perjantai 10. syyskuuta 2010

Turkoosin himo

Oltiin viime lauantaina häissä; pukeuduin musta-turkoosinsävyiseen asuun, josta olin etukäteen vähän epävarma: onko mekko liian arkinen? Olin kuitenkin suunnattoman tyytyväinen lopputulokseen, etenkin kun ystäväni fiksasi hiukseni hauskan näköisesti taipumaan ulospäin. Häihin jaksan myös aina laittaa piilarit, mitä muuten en harrasta. Yksi asia jäi kuitenkin itseä puvustaessa harmittamaan: minulla ei ollut turkoosinsävyistä luomiväriä ja jouduin tyytymään taivaansiniseen. Siksipä suuntasin heti maanantaina meikkiostoksille, ja seuraavissa tämän puvun pippaloissa turkoosia tulee löytymään myös silmäkulmastani.


Huomaan, että viime aikoina turkoosi on muutenkin sulattanut sydäntäni: ostin elämäni halvimman kaulahuivisen, turkoosi-valkoraitaisen, jostain alekorista (hintana 2,40 e) sekä turkoosit sormikkaat, ja kuuden vaatteen kuukauden rajoituksista johtuen kaivoin esille kauan lähes ainoastaan varastossa maanneet vaaleankelta-turkoosit "kiinakenkäni". Kengät ovat Think-merkkiset, siis jalkaystävälliset, mutta valitettavasti leveisiin (mutta luisiin) jalkoihini varvasosastaan aivan liian kireät. Nyt tartuin itseäni niskasta kiinni, ja kolmen vuoden varastoinnin jälkeen vein popot suutarille. Kurvin kupeessa sijaitsee aivan loistava pieni suutariliike, joka on saanut joskus, sen tarkempaa postausta muistamatta, suositteluja myös Polka Dotsin Jonnalta. Siellä venyttivät kenkäparia päivän, ja jopa ne mahtuivat jalkaani. Ja kuulemma toinen venytys tehdään ilmaiseksi, jos ei vieläkään tohdi käyttää. Paras vinkki kuitenkin oli: käytä ihminen hyvä kenkiäsi, nahka kuivuu varastoituna ja sitten sen muokkautuminen omaan jalkaan on entistä vaikeampaa. 


Olen siis saanut kehotuksen ja luvan turkoosiin! Ensi viikolla on tarkoitus yhdistää väriä myös yhteen niistä kuudesta arkivaatteesta. Muuten tämä kuuden vaatteen aika on mennyt lähinnä uusista vaatteista haaveillessa, joten sikäli tempaus on kohdallani johdattanut vähän väärään suuntaan. Toisaalta olen päättänyt tänä syksynä satsata laatuun tai vähintään tyyliin määrän kustannuksella. Niinpä, pitkälti Pupulandian Jennin inspiroimana ja Indiedays-sivuston jo menneen Marimekko-kampanjan ansiosta, olen saanut fiksaation Mika Piiraisen syyskokoelmasta sekä Jennin ihanasti esittelemästä Noora Niinikosken Reuna-mekosta, tosin linkin kuvasta poiketen ihan vain mustana.


Ehkä hankinkin jotain Marimekkoa ostotauon jälkeen. Kävin tänään kääntymässä Hakaniemen hallin Marimekossa ohikulkumatkallani, ja kysäisin ikään kuin ohimennen Piiraisen Kaje-hameesta. Jospa vaikka joskus sellaista kokeilisin, mielessä jo ystävän 30-vuotisjuhlat ja valmistuminen. Vastaus: hameita on jäljellä kaksi 38-kokoista mustavalkoisena, mustikka-turkoosina kolme kappaletta kokoa 36 Kämpin Marimekossa, yksi 34 jossain Lempäälässä ja yksi vieläkin kauempana Tampereen kupeessa muistaakseni. Päätelmä: muutkin ovat ihastuneet. Toinen päätelmä: turkoosi ei ole niin pop kuin mustavalkoinen, vai johtuisiko se tuon mustikan ja turkoosin liitosta? Minulle turkoosi yhdistettynä vaikka mansikan väriin ei kuulostaisi Kaivo-kuosissa välttämättä pahalta. Mutta paha juttu on se, että tämän kuun aikana en kyllä hametta osta. Nyt on aika keskittyä oman vaatekaapin somisteisiin ja käyttää mielikuvitusta kuuden vaatteen parissa. Jotain selkärankaa täytyy sen verran olla.

Lokakuu vaikka sitten olkoon hame- ja mekkokuu!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti