lauantai 19. maaliskuuta 2011

Ja mitä siitä opimme...

Pientä liioittelun makua eksyy joskus teksteihini. Kun kerron, että ei koskaan, tarkoitan, että ehkä joskus viisi vuotta sitten kaksi kertaa ja sen jälkeen joskus jouluna. Kun sanon, että en minä ainakaan ole, niin tarkoitan, että olen vain ihan kokeillut tai salaa vilkaissut. 


Että älkää ihan sanatarkasti uskoko minua. 

Mutta ei se haittaa, jos uskotte. Nimittäin joskus se, että joku uskoo enemmän kuin itse uskon, voi auttaa minuakin uskomaan ja muuttamaan jotain. Näin kävi kynsilleni.

Neljän päivän ikäiset

Juurihan kerroin, että en sitten muuten lakkaile sormien kynsiäni. Ja ihan heti seuraavana päivänä kuin katuen omaa ehdottomuuttani ostin keväistä lakkaa ja sitä seuraavana lakkasin kaikki kynnet sillä. Ja sitä seuraavana Veikko (!) tilasi netin kautta Sylvilleen "muutaman" lakkapullon lisää, kun olin puhunut jostain "opista". Hassuinta jutussa taisi olla se, että ensin messusin lakkojen erilaisuuksista, esittelin suurta kynsilakkatietouttani, joka ulottuu noin muutamaan kynsilakkamerkkiin ja vauhkosin parhaiden ylikypsistä hinnoista, ja sitten kun Veikko kertoi tilanneensa merten takaa pullomeren omaan olohuoneeseemme (tai tarkemmin sanottuna keittiön meikkihyllylleni), kysyin, että mikä O.P.I? Mistä oikein höpiset? 


Mutta koska juttu menee nyt näin paksuksi, en voi olla siteeraamatta ihanaa Liisa Ihmemaassa -kirjaa, joka tunnetaan myös nimellä Alicen seikkailut Ihmemaassa, Alice Martinin käännöksenä tietenkin; jos joku on selkeää, aina voi joku olla vielä vähemmän selkeää: 

"Totta puhut", herttuatar sanoi, "flamingo ja sinappi ovat molemmat äkäisiä, oikeita pahanilmanlintuja. Ja mitä siitä opimme: 'Flamingo ei tule kello kaulassa.'"
 "Sinappi vain ei ole lintu", Alice huomautti.
"Oikein, kuten tavallista", herttuatar sanoi, "sinä se osaat sanoa asiat halki!"
"Se on kivikuntaa, luulen ainakin", Alice sanoi.
"Totta kai on", sanoi herttuatar, joka halusi nähtävästi olla kaikesta yhtä mieltä. "Täällä on lähistöllä suuri sinappikaivos. Ja mitä siitä opimme: 'Jokaiselle on oma kuoppa lähin.'"
"Nyt tiedän!" huudahti Alice; häneltä oli jäänyt äskeinen kuulematta. "Se on kasvikuntaa. Ei uskoisi, mutta niin se on."
"Olen samaa mieltä", herttuatar sanoi, "ja mitä siitä opimme: 'Höyhenistään puu tunnetaan' eli 'ole mitä olet olevinasi' – tai jos haluat saman asian yksinkertaisessa muodossa, 'älä koskaan luule olevasi olematta toista kuin toisista voisi näyttää sinun olevan tai lienevän joskus olleen toista kuin toisista on voinut näyttää olleen täysin toisin.'"

(Lewis Carroll: Alicen seikkailut ihmemaassa, suom. Alice Martin)


Mitä tästä opimme? Uskokaa itseenne ja uskokaa miehiinne. 


Ohessa myös asukuviani viikon varrelta.

2 kommenttia:

  1. Hyviä kuvia,varsinkin ensimmäinen ja viimeinen. Yksityiskohdat kiinnostavat aina.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Linssin kanssa on ollut vähän ongelmia, pitäisi saada erilainen. - Vikassa kuvassa hiukset ovat kyllä perinpohjaisen kamalat...

    VastaaPoista