keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Kirjamessukuvia ja alkuviikon fiiliksiä

Viikonloppu kirjamessuilla ja kirpparilla. Molemmat onnistuneita ja piristyttäviä kokemuksia. Kirjamessuista kerrottakoon näillä kuvilla, näillä tunnelmilla:

Minä ja nuorin sisareni "Angu" Lyyli sylissään

Messukäsilaukku mahtui sopivasti rattaiden "kuomutaskuun"

Kiipeilyllä



Ristin kirjamessuilla käyttämäni keltaisen Onnela Design -käsilaukun messukäsilaukuksi, sillä ystäväni kommentoi sitä: "Sulla oli tuo kassi viime vuonnakin kirjamessuilla." Juu, silloin se oli uusi ja erityinen. Mutta sen jälkeen en ole sitä juuri käyttänyt, koska se on mielestäni vähän liiankin erikoinen ja tarvitsee siksi seurakseen aika simppelit vaatteet. Tällä viikolla tosin ihastuin siihen uudelleen, ehkä juuri siksi, että se poikkeaa peruslaukuista ja sopii värittömäksi ja synkäksi muuttuneeseen syksyyn. Olen jaksanut käyttää sitä jopa töissä, vaikka se onkin työlaukuksi liian pieni, ja sen ohella täytyy kantaa pussukoita, joita inhoan.

Ja kun käyttää pussukoita, voi käydä näin: istut metrossa ajatuksissasi, lähdet sieltä yhä syvemmälle ajatuksiisi uppoutuneena. Jätät pussukan metroon. – Tällä kertaa pussukassani ei onneksi ollut mitään  erityisen arvokasta (tai arkaluonteista), mutta eihän käyttökelpoisten tarvetavaroiden hukkaaminen koskaan ihan ilmaista ole. Löytötavaratoimistoon ei ainakaan vielä tänään ollut saapunut epämääräistä nysväkkääni. Mietinkin vain, että ketä kiinnostaa nyysiä toisen hikiset jumppatrikoot ja kuivahko kieliopas, lapsen kuraisia hanskoja ja kirjaston elämää nähnyt nuortenkirja. Ehkä vielä on toivoa saada tavarani takaisin!

Onneksi sunnuntaiaamupäivän Valtteri-löydöt ovat pelastaneet huonosti alkaneen viikon: ihana Objectin farkkuhame, toinenkin ihan kelpo farkkis, pellavahousut ja Filippa K:n pusakka sekä tuliaisvillasukkia ja Lyylillekin yhdet uudet sukat. Valtteri on muuten oiva paikka hankkia käsintehtyjä villasukkia edullisesti! Vinkvink, kun joulukin jo hiipii...

Tänään suunnitelmissani on lyhentää kirppislöytöhousut sekä eilen joogaan ostamani harmaat collarit. Minähän nimittäin olin niin järkevä, että en jaksanut käydä töiden jälkeen kodin kautta, vaan kävin urheilukaupassa, jotta sain itselleni jotain sopivampaa päällepantavaa astangan ajaksi kuin sukkahousut ja poolopaidan. Mikä älynväläys, kun koti kuitenkin sijaitsee noin 20 minuutin kävelymatkan päässä astangasta ja aikaa töiden ja joogatunnin välillä oli yli kaksi tuntia! Mutta joskus oma aika kälyn ja tällä kertaa myös mummun hoitaessa Lyyliä on arvaamattoman arvokasta. Kerrankin jaksoin istua kahvilassa tekemättä mitään, maailman menoa tarkastellen, hetken huilahtaen.


Kirjailija kahviseurana

Lyyli otti kuvan iskästä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti