maanantai 8. marraskuuta 2010

Kaapit avautuvat

Innostuin sunnuntaina siivoamaan kaappeja: pyyhin ja järjestin kattilakaapin ja sen perään "samalla hiellä" jääkaapin. Urakan päälle kuvasin säihkyvät sisällöt, lähinnä Kaitaliinan hauskan postauksen ja kehotuksen ansiosta. En voi nimittäin sanoa, että kaappiemme sisällöt olisivat mitenkään erityisen houkuttelevia juuri nyt, kun kaupassa ei ole käyty kunnolla vähään aikaan. Toisaalta ne kuvaavat aika hyvin tilannetta tiistain–keskiviikon vaiheilla, kun viikonloppusatsit ovat jo alkaneet huveta.


Mies tykkää ostella erikoisia tuotteita ja tehdä niistä kaikenlaisia kokeiluja. Usein hyllyt siis notkuvat. Viime viikon kiireen keskellä käytimme hyväksemme ruoka.net-palvelua jälleen kerran, ja jo tutuksi tullut lähetti toi meille torstai-iltana kiloittain ruokaa. Laskelmieni mukaan kävimme viime viikolla kaupassa yhden ainokaisen kerran. Yleensä kertoja kertyy kahdesta seitsemään. Itse pyrin siihen, että viikonloppuna käytäisiin yhdessä kunnon kauppareissulla auton avustuksella ja viikolla täydennettäisiin varastoja tuoretuottein vain yhden kerran. Mutta mies tykkää ruokashoppailusta ja kiertelee joskus Kallion erikoisliikkeitä tehden löytöjä esim. Punnitse ja säästä -putiikista tai jostain seudun etnisestä aarreaitasta, tietääkseni lähinnä Dabin Oriental Foodista tai Bangkok Centeristä. Kannattaa uskaltautua kokeilemaan, sanoo ihminen, joka ei ole jalallaan astunut yhteenkään seudun erikoisruokaliikkeistä!


Meillä on jääkaapissamme aina jogurttia miestä varten, usein joitain helppoja juotavia pikkuisia ja rahkaa sekä mansikkahilloa minua varten. Tällä kertaa olin vahingossa ostanut vadelmahilloa! Sekin käy, mutta ei ole niin hyvää. Hilloa kuluu vähintään kilo kuussa... Rahkaan sekoitan myös mantelirouhetta, namskista!


Käytän aina Oivariinia leivän päällä ja usein jotain 17 %:n perusjuustoa. Lyylikin on alkanut kovasti tykätä  "ustoista", joita hän syö mielellään ilman leipää tai ennen leipää, kuorien siis ensin parhaat palat leivän päältä suuhun. Pienissä posliinikulhoissa säilytämme yksittäisiä jäljellejääneitä annoksia tai muita kokkauksia. Tällä kertaa yhdessä näistä kulhoista taitaa olla herkullista mieheni jouluista testausta, omena-inkivääri-chutneytä. Se on taivaallista! Odotan oikein, että saan maistaa sitä joulukinkun kanssa. Reseptinkin voin täällä kenties paljastaa, jos mies antaa luvan.

Kananmunia meillä on melkein aina kaapissa (yleensä jääkaapissa, koska päivämäärät pakkaavat ohittumaan parillakin viikolla ennen käyttöä). Niistä teen minä "bravuurini", sipulimunakkaan. Se on yksi niistä noin kahdesta ruokalajista, jotka osaan tehdä ilman ohjetta. Toinen on perunamuusi. Kaikkiin muihin tarvitsen erittäin tarkkaa perehtymistä ja hiljaisuutta sekä rauhallisen mielentilan.


Vihanneslaatikoissa on yleensä porkkanoita, joita tykkään rouskutella, ja kurkkua, jota kuluu joskus yksi tai kaksikin päivässä, jos onneton sattuvat jäämään esille lämpimään. Muuten ne kyllä helposti hautautuvat jääkaapin alakerran pimeyteen. Tällä kertaa laatikoissa on hieman kummallisia tuotteita, kuten perunoita. Niitä kun meillä ei juuri käytetä. Ovat varmaan olleetkin uumenissa kuukausia.


Ovessa on usein neljä–viisikin litraa maitoa, jota käytämme mm. aamupuuroon. Mehuja emme paljoa juo, ja työkaverin tekemä erinomainen kuningatarmehu on tainnut olla kaapissa keväästä asti. Viiniä juodaan melkein joka viikonloppu, mutta kohtuudella. Nyt pelkään kuvassakin näyttäytyvän punaisen olevan pilaantumaan päin, koska se on odottanut juojaansa jo viikon verran. Ehkä pitää ottaa tälle päivälle vielä pienet hömpsyt. 

Käytämme parhaamme mukaan luomumaitoa, sillä kauhistuneena luin joskus siitä, kuinka tavalliset lehmät eivät ehkä koskaan elinkaarensa aikana pääse haistamaan niityn vihreyttä tai katselemaan taivaan lintuja. Täydennämme sitten omia D-vitamiinivarastojamme purkista, sillä luomumaitoonhan ei D-vitamiinia ole luonnollisestikaan voitu lisätä. Muistakaa muutkin käydä purkilla, sillä näin pimeään aikaan saisi juoda maitoa aikalaiset määrät, jos mielisi ilman tabuja saada tarpeeksi elintärkeää aivo- ja luuvitamiinia!

Loppuun vielä kattilakaapin aarteita. Hiukanko on hyvä mieli, kun sai sieltä vähintään vuoden liat pois!


3 kommenttia:

  1. Voih, sä osuit just mun 20 minuutin katkolle, kun muokkasin asetuksia. Ajattein tehdä sen näin illalla, ettei kukaan huomaisi, mutta eihän se ihan niin mennytkään.
    On todella mielenkiintoista lukea muiden postauksia samasta aiheesta. Meilläkin mies syö jogurttia ja mä lähinnä maitorahkaa. Tällä kertaa jätin myös mun veeganin keijun ostamatta ja ajattelin, että josko pärjättäisiin yhdellä voilla.
    Tästähän voi sitten hyvin jatkaa ruokakaapin sisältöön tai vaikka astiakaappiin. Mua ainakin kiinostaisi:)

    VastaaPoista
  2. Uusi lukijasi tässä hei o/ Tykkäsin tyylistäsi, joten pääsit listalle :)

    Ihanat nuo syvät lautaset tuossa Origojen (?) päällä! Saako kysyä mitä ovat? Juuri tuommoisia retrolautasia hamstraan kirppiksiltä vähän liiankin kanssa...

    VastaaPoista
  3. Kaitaliina: Aah, nyt ymmärrän. - Juu, ehkä tästä voisi avata muitakin kaappeja pikkuhiljaa. Samalla vois yhdistää niihinkin pientä siivoilua. Terv. himosiivooja ps. Sulla on kiva blogi, löysin sen vasta!

    Apila: Kiitos! (Muistan muuten sinut tuolta kestovaippainfon keskustelupalstalta, jossa joskus vietin kovastikin aikaani.) - Lautaset ovat Royal Wessex -nimistä sarjaa, sain ne 17-vuotislahjaksi, eli ovat jo aika vanhoja... Ehkä tosiaan kirpparilla niihin voisi tuurilla törmätä.

    VastaaPoista