keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Ilta Lyylin kanssa

Useimmiten vietämme iltamme kotosalla perheen kesken, mutta tänään olin pitkästä aikaa kaksin iltaa Lyylin kera. Nautin tällaisista(kin) illoista suunnattomasti – tyttöjen illassa on sitä jotain, vaikka paikalla olisikin vain yksi rauhallinen mieshenkilö vähemmän. Voidaan vaan höpötellä, höpsötellä, ei ole ketään, jolle pitäisi nalkuttaa tai jonka kanssa tekisi mieli keskustella jostain ihan oikeasta ja vakavasta asiasta. 

Alkuviikon pitkistä päivistä ja huhtikuun tavanomaisesta uupumuksesta huolimatta olen ollut tänään hyvin sirkeällä mielellä; kuuden maissa kotiin itseni kammettuani en ollut lainkaan niin poikki kuin olisi voinut luulla. Varmasti osansa tähän on sillä, että äitini, Lyylin mummi, on tällä viikolla viemässä ja hakemassa neitiä tarhasta ja vielä ilta-apunakin meillä. Vähemmän kotityötä tarkoittaa enemmän energiaa. Lisäksi olin jo päättänyt töistä lopulta leppoisissa merkeissä lähtiessäni, että tänään en varmasti harrasta mitään ylimääräistä, kuten liikuntaa. Vaikka se on ilonlähde, aiheuttaa se myös suunnatonta ajallista stressiä, mikä taas vaikuttaa yleisesti koko illan mielentilaani, jollen sitten heti kotiin palattuani pääse lähtemään esimerkiksi tanssitunnille.


Sain siis vain nautiskella illan: tehtiin ja syötiin päivällinen rauhassa, luettiin tuoretta hankintaani, Leena Laulajaisen Metsän Mesikämmen -karhukirjaa, vietiin roskat, tiskasin ja Lyyli eksyi kokeellisen kodinpurkamisen rajamaille, maksoin laskuja netissä ja surffailin, mutta vain pienen tovin ja Lyyli natusteli samalla iltapalaa ja halusi syliin. Nätisti hän lopulta nukahti omaan sänkyynsä, vaikka purulelua ei löytynytkään. Uusi ilmapallo vaipui uneen neidin rinnalle. 

Ihana ilta siis! Kaiken oleskelun ja rauhallisen sanattomuuden keskellä kävimme myös mielenkiintoisia keskusteluja, joskin osittain melko absurdeja. Lyyli on selvästi saavuttanut myös kyselyiän. Harmikseni totean, että moniinkaan Lyylin esittämiin kiperiin kysymyksiin minulla ei ole vastauksia. Onneksi monesti kysyminen on vastaamista tärkeämpää, sillä se tarkoittaa, että halu miettiä ja tutkiskella asiaa on syntynyt. Yritän oppia Lyylin asenteesta ja maailmanhahmottamisesta osani. 


Näytelmä nimeltä Tyttöjen illan kulku

Keskustelu kuuluu olennaisena osana tyttöjen illan ohjelmaan, samoin herkuttelu.
Keskustelu päivällispöydässä:
Lyyli: Sinä lensit linnun selässä.
Äiti: Ei, kyllä ihan bussilla menin töihin.
Lyyli: Lennetään etelään ja otetaan lintu mukaan.
Äiti: ???

Äiti käskee palaamaan päivällispöytään maistamaan paprikaa.
Lyyli: Välipalan tärkeys!
Äiti: Mistä sä ton oot kuullu?
Lyyli: Hepan selässä.
Äiti: ???

Tyttöjen iltaan kuuluvat myös kauneudenhoitoon liittyvät jutut.
Lyyli tarkastelee äidin kynsilakkaa:
Lyyli: Hienot.
Äiti: Kiitos.
Lyyli: Voinko leikkiä niillä? (Räplää äidin kynsiä.)
Äiti: Ne on kiinni äidissä. Vähän vaikeeta voi olla…
Lyyli: Milloin laitat mustaa?
Äiti: En oikeen tykkää mustasta (lakasta).
Lyyli: Aikuset tykkää mustasta.

Tyttöjen illassa kuuluu puhua miehistä. Keskustelu illan syvennyttyä:
Äiti: Lyyli on äitin kulta.
Lyyli: Isin myös.
Äiti: Tietysti.
Lyyli: Isillä on niin hellät jutut.
Äiti: Ahaa, mitä tarkoitat?
Lyyli: Isi tekee kaikkia hauskoja temppuja.
Äiti: Jaa. Mitä tarkoitat niillä hauskoilla tempuilla?
Lyyli: Se on sitä mitä tarkoittaa.

Lopulta ollaan aika väsyneitä ja puhutaan vähän sekavia:
Lyyli: Mitä puhuminen tarkoittaa? – Onko ilmapallolla vapaapäivä? 

Ja nämä keskustelut muuten kaikki tapahtuivat ihan oikeasti tänään; onneksi minulla oli korvaa kuunnella! Aina kun ei tyttöjen illoista jälkeenpäin muista, mitä tuli kuunneltua – tai itse vuodatettua. 


1 kommentti:

  1. Mahtavaa, et ilmapallosta tuli noin tärkee ! Voin avata yhtä lausahdusta: sadutin siis eilen Lyyliä ja sinä lensit linnun selässä myös Lyylin kertomassa sadussa. (Minä ja Lyyli matkustettiin kuun selässä..) Laitan vaik sen sadun sulle. Jos Lyylillä intoa niin voi myös piirtää satuun liittyvän kuvan.

    -Angu

    VastaaPoista