torstai 11. marraskuuta 2010

Sateenvarjoja, sateen varjoja

Huomaan usein miettiväni blogitekstejä esimerkiksi työmatkalla tai kotipuuhien lomassa. Silloin mieleen nousee monesti vain ylitsevuotavan arkisia otsikoita ja suorastaan tylsiä aiheita, kuten pyykinpesu tai joululahjaostokset. Tai uudet hankinnat. Viime aikoina olen kuitenkin tainnut viettää aikaa pikemminkin vähentämällä tavaraa kuin lisäämällä sitä, tai ainakin olen ollut hukata vaikka mitä. Viimeisin sattumus on eiliseltä:

Hoidin armasta välituntivalvontaa pitkänmallisen sateenvarjon kanssa. Kyllästyin kantelemaan sitä käsivarrellani tarpeettomana ja pystytin varjon koulun seinää vasten. Arvata saattaa, miten siinä kävi. Varjo unohtui saman tien mielestäni, kun olin saanut sen tukevasti pystyyn. Tänä aamuna taas muistin varjon, koska ulkona satoi. Ja sanoin vain: "Oi voih, taasko?" Mutta kun kävelin aamulla koululle, siellä se kökötti kuin maastoutuneena seinään. Muina naisina nappasin varjon mukaani. Ja naureskelin muka harkitulle liikkeelleni. Mitä sitä nyt turhaan hankalaa varjoa kuljettelisi ees taas mukanaan? Iltapäivällä se tietysti jäi taas koululle, tällä kertaa kuitenkin opehuoneen naulakkoon roikkumaan. 

 Kuva: Special

Iltaisin olemme olleet sadetta paossa sisällä, mitä nyt eilen kävimme "hölkkäämässä" puistossa. Lyyli kun tykkää juoksemisesta ja äitinsä on todellinen valmentajan alku. Ruohikkopätkä näkyvissä, äiti Lyylille: "Hei, pehmeää maastoa, nyt saat juosta. Juokse tyttö, juokse." Ja tyttöhän juoksee, kunnes kaatuu. Lopputulos: Mustat, märät polvet, samaa mutaa paitsi hanskoissa ja pipossa myös nenässä ja kaulahuivissa. Eipä siinä muuta kuin valmentaja taas pyykille. Mutta tulipahan sentään liikuttua; tämän päivän Hesarissa olikin sopivasti juttua jo nuorella iällä tapahtuvasta lapsien jakautumisesta liikkujiksi ja sohvaperunoiksi. 

Kuva: K2D2vaca

Muuten olemme kiitettävästi sohvautuneet, vaikka emme sohvaa omistakaan. Viime viikonlopun ulkoilut: pyöreä nolla. Aiai. Tulevaa viikonloppua kohden täytyy ajastaa ulkoilukellot uuteen aikaan, satoi tai paistoi.


Kuva: 2493TM

3 kommenttia:

  1. Ihania sateenvarjoja! Musta joululahja- ja yleisen joulukeskustelun voisi jo käynnistää valaisisi vhän tätä vuoden synkintä aikaa ja mua kyl huolettaa kun en ole keksinyt vielä yhtään lahjaa!

    Hyvä kun tyttö juoksee!

    VastaaPoista
  2. Kyllä ärsytti, kun yhtenä päivänä eräs arviolta 5-6 -vuotias poika juoksi kymmenen metrin matkan kerrostalon ulko-ovelle, ja äitinsä huusi: "Älä Pekka juokse, ettet kaadu!" Nää on niitä lapsia, jotka ei kouluun mennessä osaa juosta tai heittää palloa...

    VastaaPoista
  3. Nooruska: Kiitos! - Mullakin on kyllä muut lahjat ihan hakusessa vielä. Just mietin, että vois tehdä vastaisuudessa suvun kesken niin, että arvottais, kuka antaa kellekin, koska meitä on niin monta. Siten jokainen varmaan säästyisi turhien krääsien saamiseltakin.

    Helka: Juu, sanos muuta! Täytyy kyllä myöntää, että juoksemistilaisuuksia pitäis tarjota useammmin eli lähteä puistoihin, pois kivikaupungin ytimestä.

    VastaaPoista