tiistai 25. tammikuuta 2011

Lyylin rautainen tahto

Lyylin mielestä leivän päälle kuuluu sentin kerros voita. Äidin mielestä ei. Tästä seuraa vähintään krokotiilinkyyneleitä. Selkeästi draaman tajua tälläkin neidillä. 



Muutenkin on ilmennyt, että Lyylillä on luja oma tahto, mielipide asiaan kuin asiaan. Mikäpäs siinä. Pieni politiikonalku. :) Tässäpä siis teillekin maistiaisia viime aikojen "lyyleistä":

(Ollaan juuri tultu tarhasta.)
Äiti: Otettaisko noi sun kengät pois, kun ollaan kuitenkin sisällä. 
Lyyli (painokkaasti): Ne pysyy jalassa.

(Lyyli on vielä yöpuvussa, vaikka ollaan jo iltapäivän puolella. Äiti on hakenut päivävaatteet sängylle, mutta Lyyli leikkii vain lintua.)
Äiti: Puetaas sit.
Lyyli: Linnut ei pue.

On myös ilmennyt, että neidillä on selkeitä suosikkeja esimerkiksi värien joukossa. Harva se päivä saamme kuulla, että "mä tykkään pinkistä ja punasesta". Ja keltainen ei kuulemma ole lainkaan kaunis. Siihen liittyen äitikin sai kuulla totuuden sanoja hampaistaan. – Ei, keltainen ei ole äidinkään suosikki varsinkaan hammaskiilteeseen liittyen. 

Äiti: Onks äitin hampaat vähän rumat?
Lyyli: Keltaset.
Äiti: Höh, mä kyllä tarkotin, että ne ois vinot.

Mitä tästä opimme? Ihan kaikkea ei kannata kysyä. 

Ilmeisesti silmälasit eivät kuitenkaan näyttäydy Lyylin silmissä kasvojen rumentajina. Ennen joulua käytiin piirtämisen yhteydessä seuraavanlainen keskustelu:

Lyyli (piirtää omaa kuvaa): Simmä, simmälasit...
Äiti: Onks sulla silmälasit?
Lyyli: Haluun simmälasit. – Joulupukilta hankitaan simmälasit.

On tämä maailma niin ihmeellinen, kun päivän voi pelastaa esimerkiksi vierailu parvella, jossa voi tehdä palapelejä ja köllötellä nalletaljan päällä. Tai kun päivän mälsin asia on se, että kuivaajamörkö nappaa tytön kylvyn jälkeen ja kuivaa. Lopulta sekin harmi taisi päättyä kuivaajamörön kutittamistautiin ja Lyylin kikatuskohtaukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti