perjantai 4. helmikuuta 2011

Kyllä värejä maailmaan mahtuu!

Maanantait ovat aina minun iltojani: suuntaan töistä kahville kaupungille ja sieltä joogaan. Eräänä maanantaina jaksoin ennen joogatuntia lähteä koluamaan Hämeentien UFF:n tarjontaa; shoppailu tunnetusti lisää mielihyvähormoneja, ja tarvitsin viikon alkuun jotain piristysruisketta.

Aluksi olin sortua johonkin aletankojen viimeiseen kappaleeseen kantakaupassani Hakaniemen Sokoksessa, mutta maltoin sitten kuitenkin pitää säästölupaukseni. Ja se kannatti varmaan muutenkin. Tein värilöytöjä. Herkullisen kirkkaat värit, jopa neonsävyt ovatkin taasen muotia, ja minäkin päätin nyt lisätä värejä valikoimiini, jotka eivät entuudestaankaan aivan värittömiä sentään ole.

En ole osannut viihtyä keltaisissa vaatteissa koskaan: ihoni taittaa kellertävään, ja minulle sopivat siten paremmin vaaleanpunaisen sävyt kuin keltaisen. Tällä kertaa tämä sitruunankeltainen neule kuitenkin valloitti sydämeni, olihan se melko hyvin säilynyt tapaus ja vieläpä merkkivaate. Johan sitä keväänkin kunniaksi voi toisinaan leikkiä hiukan ampiaista:

Neule: Ralph Lauren (2nd hand)
Housut: Esprit
Saapikkaat: Aventura

Jos tarkkoja ollaan, niin enhän lainkaan muistuta tuossa puvussa mitään pörriäistä: vaate ei ole raidallinen, eikä minulla valitettavasti ole ampiaisvyötäröä. Mutta mielikuva tunkeutui päähäni heti vaatteen päälle puettuani, enkä ole päässyt siitä eroon. 

Toinen Uffin tangoilta löytynyt Iloa elämään -paita osui ja upposi värileikissään, vaikka tiesin heti, että paita teettää puoliksi purkautuneiden saumojen takia kovasti töitä. Jotenkin jaksan kyllä noita korjausompeluksiakin tehdä, kun niistä seuraa aina kunnon palkka: uusi tai uusittu ja siten käyttökelpoinen vaate. Käsitöiden tekeminen taas on kokonaan jäänyt muiden intohimojeni alle, vaikka köyhäilykuukausiin sopisi kutominenkin mitä mainioimmin.

Sukat: Itsekudotut (vuonna keihäs ja miekka)
Farkkuhame: Object (2nd hand)
Poolopaita: merkitön (2nd hand)
Viini: juotavaa
Hiukset: kampaaja-aikaa odotellessa

Eipä tässä muuta kuin pörriäis- tai raitapuvussa hiukan hulluttelemaan; myös Eduard Uspenskin pörriäiskohtaus sopii fiiliksiini kuin nappi neuleeseen:

"Ja sitten kävi näin. Kerran Fedja-setä, kissa ja Musti menivät metsään sieniä poimimaan. Kotiin jäi siis vain naakka. Ja nyt saapuu posteljooni Petshkin. Hän koputtaa oveen ja sisältä kuuluu:
- Kuka siellä?
Hän sanoo:
- Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.
Naakka kysyy toistamiseen:
- Kuka siellä?
Posteljooni sanoo toistamiseen:
- Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.
Mutta kukaan ei tule avaamaan. Posteljooni koputtaa uudestaan, ja taas kuuluu:
- Kuka siellä? Kuka siellä on?
- No eipä juuri kukaan. Minä täällä olen, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.
Ja tätä jatkuu kaiken päivää.
Kop-kop.
- Kuka siellä?
- Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.
Kop-kop.
- Kuka siellä?
- Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.
Lopulta posteljoonia heikottaa. Hän oli aivan näännyksissään. Hän istui portaalle ja rupesi itse kysymään:
- Kuka siellä?
Johon naakka vastasi:
- Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.
Petshkin kysyi toistamiseen:
- Kuka siellä?
Ja naakka vastasi toistamiseen:
- Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.
Kun Fedja-Setä, Matroskin ja Musti tulevat metsästä, he ällistyivät. Portailla istuu posteljooni ja toistelee yhtä ja samaa."

Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira (Djadja Fjodor, Pjos i Kot), 1974, suom. Martti Anhava

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti