tiistai 16. marraskuuta 2010

Lahjoja, lahjoituksia

Onnetar suosi Misua! Olisin halunnut muistaa molempia arvontaan osallistuneita, mutta sukkia on valitettavasti varastossa vain yhdet. Kovin hiljaista oli kommentointi tuolla osastolla, mutta ideat sitäkin mahtavampia. Ilmeisesti koko 36 on sen verran harvinainen, etteivät sukatkaan motivoineet. Itselläni on ollut sama ongelma, sillä kaveripiirissä 36-jalkaisia on vähän. Tosin siskoissa 35–36-akseli kyllä löytyy, mutta he ovat kutomisiani kylliksi kenties saaneet. Vai onko näin? On välillä vähän vaikeaa arvioida, kuinka mieluisia pehmoiset paketit edes aikuisiällä ovat. Pienenä varoituksen sanana kuitenkin kerrottakoon, että jonkin sortin omatekoista voi tänäkin vuonna ajautua pukinkonttiin. Muuten pyrin antamaan järkeviä lahjoja, kerrankin.

Kuva: maize//

Oma kirjeeni joulupukille:

Rakas pukki! 

Toivoisin hyvää hajuvettä; se voisi olla Dolce & Gabbanan Rose the One tai Christian Diorin Miss Dior Chérie. Ei sillä, että sitä varsinaisesti tarvitsisin, mutta toinen olemassaolevistani on loppumassa ja toinen muuten täydellinen, mutta kovin kesäinen ja kepeä.

Lisäksi voisin tykätä jostain kivasta hopeakorusta. Tai jostain massiivisemmasta, rockimmasta, esimerkiksi eräästä radikaalista gTien korusta. Mutta korun ei tarvitse olla kallis! Koruharakka tykkää kaikesta, mikä on viehättävää. Esimerkiksi Pupulandian Jennin esittelemät kangaskorvikset ovat mielestäni esteettisesti mahtavia, vaikka aiheeltaan ehkä minulle hiukan epäsopivia. Ja Katariina Guthwertin yleisurhoollisuusmitalleja en vaan voi olla kuolaamatta, vaikka tiedän ne pelkiksi koristeiksi. Harakan pesään sopiviksi! – Ehkä minun olisi syytä antaa yksi sellainen itsekin jollekulle...

Hyvää lukemista minulla on hyllyt täynnä, mutta joku osuva kirja tai sarjakuva lämmittää aina. Tykkään Krampeista ja nyrjähdyksistä, Tinteistä ja Viiveistä ja Wagnereista, joista viimeksi mainitut kyllä melkein kaikki jo omistan. Lisäksi Katja Tukiaisen ja Ville Rannan piirrosjäljet ja tarinat iskevät ja uppoavat. Romaaneissa luotan enimmäkseen ammattiarvostelijoiden mielipiteisiin, runoista klassiset ovat mieleeni. 

Kasseja rakastan, vaikka jo monta hyvää omistankin – etenkin niitä epäkäytännöllisiä ja erikoisia; käyttölaukkuja sen sijaan tarvitsisin useampia, eri värejä ja kokojakin. Mitäs pukki sanoisi tällaisesta metallisesta kierrätysclutchista? Sopisiko muorille?

Oikeasti en tarvitse mitään. Hyvä lahja on lahjoitus vähäosaisimmille. Tällä hetkellä elän sellaista elämänvaihetta, että voin ostaa itsekin sen, mitä todella tarvitsen. Joulussakin tärkeintä on yhdessäolon ilo, rauhoittuminen ja ihan vaikka vaan syöpötteleminen ja pelailu, niin kliseistä kuin kaikki tämä onkin. Itse taidan odottaa lomalta eniten sitä, että pääsen rauhassa tekemään käsitöitä ja lukemaan. Ajatella, monta päivää vailla sisäistä pakkoa lähteä edes tanssitunnille. Sopii minulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti