lauantai 2. huhtikuuta 2011

Tavallinen viikonloppuaamu

Tänään lauantaina heräsimme kahdeksalta kellonsoittoon: kymmenen tuntia on mielestäni maksimi, jonka voi yöllä nukkua. Tosin taisin herätä jo reilusti ennen kellon soittoa, ja sen alkaessa häiriköidä siirsin herätysajan yhdeksään. Kun viiden minuutin lekottelun jälkeen tuntui kuitenkin virkeältä, hipsin ylös, ja koska Lyyli ja Veikkokin havahtuivat, aloin vaihtaa lakanoita. – Siis melko tyypillinen viikonloppuaamun aloitus, mitä nyt ennemminkin rupean pyykki- tai tiskisouviin tai usein vain pelkkää aamupalaa tekemään.


Suurin laiskuuteni viikonloppuisin on se, etten millään jaksaisi lähteä Lyylin kanssa ylös. Lauantaisin minulla kun on viikon paras tanssitunti, joka viime aikoina on jäänyt myös ainoaksi. Jos jotain huonoa Kallio–Sörnäinen-akselissa löydän, on se vehreyden ja kunnon takapihojen puute. Olisi ihanaa, jos lapsen voisi laittaa leikkimään omalle pihalle, mutta eipä se taida oikein missään täällä kaupunkialueella olla mahdollista tai turvallistakaan. Lapsen pitäisi tietysti olla myös vähän vanhempi. ;)


Aamupäivä kuluu myös lehtiä lukiessa, ehkä nettiä selaillessa. Yleensä pyrin aamuisin välttämään viihdettä ja keskittymään asiaan, mutta se välillä vähän lipsuu. Iltapäivällä aikaa kuluu puuhasteluun, ja illalla yleensä on joku pieni suunniteltu meno, jos päivä on kulunut sisällä. (Myös ulosmenoon valmistautuminen on kohdallani todellinen parin tunnin projekti.) Jos taas on ollut päivällä menoa, ilta on väistämättä pakko viettää kotona; vanhentumisen huomaa siitä, ettei enää jaksa eikä halua koko päivää viilettää. 

Ja vaikka kotityöt painavat tässä menemisten ja kotoilun vaa'assa vain jonkun verran, joskus tuntuu aivan mahtavalta, kun on todellakin aikaa silittämiseen tai vaikka kaappien järjestelyyn. Nautin todellakin siitä, että näen työni tulokset konkreettisesti ja tiedän, että vähään aikaan ei tarvitse kyseisiä hommia enää tehdä!


Tänä iltana tiedossa on teatterireissu työporukan kanssa. Suunnitelmissani on vain käväistä katsomassa Vadelmavenepakolainen, sillä ensi viikollakin on sen verran paljon menoa, että täytyy muistaa myös levätä varastoon. Lisäksi olen päättänyt vakaasti, että on pakko ruveta nukkumaan taas vaihteeksi enemmän. Yritän siis pitää rytmiä yllä myös viikonloppuisin, ainakin toisinaan. Hulluutta?

Seuraavaksi lähden pyykkejä pesutuvasta noutamaan. Liikun maailman tyylikkäimmässä asussa, yöpuvun t-paidassa, joka on kuorrutettu järkyttävillä sinisillä collegehousuilla ja kulahtaneella hupparilla. Neitiä yritän aina "matkalle" mukaan, mutta hän heittelee tuossa palloa seinään, eikä suostu vielä riisumaan yöpukuaan. Pieni kotikissan pentu: "Minä en halua lähteä ulos."

2 kommenttia:

  1. Yks mieheni kaveri kävi tänään kylässä ja oli kans menossa samaan näytökseen. Mua ei se vadelmavenepakolainen kiinnosta, se kirja oli jotenkin...no, huono. Niinku ois yrittämällä yritetty olla Suomen Erlend Loe, mutta epäonnistuttu täysin :/

    VastaaPoista
  2. Minäkään en tykännyt kirjasta; se oli niin pinnallinen ja mitään sanomaton. Näytelmän pelastivat hyvät näyttelijät ja visuaalinen ilme. Sopivaa kevyttä kamaa lauantaille. :) - Huomenna suuntaamme tsekkaamaan Eduskunnan. Ovat kehuneet!

    VastaaPoista