sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Rakas liikuntapäiväkirjani: kävelyllä

Taas on aika liikuntatunnustusten. Täytyy myöntää, että viime aikojen pikkujoulujuhlimisten ynnä muiden joulunalusajan hömpötysten takia liikkumiseni ovat kaventuneet entisestään. On niin vaikea jaksaa työpäivän jälkeen enää minnekään, kun ulkona on pimeää ja kylmää. Minulle kun tuo lähteminen on muutenkin vaikeaa ja työlästä.

Kuulun kuitenkin onneksi siihen - ymmärtääkseni - vähemmistöön, joka hankittuaan kuntopyörän myös käyttää sitä. Laskeskelin, että poljen noin kerran viikossa puoli tuntia. Määrä ei tunnu suuren suurelta, mutta mielestäni pääasia on, että pyörä on muutakin kuin vaateripustin. Sen kyllä pyörän hankkiessani jo päätinkin, että 53-neliöisen asuntomme neliöt ovat sen verran arvokkaita, että pyörän on syytä lunastaa paikkansa olemalla käytössä.

Tänään en polkenut enkä juossut juoksumatolla, vaikka sellainen taas löytyisi täältä mummilasta, jossa vietämme pitkää viikonloppua. Sen sijaan lähdin iltakävelylle lumisateeseen, ja nautin suunnattomasti lumen vaimentamasta kylämaisemasta ja jouluvaloista ympärilläni. Totesin jälleen kerran asian, jonka olen jo kauan aikaa sitten tajunnut: minulle sopii parhaiten liikuntamuoto, joka ei vaadi liiempiä välineitä. Hiihtäminen, uiminen, pyöräileminenkin ovat kaikki aavistuksen liian työläitä liikuntalajeja, jotta jaksaisin harrastaa niitä säännöllisesti. Siksipä juuri pitkät kävelylenkit ovat mieleeni: Ei pyörän lukkojen availuja ja kypärän kanssa säätämistä, ei riisumis-pukemis-saunomisrumbaa, ei suksien voitelemista ja ladun etsimistä. Sen kun vain astut ovesta ulos ja liikuntasuoritus voi alkaa!

Usein kävelen yksinäni ja nykyään myös Lyylin kanssa. Kaipaisin ehkä vähän useammin aikuistakin kävelyseuraa, sillä silloin voisin innostua reippailemaan useamman tunnin ajan. Yksinään tai lapsenköpöttelyvauhtia kun jaksaa juuri sen tunnin ennen kuin kyllästys iskee. Toivon myös, että voisin entistä useammin muuntaa kävelylenkkini juoksulenkeiksi, kuten viime kesänä jo hiukan pääsin tekemään, mutta epäilen tämän onnistumista, sillä vasen polveni on viime aikoina vihotellut esimerkiksi joogatessani. Yyh nyyh.

Kävelyretket kuuluvat mielestäni erityisesti joulunaikaan. Kun on syönyt itsensä ähkyksi, on kiva lähteä keveälle lenkille ulos. Etenkin jos lumi vielä peittää maan, voi liikuntasuoritteen muuttaa helposti liikuntanautinnoksi. Ylös, ulos ja kävelylle fiilistelemään joulua ja talvea siis!

Girl walking in snow
Kuva: mkrigsman

Viime viikkojen liikuntani:
Vko 47:
Tiistaina tunti dancehall reggaeta, perjantaina puoli tuntia joogaamista kotona, lauantaina tunti reggaetónia, sunnuntaina puoli tuntia kuntopyöräilyä/kotijumppaa.
Vko 48:
Maanantaina joogatunti Helsingin astangajoogakoululla Kalliossa, perjantaina tunti kuntopyöräilyä/kotijumppaa, lauantaina puoli tuntia joogaamista mummilassa, sunnuntaina tunnin kävelylenkki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti