torstai 25. marraskuuta 2010

Taiteen maailma

Lyylin äiti ei päässyt eilen hakemaan tyttöä tarhasta, mutta onneksi kullanarvoinen Angu-täti läksi äkkivaroituksella hakemaan tarhalaista: ensin vierailulle kotiinsa ja sitten vielä palauttamaan Lyylin tämän kotiin.

Illalla Angu-täti kirjoitti hauskasti Lyylin vierailusta:

"Lyyli, joka ei koskaan halua piirtää, oli tänään aivan mahtava ja VAATI saada maalata, kun näki siveltimiä mun huoneen lattialla. Tässä muutama kuva taidehetkestä. Valmis maalaus oli Lyylille huipputärkeä ja pienet raivari aiheutti jo se, kun laitoin työn muovipussiin kotimatkan ajaksi. Lopulta tuuli vielä nappasi koko pussin ja sen perässä juostiin lumikasoissa. Mutta teos pelastui! Lyyli on aina tervetullut kyläilemään ja taiteilemaan tänne.

Toinen Lyylin uroteko oli huutaa kovaa vastaantulevalle miehelle, että JÄÄTIIN JUMIIN kun kärryt vähän otti kinokseen. Sehän pelästyneenä ihan riensi apuun. Mainiota."

Mainiota todellakin. Lyylin äiti harkitsee maalauksen kehystämistä. Lapsen taidetta ei vielä nimittäin löydy seiniltämme. 




PS. Päädyimme julkaisemaan ainakin nämä Lyylin kuvat kasvoineen päivineen, sillä on alkanut tuntua siltä, että blogista on tullut pitkälti Lyylin elämän päiväkirja, ja tuntuisi oudolta julkaista sitä ilman tytön kasvoja. Ajattelemme mieheni kanssa, että Lyyli tulee muuttumaan vielä niin paljon, ettei myöhemmin ole tunnistettavissa näiden kuvien perusteella. Lisäksi aion joskus hamassa tulevaisuudessa sulkea blogini, jolloin kuvat jäävät vain arkistojen iloksi. 

Kertokaa mielipiteenne! Itseni pidän kasvottomana ammattini ja yleisen yksityisyyden vuoksi, minun kasvoni kun eivät enää muutu ainakaan tunnistamattomiksi – korkeintaan on luvassa hienosäätöä huonompaan suuntaan.

13 kommenttia:

  1. Aivan ihana kuvaus tuo Lyylin vierailu Angu-tädin luona! Tuli Lyyli-ikävä.
    Kannatan Lyylin kasvojen näkymistä - etenkin kun harvoin Lyyliä muuten pääsen näkemään, on niin kiva seurata täältä hänen elämäänsä ja kasvamista, myös kuvista.

    VastaaPoista
  2. Olen monesti ihmetellyt vanhempien intoa ladata lastensa (tunnistettavia) kuvia nettiin. Eikö myös lapsella itsellään ole oikeutta yksityisyyteen, vaikka olisikin vielä niin pieni, ettei itse osaa asiaan ottaa kantaa? Miltä mahtaa lapsesta tuntua vanhempana ajatus siitä, että lapsuusajan kuvat ovat olleet kaikkien nähtävillä? Kerran nettiin ladatut kuvat pysyvät siellä ikuisesti, vaikka niitä itse kuinka sieltä poistaisi. Minusta hyvä vertaus on, että netti on kuin lähikaupan ilmoitustaulu; kuinka moni veisi yksityisimmät valokuvansa sinne? Lisää aiheesta esim. täällä:

    http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Pelastakaa+lapset+varoittaa+vanhempia+lasten+kuvien+jakelusta+netiss%C3%A4/1135248870983

    Terveisin lapseton ja blogiton lukija Espoosta :)

    VastaaPoista
  3. Katriina: Kiva kuulla. :)

    Anonyymi Espoosta :) Niin, asia on kompleksinen. Tosin on urbaani leganda, että nettiin jäisi kaikki, mitä sinne ladataan, ainakaan tavallisen lukijan ulottuville. Nettimaailmaan melko syvällisesti perehtyneen mieheni mukaan kaikki netti-informaatio kyllä arkistoidaan, mutta kun jotain netistä poistaa, tavallisen nettisurffarin ulottuville poistettu tieto ei jää.

