sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Kulttuurivinkki: Tanssitaivaan alla 2.0

Viikko sitten olimme fiinejä ja elitistisiä: hörpimme kuohuviiniä ja söimme leivoksia Oopperassa. Ai että, mitkä fiilikset, kun pääsi keskellä arkea, alkavaa kevätväsymystä ja muuta haikeutta nauttimaan kulttuurin ihmeitätekevästä voimasta. 

Välillä valitettavasti kärsin ajatuksesta, että mieluummin itken Jaguaarissa kuin Ladassa tai ruuhkabussissa; kuuluisista sanoista on monta väännöstä ja tulkintaa. Yhtä kaikki, en itkenyt, vaan nautin joka solullani, vaikka hetkittäinen surumielisyys oli ylläni illan ajan. Joskus kulttuurin kokeminenkin voi nostaa pintaan tunteita, joita ei edes tiennyt omistavansa. Kohdallani haikeus voimistui myös ylevän ympäristön myötä.

Miten voi ihminen olla samalla kuitenkin niin onnekas, että saa nauttia jotain tällaista – lähes täydellistä?

Ohjelmassa oli siis loistava, herkistävä ja fantastinen tanssinäytös Tanssitaivaan alla 2.0. Keksisinkö vielä lisää kehusanoja? Ei, kehotan vain kovasti: menkää ja kokekaa itse! Näytös koostuu kolmesta itsenäisestä teoksesta, joita esitetään tämän otsikon alla Kansallisoopperassa vielä kahdesti, perjantaina 25.2. ja lauantaina 26.2. Lippuja näyttää olevan saatavilla – ja nopein innostuja saa minulta käsiohjelman postissa!


Liikkeen riemua, yhteisöllisyyttä, sukupuolineutraaliutta tai sukupuolisuuden positiivista esilletuomista, ympäristön arkisten puitteiden luovaa käyttämistä, kevätvillitystä... Tanssiteokset pursusivat juuri sellaisia elementtejä, joita toivoisin elämäänikin tällä hetkellä lisää. Ehkä joskus sellaista pientä ekstraa löytääkin nimenomaan kulttuurista. 

Jos et voi itse elää kaikkea, mitä haluaisit, etsi se paperilta tai esiripun takaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti