keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Kulttuuririennot: Villa Mairea

Mitä enemmän kulttuuria on elämässään kokenut, sitä vaikeampaa siitä on enää saada elämyksiä. Helsingin Sanomissa julkaistaan hauskaa kulttuuripalstaa, jossa "kaiken nähnyt kulttuuritoimittaja herkistyy" eli kertoo jostain kulttuurikokemuksestaan, joka on noussut yli muiden ja jäänyt jotenkin erityisenä mieleen. Vaikka herkistyminen kulttuurille vaikeutuu kulttuurisen painolastin myötä, elämyksiä on aina mahdollista löytää. Niille vain tarvitaan oikeat olosuhteet, joita hektisessä arjenkin pyörityksessä välillä syntyy. 

  Kuva: drz image

Minun herkistymiseni kulttuurille tapahtui viimeksi elokuussa, ystäväni häiden jälkeisenä päivänä, kun olimme häävieraiden ja juhlakalujen kanssa tutustumassa Villa Maireaan. A. Ahlström Osakeyhtiön perijättärelle Maire Gullichsenille ja tämän puolisolle Harrylle 30-luvulla suunniteltu residenssi on Alvar Aallon kädenjäljistä yksi kuuluisimpia. Se sijaitsee Porin Noormarkussa Ahlströmin ruukkialueella, jossa sijaitsee muitakin arkkitehtoorisesti arvokkaita rakennuksia, kuten Havulinna. Nyttemmin alkuperäinen A. Ahlström Osakeyhtiö on pirstaloitunut, ja yksi sen osayhtiöistä, nimeltään juurikin A. Ahlström Osakeyhtiö sijaitsee edelleen pääkonttoreineen Noormarkun ruukkialueella. 

Ruukkialueella rakennukset ovat käyneet läpi kasvojenkohotuksen eli erilaisia remontteja, majoitusmahdollisuudet ovat alueella parantuneet ja tunnelma etenkin Villa Maireassa kuin suoraan menneisyydestä, vaikka residenssi olikin vielä elokussa osittain julkisivuremontin alla. Tuntui aivan maagiselta pysähtyä hetkeksi ihailemaan rakennuksen eleganssia ja haistella loppukesän tuulia Mairean upealla pihalla. Ainoa harmitukseni taisi olla, kun ei päästy tutustumaan talon kaikkiin tiloihin, kuten yläkerran temppuhuoneeseen tai ateljeehen. Olin jopa ostaa Mairea-kirjan, mutta tajusin, etten kuitenkaan koskaan jaksaisi lukea sitä.


Villa Mairea rakennettiin yksityisasunnoksi isolle perheelle. Se edustaa tyylisuunnaltaan modernismia, ja on mielestäni edelleen melko moderni rakennuksena sekä funtionaalisuudeltaan että muotokieleltään. Ehkä eniten 30-luvun henkeä on Alvar Aallon puolison Aino Aallon suunnittelemassa sisustuksessa: rottinkituolit, paljon puuelementtejä, hauskoja valosäätimiä – jonkinasteista asketismia rakennus sisustuksineen julistaa, vaikka onkin paitsi itse taideteos myös täynnä arvokastakin taidetta. Ehkä tähän ovat vaikuttaneet myös Aaltojen saamat japanilaisvaikutteet. Villa Maireahan on rakennuksena melko yksinkertainen ja toisaalta kiehtovan yksityiskohtainen. Paljon elementtejä on poimittu ympäröivästä luonnosta. Myös funktionaalisuutta on ajateltu hieman tavallisuudesta poikkeavilla tavoilla: esimerkiksi ylimääräisille tauluille on tehty rakenteisiin säilytystiloja, koska on tiedetty Maire Gullichsenin olevan todellinen taiteen mesenaatti

Villa Mairean emäntä liittyy minuun myös eräällä toisellakin tavalla kuin sillä, että olen elänyt lapsuuteni samoissa maisemissa kuin hän aikanaan, nimittäin Noormarkun kankailla. Olen sen lisäksi ollut töissä museoharjoittelijana yhden kesän Porin taidemuseossa. Kyseinen taidemuseohan on perustettu Maire Gullichsenin lahjoitusten varaan. Villa Mairea -kokemus ei siis ollut minulle sarjassaan ensimmäinen, mutta ensimmäinen herkistävä. Ehkä tähän asti olin ollut vain liian nuori tai liian lähellä ymmärtääkseni tai kokeakseni sitä sen syvällisemmin. Tällä kertaa taas juurikin taustat saattoivat lisätä kiinnostusta asiaan. Täällä meillä on tällaista ollut, ja on edelleen. Se on ihmeellistäkin, oikeasti herkistävää.

3 kommenttia:

  1. Luotaajat-Johannan joku Facebook-kaveri joskus kiinnitti huomiota Johannan käyttämään juurikin-sanaan (järkyttyneenä siitä, että joku niin sivistynyt kuin Johanna voi sitä myös käyttää), ja täytyy sanoa että sama pisti todella paljon silmääni tätä lukiessani. Miksi juuri ei riitä? Mielestäni mitään merkityseroa ei tulisi kummankaan tämän tekstin juurikin-sanan kohdalla, jos niiden sijalla olisi juuri. - Muuten hyvä teksti! Villa Mairea on kaunis.

    VastaaPoista
  2. Hei,
    Villa Mairea on minulta vielä näkemättä, vaikka vierailun arvoiselta ehdottomasti kuulostaa (ja melkein-arkkitehti -isän henkisen painostuksen ansiosta myös tuntuu).

    Odotan jo kovasti että julkaiset oman kirjakaaviosi! Pieniä on varmasti tärkeintä rohkaista lukemaan sitä mistä pitävät.

    VastaaPoista
  3. Katriina: Juurikin taitaa olla muotisana, joka kuulostaa vain paremmalta kuin tuo pelkkä juuri. Toisaalta sanan voisi mielestäni rinnastaa myös-partikkeliin, johon sopii tuo -kin-pääte. - Olet oikeassa, että tässä tekstissä käyttämäni juurikin-sanan paikoille olisi sopinut paremmin juuri-sana, mutta voisin kuvitella, että juurikin-muodolle löytyy oma käyttöalueensa, jossa se edes hivenen eroaa juuri-muodon merkityksestä. – Kieli elää koko ajan ja muuttuu käyttäjiensä mukana. Jos joku siinä ärsyttää, ei voi mitään. Tätä suomen kielen opinnoissakin koko ajan painotettiin: ei saa jäädä mihinkään ideaalikielen loukkuun!

    Tessa: Villa Mairea on ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen! Suosittelen. Ja noita majoittautumismahdollisuuksiakin lähimailla on nyt enenevässä määrin, vaikkei sukulaisia kylällä asuisikaan. :) Pitääpi alkaa miettiä kirjakaaviota, koska viehätyin siitä kovasti...

    VastaaPoista