    MLL on järjestö sinällään. Hyvällä asialla, mutta joskus vähän liiankin hyvällä. Sitäpaitsi Lyylistä on jo tässäkin blogissa aika "rohkeita" kuvia, joskin tunnistamattomia. Ihan mitä tahansa en tietenkään tänne lataa; näitä juuri lataamiani kuvia voisin viedä vaikka kaupan ikkunaan. Kulkeehan lapseni mukanani kaupungilla, ja ihmiset ihan totta näkevät hänet ja voivat saada mieleensä ihan mitä asioita vaan hänestä, enkä voi sille mitään.

    Mutta kiitos kommentista, on hyvä saada ajateltua tätä monelta kantilta, ettei sumeudu oman ajatusmaailman ympärille! Etenkin tuo lapsen oikeus omaan itseensä on todella pohdittava asia, ja tietenkin tässä on vaaransa, että lapsi vanhempana on kiukkuinen tai katkera vanhemmilleen tällaisesta julkisuudesta. Eihän esimerkiksi Andre Agassista tullut tennistähteä, vaan hänestä tehtiin sellainen, ja millaisin lopputuloksin!

    VastaaPoista
  4. Vielä jatkoa edelliseen: yritin etsiä entistä blogiani, jonka olen poistanut. En onnistunut, vaikka sain apuja mieheltäni. Archive.org:iin esimerkiksi tallentuu kaikenlaista, mutta ilmeisesti sieltä ei ihan helposti löydä kuitenkaan kaikkea.

    Toiseksi aloimme miettiä, kuinka vaarallista ylipäätään on kirjoittaa nettiin mitään henkilökohtaista, sillä nehän vasta vaarallisia tietoja ovat joutuessaan vääriin käsiin. Ehkä jopa vaarallisempia kuin kuvat...

    VastaaPoista
  5. Ja kiva, kun joku bloggaaja kysyy mielipidettä, niin sitten se kuitenkin heittää täyslaidallisen vastamielipidettä päälle, kun joku uskaltaa kertoa rehellisen mielipiteensä. - Siis: ihan totta, arvostan vastamielipiteitä, koska ne todella panevat ajattelemaan ja tutkimaan asiaa!!!

    VastaaPoista
  6. Minä tykkään, hienoa taidettakin :)

    Itse taas en ymmärrä ns. tavallisten kasvokuvien kauheutta ollenkaan, nakukuvat sitten erikseen. Kaikessa on riskinsä, mutta toiset riskit ovat pienempiä kuin toiset :)

    VastaaPoista
  7. Hyviä vasta-argumentteja nuokin! ;)

    Hyvä kuitenkin, jos asia herättää pohdintaa, oli päätös julkaista kuvia sitten kumpi tahansa. Valitettavan usein kun tuntuu, että asiaa ei ole mietitty lainkaan.

    T. Samainen anonyymi

    VastaaPoista
  8. Mun mielestä hyvän maun rajoissa pistä ihmeessä. Lyyli on kuitenkin sitä ikäluokkaa, että jokaisen ikätoverin kuvat löytyvät ainakin vanhempien facebooksivuilta ellei jopa profiilikuvasta.

    VastaaPoista
  9. Ilmeisesti tarhassa on piirretty sutia käyttäen, koska piirtäminen ainakin kuvien mukaan sujui niin hyvin. Mukavaa, että Angu-täti ohjasi Lyyliä taiteiluun! Nauraa hohotin tuota Lyylin hihkaisua vastaantulevalle miehelle.
    Nämä kuvat olisivat päättöminä aika mitäänsanomattomia, koska lapsen keskittynyt ilme paljastaa hänestä sen, että maalaaminen oli hänelle todella tärkeätä!
    Aamutelkkarissa Pupulandian pitäjä sanoi esiintyvänsä nykyään kasvoineen päivineen, koska katkaistu kaula ei tunnu kivalta katsella.

