lauantai 26. helmikuuta 2011

Hiihtoloman helmet

Muutaman päivän loppuloma maalla teki yksinkertaisen hyvää. Lyyli leikki tätiensä kanssa, ja äitinsä kutoi, nukkui, söi, hiihti ja huutonettaili. Voiko lomalta toivoa paljoa enempää? 

Ajattelinkin aluksi listata teille lomani sisältöjä vähän tarkemmin, mutta sitten tajusin, että siitä tulisi kenties aivan liian puiseva suorituslista, jollaisiin minun on jostain syystä taipumus sortua. Elämäni kun on pitkälti suoritusta, josta kenties seuraa joskus stressiä, mutta useimmiten onneksi puhdasta nautintoa.


Koska nautin myös listausten teosta, päätin sitten listata hiihtiksen helmet – varsin pitkältä tuntuneen ja monipuolisen "talvenseisauksen" arkiset kohokohdat. Ehkä niiden muisteleminen antaa energiaa kevääseen: intoa toteuttaa samanlaisia retkiä vastakin.

1) Ensimmäinen kohokohta oli ratsastusretki Torpin tallin mahtavissa maastoissa; islanninhevoset, mukava työkaveriseura sekä rapsakka pakkaskeli sävyttivät retken aivan onnistuneeksi. Lisäksi täytyy kehua tallia harvinaisen siistiksi ja selkeäksi paikaksi niin varustuksen, henkilökunnan kuin järjestelyjenkin osalta. Suuret kiitokset tietysti retken järjestäneelle työkaverilleni! Täytyy myöntää, että ilman ratsastavia kollegoita minulta olisivat jääneet useimmat viime vuosien ratsastuskerroista väliin...

2) Yksinolo kotona. Ehdin vaikka mitä, kuten siivota kaappien nurkkia, roudata vanhat viinipullot Alkoon, vaatteita pesulaan, vanhojen kirjojen myynti-ilmoituksia yliopistolle, shoppailla, lukea... Mahtavaa oli herätä (yhtenä aamuna) aikaisin ja lähteä melkein samantien kirjastoon nautiskelemaan kiireettömyydestä. Suosittelen kirjastohengaamista muillekin, jos ei ole pitkään aikaan tullut vietettyä kirjalainaamossa kunnolla aikaa. Kaiken huipuksi se on ilmaista!


3) Uintireissu Lyylin ja sisareni kanssa. Lapsen riemua vedessä oli vastustamatonta katsella! Ja pitkästä aikaa uiminen tuntui hyvältä omallakin kohdalla; olen männä päivinä harmitellut kipeytynyttä polveani. – Lyyli taas polskutteli yli tunnin lastenaltaalla, kun hänet vain ensin sai jännittyneenä (ja huutavana) kannettua sisään pesutiloihin ja selitettyä jutun juonen. Altaallakin hän ensin hiukan jännitti vettä, käveli vain ympäriinsä ja tutustui leluihin, mutta sinuiksi märkyyden kanssa päästyään hän innostui niin, ettei olisi kotiin lähtenytkään. Arvata saattaa, että autoon takaisin pakkauduttuamme hän nukahti noin kymmenessä sekunnissa. :)

4) Käsityö ja hyvä kirja. Sain vihdoin käyntiin jo monta viikkoa sitten alkamani neulepuseron: viheriäinen villatakki uhkaa valmistua jopa ennen kesää. Kunpa se vain sitten mahtuu päälle. Yleensä nimittäin kudon helposti liian isoiksi ohjeiden s-koot, joten päätin tällä kertaa toteuttaa xs-kokoa; ja kappas, siitä todella tulee xs, ellei jopa xxs. Venyneekö päälleni? 
     Hyvän kirjan tittelin saa Leena Krohnin fantasiakertomus Ihmisen vaatteissa, josta on tehty elokuvakin, Pelikaanimies. Näin kirjan jo kauan aikaa sitten koulumme kirjastossa, ja päätin heti, että tässäpä yksi sekä vähän vähemmän varttuneille että aikaihmisille tarkoitettu teos, johon minäkin haluan tarttua. Ja se kannatti. Krohnin teksti on niin koskettavaa, syvällistä ja inhimillistä, kuitenkin vailla liiallisia koukeroita. Hän tekee havaintoja maailmasta, jossa kohtalon oikusta elämme: ehkä havainnot ovat surumielisiä ja paljastavia, mutta silti (tai sen tähden) niiden lukeminen puhdistaa ja avartaa.

  

Kuvat yhdeltä elämäni hiihtolomareissulta: Kilpisjärveltä kolmen vuoden takaa. Gradu pääsi kivasti alkuun arktisissa olosuhteissa ja seura sekä ympäristö olivat hyväksi. Ah, talvea!

2 kommenttia:

  1. Luin kanssa tuon Leena Krohnin Pelikaanimies lukiossa ollessani, sillä se kuului kirjallisuusdiplomiin. Myös toinen samoihin aikoihin lukemani teos oli Elvi Sinervon Viljami Vaihdokas. Suosittelen sitäkin lämpimästi! Jollakin jännittävällä tavalla tuolloinen vilkas lapsenmielisyys yhdistettynä hieman melnakoliseen kirjallisuuteen puri. Olen vielä näin monen vuoden jälkeen välillä pohtinut näitä teoksia, lomittain. Pitäis varmasti lukea molemmat uudelleen!

    VastaaPoista
  2. Eli lastenkirjojen lukupinoni kasvaa... Suunnittelin nimittäin myös Liisa Ihmemaassa -lemppariani sekä aitoja Muumeja uusintalukemistooni. Haluaisin nimittäin palauttaa muumien alkuperäiset jutut ajatusmaailmaani kaiken tämän "muumikrääsän" ohelle...

    VastaaPoista