tiistai 22. helmikuuta 2011

Kevään lupauksia

Yleensä vuodenvaihteessa tehdään lupauksia. Lupauksia, jotka liittyvät pääasiassa kunnon kohottamiseen tai laihduttamiseen. Omalla kohdallani en lupauksiin usko, en ainakaan sellaisiin, joissa kiirii mielessä vain päämäärä. Liian työläitä pitää yllä, jos itse prosessit kohti päämäärää eivät muutu luontevaksi osaksi elämää ja tunnu mielekkäiltä. 

Tänään mietiskellessäni kevään tuloa ajattelin, että omat arkirutiinini kaipaisivat pientä hienosäätöä, jotta pääsisin myös nauttimaan valon mahdollistamista pitkistä iltapäivistä. Yleensä kevät vie nimittäin niin kokonaan voimani, että pahimmat kuukaudet, maalis–huhtikuun, yritän vain selvitä, enkä edes huomaa luonnon mahtavaa muuttumista. Puhumattakaan, että ehtisin enemmän, niin kuin monet keväällä.


Samalla olen koko alkuvuoden lähes päivittäin harmitellut mielessäni sitä, miten en ehdi tarpeeksi lukea; suorastaan kärsin lukulaiskuudestani. Niinpä päädyin siihen, että minun voisi olla tarve tehdä pieniä lupauksia – ja niiden ylläpitämiseen vaadittavia struktuurimuutoksia:

1) Lupaan lukea enemmän. Lupaus tällaisenaan ei kuitenkaan toimi, joten järjestän asiaa seuraavasti: Maanantait ovat omia päiviäni. Joten marssin töihin kirja mukanani, lähden töistä ihan tavalliseen aikaan; en jää siksi roikkumaan, että minulla on siihen kerrankin aikaa, kun ei tarvitse hakea tyttöä tarhasta. Suuntaan shoppailukierroksen tai kahvilassa tyhjänä päänä istumisen sijaan Kallion kirjastoon; luen sitten vaikka kirjaston lehtiä, jos en muuta jaksa. Kunhan nyt vietän aikaani edes vähän kultturellimmassa ympäristössä. Ehkä se motivoi myös kaunokirjallisuuden pariin... Edes kerran viikossa!

2) Lupaan viettää vähemmän aikaa kotona (alakerrassa). Menen Lyylin kanssa kerran viikossa kirjastoon tai kahvilaan. Kotona nimittäin tartun liian usein joko tietokoneeseen tai pölyrättiin. Tärkeämpää olisi kuitenkin viettää aikaa ihan oikeasti lapsen kanssa. Siitä saisi varmasti myös  jaksamista kevääseen. (Sitä paitsi siivoojakin kommentoi tänään, heti tultuaan, että täällähän on jo ihan siistiä...)
     Jos ei jaksa lähteä muualle, niin kapuaa sitten edes kotimme toiseen kerrokseen, parvelle. Siellä kun ei siivottavaa juuri löydy eikä muitakaan virikkeitä. Sen kun makaa patjalla ja katsoo, kun tyttö kokoaa palapeliä, auttaa tarvittaessa. Todellista laatuaikaa! Pysähtyminen varmasti antaa myös lisää virtaa. (Minulle harvinainen kokemus, sillä en osaa juurikaan vain olla.) Parvelle voisi kiivetä vähintään niinä iltoina, kun ei kirjoita blogia. Heti töiden jälkeen. Silloinhan sitä rentoa olemista tarvitsee, illemmalla energiaa on minulla omasta takaa aina iltapäivää enemmän.

3) Lupaan kirjoittaa enintään kolme postausta viikossa ja harrastaa kuntoliikuntaa vain neljä tuntia. Nämä ovat olleet jo kauan tavotteitani, mutta lähes viikottain ylitän rajani. Eihän siitä mitään haittaa muuten olisi, mutta kun se on jostakin muusta pois. Sitäpaitsi tekstien laatu pysyy parempana, kun miettii sisältöä vähän kauemmin. ;) Juu, ja tiedän, voisihan sitä kirjoittaa lyhyemminkin, mutta kun en pysty! Nytkin oli tarkoitus tehdä lyhyt välipostaus vain. Vannon!

Kuva: PhylB  

Ei muita lupauksia. Eiköhän tämä näin aluksi riitä. Katotaan sitten vaikka kevään loppupuolella, onko ollut mitään hyötyä näistä järjestelyistä tai olenko alkuunkaan pystynyt toteuttamaan paikanvaihtoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti