perjantai 3. joulukuuta 2010

Talven lempikuteita

Viime aikoina muutamat vähemmän itseäni olevat kokeilut nasevuuden ja pakinamaisuuden tekstimaailmassa sekä lapseen keskittynyt tarkkaileminen ovat saaneet syrjäyttää vaatteisiin ja tyyliini liittyvän pohdiskelun. Ehkä ihan hyvä niin, sillä en ole (myöskään) muodin asiantuntija, en tyylien taituri tai kirpputori- tai designhai (kiitos Lilou hauskasta hai-termistöstä), vaikkakin vaatteisiin olen jollain tasolla retkahtanut.

Kengät: Unisa
Housut: Ril's
Jakku: Åhlens

Nyt kuitenkin seuraa pätkä tekstiileihin liittyvää tilitystä. Olen nimittäin erittäin tyytyväinen eräisiin tämän muuten tyylillisesti hankalan vuodenajan vaatteisiini. Ensinnäkin käytin eilen ensimmäistä kertaa moneen vuoteen mustia suoria housuja. Tykästyin niihin valtavasti! Ihanan lämpimät ja samalla mukavat. Ihan nappilöytöä en Hakaniemen Sokoksesta kuitenkaan tehnyt, sillä housujen istuvuudessa on muutamia kyseenalaisia kohtia, mutta päätin antaa niiden kelvata. Minun on nimittäin lähes mahdotonta löytääkään mitään istuvuuden huippuja, koska olen lantioton ja tasapaksu, lyhyt ja ohutjalkainen, mutta paksuvyötäröinen. Hankala kombinaatio.

 Saappaat: Nic Dean
Takki: Second hand

Olen myös rakastunut tämän vuodenajan lempitakkiini, anopilta perittyyn ruskeaan talvinahkatakkiin. Se on niin lämmin, mutta samalla ruskeaan tyyliini sopiva ja ihanan naisellinen. Pitkä, pohkeiden puoliväliin ulottuva helma ja muhkea huppu sopivat myös elämäntilanteeseeni: välituntivalvointoihin pakkassäässä sekä leikkipuistokäynteihin. Kunpa vain löytäisin lämpimät talvikengät muuten kattavaan kokoelmaani! (En etsi sellaisia oikeastaan lainkaan, odotan vain niiden taianomaista ilmestymistä kenkätelineeseemme.)

Saappaat: Aventura
Housut: Second hand
Paita: Oxmo
Laukku: Nabo

Kolmas tyytyväisyyden lähde on viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa kokeilussa ollut mustavoittoinen bileasu: silkkinen t-paita kera klipsivyön, hiukan pussittavat polvihousut, paljettisomisteinen ohut huivi, suoristetut hiukset sivuponnarilla sekä salamakorvikset. Kuulostaa ehkä hirveältä, mutta mielestäni tämäkin asu sopi sekä tilanteeseen että itseeni. Ja jollei pikkujouluissa voi irrotella, niin missäs sitten?



Kuvat on isin avustuksella ottanut Lyyli; pahoittelen rakeisuutta, joka johtunee kuvausolosuhteista.

2 kommenttia:

  1. No, höh! Just katselin niitä sun housuja juhlassa, että istuvatpa hyvin ja sen jakun kanssa sun vyötärö näytti kyllä enemmän kapealta kuin paksulta. Olit oikein "naisellinen roudari" :) Toista katselee niin eri silmin kuin itseään. Jokainen tietää hyvin oman kroppansa kipupisteet, mutta toisessa ei niitä välttämättä edes huomaa. Bilelookistakin kommentti: tuo sivuponnari sopii sulle hyvin!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Ehkä olen vähän turhan perfektionisti, ja etsin sellaista täydellisyyttä, mitä ei ehkä voi saavuttaa.

    Sivuponnariin olin tyytyväinen, täytyy myöntää. Nyt sitten kyllä yritän laajentaa kampauskokoelmaani, ettei aina tarvitse laittaa hiuksia kiinni. Tosin odotan kovasti hiusten kasvamista, jolloin niiden hoitaminenkin mielestäni helpottuu.

    VastaaPoista