    VastaaPoista
  10. Mua kanssa häiritsee katkaistu kaula tosi paljon, jotenkin sitä rupeaa miettimään enemmän kuka blogin pitäjä oikein on ja mitä salattavaa hänellä on. Sitä on tottunut valokuvassa(kin) katsomaan silmiin. Ja jos kirjoittaa salanimellä, en kyllä tajua miten kukaan voi yhdistää ihmistä blogiin, ellei ole julkkis jo valmiiksi, tai ellei blogi ole aivan älyttömän suosittu. Ja toisaalta mitä eroa tuossa julkisuudessa sitten on muuta kautta tulleeseen julkisuuteen? Toiset menevät Big brothereihin ja tekevät mitä tahansa että saavat naamansa julkisuuteen, toiset varovat kaikkea mahdollista ja mahdotonta (vähemmän päätöntä tämä kuvien päättömyys silti on kuin Big brotheriin ilmoittautuminen!).

    VastaaPoista
  11. Kiva saada kommentteja, kiitos niistä!

    Niin, kaulan katkaisu on kyllä rumaa. Itseni ajattelin ihan sen takia pitää kuitenkin kasvottomana, että en oikeastaan ole tämän blogin pääkuvattava. :) Lisäksi ajattelisin, että jossain vaiheessa syntyy ns. kuvahaku, jolloin esimerkiksi joku oppilas pääsisi kuvallani etsimään blogiani. Aika kuvitteellinen uhka kenties, mutta kuitenkin. (Ja nyt kun opettaa pieniä ja mukavia oppilaita, uhka on sitäkin pienempi, olematon; ehkä siis liioittelua, mutta...)

    Ja eivätkös nuo edellisen postauksen kuvat esimerkiksi ole ihan hauskoja, kun niissä on kasvot peitetty muulla tavoin kuin kroppaamalla?

    VastaaPoista
  12. Mitä tuohon kasvojen julkistamiseen tulee, minä puolestani kuulun pikemminkin siihen porukkaan, jonka mielestä omilla kasvokuvilla täytetty blogi on... kuinkas sen sanoisi... melko ärsyttävä. Jos kuva palvelee tekstiä ja sen tarkoitusta (esimerkiksi meikin, hiusten tai asujen esittelyissä), se on mielestäni jees. Sen sijaan niitä, jotka laittavat jokaiseen postaukseen 10 lähikuvaa omasta pärstästä, en ikinä ole oikein ymmärtänyt. Onko niillä kuvilla muuta virkaa kuin se, että lukijoiden tulee kehua bloggaajan kauneutta?

    Lapsen kuvan laittamista nettiin en pidä minään pahana, jos kuvat ovat hyvän maun mukaisia. Samaten ymmärrän Sylviä enemmän kuin hyvin siinä, ettei hän julkaise kuvia omasta naamastaan. Opettajalle se on fiksu valinta. Varsinkin yläasteella opettaminen on jo muutenkin taitolaji, eikä siihen tosiaankaan halua blogijulkisuutta ylimääräiseksi riesaksi. Ja onhan sekin hyvä syy, että kaikki eivät halua tulla kadulla tunnistettavaksi nettijulkkikseksi, vaikka blogia pitävätkin. :-)

    VastaaPoista
  13. Samaa mieltä, Bisquits!

    Lisäksi kasvottomuudessa on vielä yksi hyvä puoli, jota olen unohtanut mainostaa: oma nettiminä ei vanhene juurikaan, siis jos pystyy muuten pitämään kroppansa jossain kuosissa. Samalla lukijat voivat kuvitella minut prinsessamaisen kauniiksi. Itse säästyn siis paitsi ikäkriisiltä myös kulmikkaiden kasvojen ja hassunmuotoisen nenäni ainaiselta voivottelulta.

    VastaaPoista