tiistai 26. lokakuuta 2010

Sieltä se punainen hiipii...

Joulu tulee joka vuosi aikaisemmin. Ensin Tiimarin mainokset opehuoneen pöydillä, sitten lelukatalogit postiluukusta. Piparintuoksuisia keksejä houkuttelemassa keksilakkoisia laihduttajia unohtamaan syksyn alussa annetut terveyslupaukset. Joku puhui jo joulukonserteistakin. Mainoksia, pikkujouluvaatteita kauppojen hyllyillä. Katselet niitä kuin salaa, ja seuraavaksi huomaat törmääväsi eräänlaiseen glögitorniin pienen lähimarketin käytävällä. Huoh. On sentään vasta lokakuu. 

Toisaalta joulu hiipii jo syyskuussa mieleeni: suunnittelen hiukan, millaisia koristeita tuon luokkaan ja mitä jätän kotiin. Meillä ei tosin ole mitenkään kasoittain joulurihkamaa, koska emme ole koskaan olleet joulua kotona ja siksi kaikki on pysynyt minimaalisissa mitoissa – tai ehkä muutenkin, laiskuuttani. Haluaisin silti omistaa kauniita joulukuusenpalloja, olen sen ikäinen. Joka vuosi suunnittelen ostavani niitä joulunjälkeisistä alennusmyynneistä Stockmannilta, mutta en ole enää silloin fiiliksissä. Viime talvena ostin Tiimarista tammikuussa tähden. Se ehkä pääsee olohuoneen verhotankoon. 


Suunnittelen hiukan myös jo joululahjoja: mitä jos ostaisin kaikille Toisenlaiset lahjat, se olisi jotain hyödyllistä. Haluaisin itsekin rauhoittaa itseni pois kaupallisesta joulusta, koska olen näemmä viettänyt puolet syksystä asioita ostellen. On kuitenkin mukava saada jotain pientä, ja parasta on, jos se on jotain hyödyllistä ja käyttökelpoista. Ostan aina myös itselleni jonkun pienen asian, jota olen kauan halunnut, mutten ole raaskinut hankkia. Haluaisin ostaa kaikille muillekin jotain arvokasta, mutta olen tajunnut, että se on mahdotonta. Siksi aion tänä vuonna ostaa kaksi arvokasta tai vähintään tunnepitoista lahjaa, ja muita ilahdutan pienemmillä ajatuksilla.

Joulu saa mielestäni tullakin näin: pikkuhiljaa ja aikaisin, kunhan se ei valloita minua sellaisella markkinatalousraivolla, mitä kaupalliset tahot tahtoisivat. Kunpa edes joulun voisin rauhoittaa materialistiselta minältäni. Tuleehan sitä nimittäin pian ihan joka tuutista, kun jotkut bloggaajatkin alkavat lokakuun lopulla kirjoittaa joulufiiliksiään. Yritetään silti nauttia joulun tulosta, viehän se ajatukset pois pimeästä. Ja pian on jo marraskuu, silloin voi oikeasti alkaa ääneen miettiä, millaisen joulukalenterin hankkisi tänä vuonna.


5 kommenttia:

  1. Onpa kaunis jouluinen kattaus! Nuo taitavat olla Lampi-lautasia...

    VastaaPoista
  2. Mulla on jo adventtikalenteri :) Se on partiolaisten kalenteri, joten raha meni hyvään tarkoitukseen.

    VastaaPoista
  3. Riitta: Kiitos. Kattaus on Leviltä joululta 2008. En muista, olinko osallisena kattauksen tekemiseen, ehkä...

    Johanna: Partiolaisten on kyllä se perinteinen. Haluaisin Lyylille tänä vuonna jonkun lokerokalenterin, jonne vois ostaa jotain pientä joka päivälle. Mutta itse en ajatellut sellaista väkätä, joten luotan myyjäisten valikoimiin. :)

    VastaaPoista
  4. Joo sovitaan ettei lahjoja? Paitsi kummitädin ominaisuudessa ehkä jotain pientä ja tarpeellista.

    VastaaPoista
  5. Riina: Juu, sovitaan vaan! Eikä Lyylillekään tarvitse, talo tursuaa tavaraa!

    VastaaPoista