdä joka siivoamiskerrallani jotain ekstraa, kuten pestä jääkaappi, pyyhkiä parven tai korkeiden hyllyjen pölyt tai hinkata vaikka maustehylly purkkeineen puhtaaksi.

Olen siis siisti luonne, mutta hiukan jo taittumaan päin. Aika ja jaksaminen eivät riitä ainaiseen rätin kanssa häärimiseen. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii sisareni, muistikuvieni mukaan aika sotkuista huonetta tai kämppää aina asuneen, kommentti maustehyllystämme: "Onpa tahmaa. Itse aina pesen purkit kuumalla vedellä ja astianpesuaineella aika ajoin." – No, minä en, koska en jaksa ja säästelen etikettejä. Lisäksi olen keksinyt oivia keinoja säästää aikaa siivoamisessa. Meillä on paitsi Dysonin imuri, joka on tosi tehokas, myös Swiffer dusters -ihmepölyhuiskia. Ei aina nimittäin tarvitse rättiä, kun haluaa pölyt pois. Sen kun vain huiskauttelee esimerkiksi staattisesti sähköisinä pölyä erityisesti houkuttelevia laitteita kuten tietsikoita noilla pehmoisilla hapsuilla. Toimii, on nopsaa ja käsiäkin säästävää. 

Kuva Swiffer dusterista: Muffet

Myös Lyyli osallistuu meillä siivoamiseen. Eilen hän aivan riemuitsi, kun pääsi mukaan vaihtamaan lakanoita: hän sai viedä likaiset oikeisiin likapyykkiastioihin. Aika usein tyttö nautiskelee imuroinnista, kun siitä tulee ilmavirtaa, joka toimii myös tuulikoneena tukalle. Äitinsä taas välillä jo elättelee toivoa siitä, että ehkä meillä on pian joku muu imurointivastaava kuin allekirjoittanut. Siksipä kaikuu siivouspäivinä meillä lause: "Haluisko Lyyli joululahjaksi pienen imurin?" Vastausta ei ole kuulunut – vielä.


2 kommenttia:

  1. Epäjärjestykseen taipuva sisko ilmoittautuu ja kommentoi: musta likaisuus (tahmaisuus, kaikki hajut, jne) on ehdottomasti paljon kauheampaa kuin epäjärjestys! Itse olen monien mielestä vähän hysteerinenkin lian suhteen, etenkin juuri keittiön ja vessan kohdalla (ehkä yliherkän nenäni takia). Samoin kauhulla olen katsonut huoneeni tilaa nyt kun siellä asustaa alivuokralainen, ja tää tapahtui myös edellisen alivuokralaisen kohdalla, vaikka kumpainenkaan ei edes pidä itseään erityisen sottaisena.

    Järjestys on tietysti kivempaa kuin epäjärjestys, mutta jos ei ole aikaa, järjestyksestä voi tinkiä. Epäjärjestys on aina vain ohimenevä tila ja sitä voi katsoa sormien läpi ja tavallaan jättää kokonaan näkemättä, mutta suttuisuus jotenkin vastenmielistä ja laskee elämänlaatua eri tavalla. Ehkä ajattelutapani on hiukan perua myös kotoa - vaikka kotimme oli aina aika epäjärjestyksessä tavarakasoineen, on esim. vessa aina pidetty tosi siistinä, kiitos äidin.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi kirjoitti äitinsä pitäneen kotona aina vessan siistinä! Voisin kirjoittaa samoin. Vaikka meillä kotona olikin vain puusee, oli se aina siisti - äitini ansiosta. Myöhemmin vesiklosetin aikakauteen siirryttyämme äiti otti aina pesukoneen purkaman pulveriveden talteen ja kaatoi sen vessapyttyyn. Vessan istuinosia hän pesi hyväntuoksuisilla käsisaippuoilla. Huomaan itse usein tekeväni samoin, mutta pesukoneesta purkautuviin pesuliuoksiin en pääse käsiksi, koska ne menevät suoraan viemäriin.

    VastaaPoista