perjantai 10. joulukuuta 2010

Paketteja

Odotin kovasti postiin saapunutta pakettia. Luulin nimittäin, että siellä olisi mieheni tilaamia Aarikan suloisia joulutonttuja, mutta sattuikin niin, että viattomassa ruskeassa pikkupaketissa odotti kääreetön joululahjani. Tietenkin avasin miehen nimellä saapuneen postipaketin ihan itse, kun olin niin varma siitä, että tontut ovat vihdoin saapuneet.

No, lähinnä petyin tonttujen tulon peruuntumisesta, mutta sain lohdutukseksi lisäpalkinnon: kuulemma minulle täytyy hankkia toinenkin lahja, kun yllätys näin harmillisesti meni pilalle. Teille rakkaat lukijani en vielä kuitenkaan ensimmäisestä lahjasta kuiski. Olkoon se mukamas salaisuus. Aion sen jopa itselleni paketoida!

Olen ollut yllättynyt itsestäni, sillä en ole koskaan juurikaan pitänyt Aarikan designista, en varsinkaan niistä piirretyistä ankkahahmoista tai omituisen pieninokkaisista lintusista. Mutta nyt olen aivan myyty tonttuvalikoimasta. Postissa pakettia jonottaessani himosin kovasti myös valkoista herkkusuutonttua, joka on minusta syötävän suloinen sekoitus lumiukkoa ja tonttua –  yllättäen siltäkin löytyy kätösistään pipari viikon teemani hengessä.

Kuva: Aarikka

Hillitsin itseni. Ehkä voisin tästä lähtien, perusjoulukamat hankittuani, alkaa Kaitaliinan tavoin hankkia yhden joulukoristeen vuotta kohti. Muutenhan täällä pian hukutaan höpsötyksiin, joita tarvitaan kuitenkin vain noin 1/10 vuodesta. 

Kuolaatteko tekin joulukoristeita? Tai muuta kaikkea kaunista, mutta ns. turhaa? Paljastakaahan minulle, ettei tarvitse yksin kärsiä turhanhärpäkkeensyndroomasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti