sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Sylvi blogien lukijana

Blogien lukeminen koukuttaa, muttei enää orjuuta minua. Ennen muinoin piti heti päästä blogien kimppuun, kun tuli töistä kotiin. Nykyisin saattaa mennä neljäkin päivää, etten lue kuin kermat päältä. Yleensä kuitenkin vietän viikonloppuisin vähintään kaksi tuntia blogilistani parissa: Buttermilk Bisquits, Kaikki mitä rakastin, Lilou's Crush, Paras aika vuodesta, Pupulandia, This Picture. Muutamia suosikkeja mainitakseni. Kaikki mielestäni ihanaiset löytyvät linkitettyinä sivupalkista, kuten tietänette jo.

Lukemiseni on intohimoista: kerään vinkkejä, trendejä, ajatuksia. Nautin hyvien kirjoittajien sujuvasta ilmaisusta – ja harmikseni arvostelen vähän keskinkertaisempien sanallista arkkua. Suurin osa bloggaajista näyttää kuitenkin osaavan ilmaista itseään. En voi olla miettimättä: suomalainen koulutus on tehnyt meistä taitavia, todellakin. Useampi kuin yksi osaa niin hyvin, että voisi olla ammattilainen. Ja moni onkin. 

Kuviin kiinnitän jostain syystä vähemmän huomiota, vaikka olenkin hyvin visuaalinen ihminen. Loppujen lopuksi yleisvaikutelma ratkaisee. Pitkiä kuvalistoja en jaksa katsella. Tylsimpiä aiheita ovat mielestäni keikat ja matkat; kummallista kyllä. Monihan pitää juuri sen kaltaisista postauksista. Minä diggaan enemmän vaatteiden ja muun materian esittelyyn keskittyviä postauksia, mutta myös pohtivia, elämän moninaisuutta freesisti arvioivia pieniä novelleja.

Tämä listani on kyllä jo vanhentunut...

Ihanaa on, että kaikki eivät kirjoita niin monisanaisesti kuin itse teen. Lyhyet huomiot ovat usein parhaiten tavoittavia. Toisaalta pelkästään sellaiset olisivat tylsiä. Vaihtelu virkistää. Erityisen mukavaa on lukea eri maiden arjesta, perheellisten ajatuksia, mutta myös opiskelijaelämästä. Omasta opiskeluajastani kun ei ole vielä niin kauan, ettenkö muistaisi sen ihanuutta. Vai onkohan aika jo kullannut muistot?

Olen harkitseva lukija: en ala kovin helposti ainakaan enää seurata uutta blogia. Toisaalta hylkään kyllä jopa vanhan suosikkini, jos en vain enää pysty ymmärtämään kirjoittajan teemoja tai ajatuksia. Niinkin on käynyt, että blogi, josta en alkusilmäyksellä tykännyt, liittyi myöhemmin listalleni vakioblogiksi. Jokin sisällön suhteen täysin triviaali seikka voi herättää liikaa ärtymystä: esimerkiksi kaikkien isojen kirjaimien kirjoittaminen pienellä saa minut heti jättämään blogin muille. Ehkä jokapäiväinen taisteluni oppilaiden kanssa on jättänyt jälkensä: "Muista isot kirjaimet!" 

Mikä tahansa blogi tuntuu välillä tylsältä; eiväthän kaikki bloggaukset voikaan osua aivan nappiin, ja myös lukijan odotusarvot määrittelevät kokemusta postauksen "hyvyydestä". Mielestäni blogin kuin blogin elämä kulkee aalloissa, enkä siksi voi nimetä yhtä supersuosikkianikaan: välillä joku blogi tuntuu aivan ylivertaiselta, mutta seuraavalla viikolla tilanne voi olla kääntynyt päälaelleen.

Kuva: Kodomut

Ja kappas vaan, taas opettaja nostaa täällä päätään. Miksi ihmeessä arvioin niin kovasti lukemaani viihdettä ja ajanvietettä? Kummallista. Enkö voisi jättää täällä blogistanissa rooliani? Enkö voisi vain nautiskella? Itse blogia kirjoittavana ja kirjoittamisesta suunnattomasti pitävänä henkilönä se ei kai onnistu; aina sitä vertaa myös omaa tuotostaan lukemiinsa blogeihin. Lisäksi mietin, mihin päin oma blogini on kallellaan: kenen juttuja siteeraan, kenen tyyliä ihannoin? Yritän olla tasapuolinen; tässäkin siis hyvin opettajamainen.

Lukeminen ja kirjoittaminen nivoutuvat yhteen ilmeisesti tapauksessa kuin tapauksessa. Lukijana olen myös kirjoittaja, ajattelija, omien juttujen työstäjä. Toisaalta pääsen kyllä puhtaaseen nautintoonkin asti, kunhan päivän oma postaus – tai ne viikon "kolme" – on jo kirjoitettu ja on aikaa myös istua hetki pelkästään lukien. Se kuulkaas on joskus luksusta, vaikka myöntää täytyy, että kiire silittämään tai jumppaamaan lähtee tietenkin ihan vain omien korvien välistä.

Blogit ovat minulle aarre, josta en suostu luopumaan. Lauantai-iltoja en vietä tv:tä katsellen tai leffoja vuokraten, puhumattakaan baareista tai yökerhoista. Vietän ne säännönmukaisesti blogistaniassa. Joku voisi todeta: niin kolmekymppistä.

2 kommenttia:

  1. Mulla on aikalailla samat kriteerit lukemiseen. Tykkään kyllä kuvista, mutta vain jos ne tukevat tekstiä. Hauskempi on lukea ihmisten kuulumisia kuin jotain matkaraportteja, missä blogisti tönöttää milloin minkäkin nähtävyyden edessä. Keikkaraportit ovat kans tylsyyslistalla, sillä niiden viehätys perustuu siihen että olisi pitänyt olla paikalla.

    Itsellä on kommentointi jostain syystä jäänyt, täälläkin käyn aina kuulumiset lukemassa, mutta aina se vaan jää. Samoin vaikka tuo linkkilistan teko on jäänyt puolitiehen. Isoille blogeille ei oikeastaan jaksakaan kommentoida, koska ne saa niin paljon muutenkin palautetta, mutta itse tykkään että esim omassa blogissani käydään keskustelua. Itse en vain jostain syystä osaa sitä kommentointia niin hyvin kun olen lukijana.

    Mua ei oikeinkirjoitus enää haittaa, oon päässyt sen asian yli jo kauan aikaa sitten ja pääasia on, että asiaa löytyy eikä vaan päivästä toiseen jatkuvaa samanlaisten gina trickot tunikoiden esittelyä.

    VastaaPoista
  2. Aina välillä on itse mietin, että ihmiset tekevät tätä ihan vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi, kuvaavat parhaansa mukaan ja tarinoivat elämästään niin kuin parhaiten näkevät. Aika mieletöntä!

    (Mä en kestä yhdyssanavirheitä enkä kamalan huonoa kieltä ;-).)

    VastaaPoista