tiistai 28. joulukuuta 2010

Tavarataivas

Sain roimasti joululahjoja: mm. kirjoja (Pulkkisen Totta, Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan), koruja (kahdet korvikset, puuhelmet), lasitavaraa (kaksi Riedelin kuohuviinilasia keräämäämme sarjaan) elektroniikkaa (sykemittarin ja sähköhammasharjan), viihdettä (The Office -sarjan) ja lämmikettä (villasukat). Kiitos antajille, tulevat, elleivät jo ole tulleet, tarpeeseen!


Lahjavuoren jälkeen en oikeastaan ole lainkaan viehättynyt edes surffailemaan netissä alennusmyyntituotteiden perässä, mutta päätin kotitöitä vältellessäni kuitenkin tsekata muutamat, ihan vain sen vuoksi, että nyt on aikaa siirtää hommia, olla tekemättä mitään järkevää.

Jos olisin jäänyt vaille korulahjoja, voisin nyt löytää lohtua Madebyn koruosastolta. Alelaarissa tosin on vain muutamia varteenotettavia vaihtoehtoja, joten poimisin mieluummin normaalihintaiset Honey I'm home -avainparin tai peiliset To kill the Mockinbird -linnut.


En tiedä, miksi nuo pleksikorut minua kovasti viehättävät, vaikka samalla ajattelen, että ne ovat jo passé, miksi siis hankkia sellaisia enää. Ja kuitenkin aina ihastelen muovihevosia, -hirviä, -lintusia käyttäjiensä yllä. Ehkä niistä on tullut meidän purukumisukupolvemme helmet; etenkin peilimuoviset kaulakorueläimet ovat mielestäni juhlavia, mutta juuri sopivan persoonallisia ja rentoja. Kuka sanoo, että vain kulta ja helmet luovat arvokkuutta; eikös se ole katsojan silmissä se kauneus ja tyylikkyyskin? Sitäpaitsi veritimantit ja -kulta ovat eettisesti arveluttavia materiaaleja. Muovi sen sijaan saattaa olla vähemmän veristä ja aivan yhtä ikuista! Tosin pleksikorut napsahtavat helposti poikki... (Käytän kyllä kultaa, en ole senkään suhteen absolutisti, ja kuvassa uiskentelevat paperiset origamijoutsenkorvakorut ovat nekin mieleeni.)


Jos en olisi saanut eli ostanut itselleni joululahjalaukkuja, voisin shopata alennuksesta Unkain Turtle bagin. Tosin ostaisin sen ehkä ennemmin jollekulle muulle kuin itselleni, ja ihan vain sen takia, että laukku on paitsi edullinen myös kestävän oloinen ja ekologinen: se on tehty sementtisäkeistä! Eipä tarvitsisi ainakaan varoa naarmuttamasta laukun pintaa. ;) Tosin jos laukussa kantaisi tietokonettaan, ehkä siinä pientä varovaisuutta kuitenkin matkassa tarvittaisiin.

Rakkauteni laukkuihin on suurta ja ikuista, mutta niistä en jaksa enempää tänä vuonna puhua. Sen sijaan vinkkaan taas ja jo etukäteen, kuinka ihania ovat tarjoustankoon tuskin koskaan päätyvät gTIEn dekolttiketjut. Mustana, kiitos.

Jos emme omistaisi yhtään katsomattomia DVD-sarjoja, hankkisin tuotapikaa Mad Menin kaikki myynnissä olevat tuotantokaudet. Ensimmäinen ja toinen näyttävät jo olevan alessa. Itse ostin joululahjaksi Terapiassa-sarjan ensimmäiset viikot ja eilen vihimme käyttöön myös The IT Crowdin vanhat DVD:t, joten katsomista piisaa The Officen ja varastossa pölyttyneiden The Teachersin ja Sinkkuelämää-boxin ohella. Syksyni televisiottomuus on ottanut koville, ja nyt aion viettää kahden viikon myöhäisillat koneella, vaan en netissä.


Kiitos siis kiltti joulupukki, eipä tarvitse käydä kuin kollaamassa muutaman puodin tarjoustangot, koska janoan paria uutta paitaa tai puseroa, mutta siinäpä sitten tämän vuoden ostoskelut. Tarkoitus on näinä välipäivinä keskittyä lähinnä lukemiseen, harrastaa hiukan kulttuuria, mutta vähentää jo syömistä, sillä pursuan makeisia ja suklaata. Mutta joulunpunaisuus, se jatkukoon loppiaiseen saakka!

Antoisia aleja kaikille kynnellekykeneville!

2 kommenttia:

  1. vitsit, kun taas ilostuin tästä kirjoituksesta. ihanat nuo korvikset! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kaunis myös sun lahjasta! Se oli jouluaattona avaamistani paras (kilpailijoita ei tänä vuonna tosin ollut kauheaa kasaa, mutta muutamia kuitenkin:)

    VastaaPoista