maanantai 30. toukokuuta 2011

Katso, tähdenlento!

Kirjoitin pieneen paperilappuun suurimpia toiveitani. En tiedä, minne kätkeä lapun, lompakon uumeniin, kenties hyvän kirjan väliin. Jonnekin, mistä sitä voisi välillä kurkkia. Vetää viiva mahdollisesti toteutuneen toiveen yli.

Kirjoitin toiveet, koska haluan tähdenlentoni. Edes yhden sellaisen. Eivät toiveeni ole mahdottomia, eikä kaikista niistä ole välttämättä toteutumaan, mutta muutama huutaa elämisen halua kuin siemen, joka haluaa itää. Kuin siemen, joka ei oikeastaan tiedä haluavansa sitä, vaan jonka pitää se tehdä, kaikesta huolimatta. Olkoonkin maa kivinen tai kova. 

Kirjoitin, koska elämä on sellaisessa taitekohdassa. Täytän muutaman päivän päästä 33. Olen silloin ollut viisitoista vuotta aikuinen. Tuntuu, että olen elänyt aikuiselämän monet virstanpylväät: kihlautumisen, lapsensaannin, naimisiinmenon, opiskelujen lopettamisen, työuran alkamisen... Kuitenkin tuntuu siltä, että jotain olennaista on puuttunut aina.

Ehkä ajatus puuttumisesta on universaali, ehkä se kuuluu kolmenkymmenen ikävaiheeseen. On jo saavutettu paljon, monet suuret elämäntapahtumat ovat jo takana. Edessä on vuosikymmeniä arkea, pientä ja tavallista, ehkä liiankin. En varmasti ole väärässä, kun ajattelen, että jokainen pysähtyy esittämäni ajatuksen äärelle joskus. Jotain puuttuu, mikä voisi tehdä minut onnellisemmaksi? Voinko jatkaa elämääni valitsemallani tavalla?

Uskon, että kirjoittamalla voin edistää toiveitteni toteutumista. Uskon siihen, että toive, joka on kerrottu edes sille pienelle lapulle, on silloin todellinen päämäärä, jonka eteen on valmis tekemään töitä, uhrautumaankin tarvittaessa. Toive, joka on kerrottu, ei ole pelkkä toive, se on tavoite.


*Star Money Night*


Skrev ner mina önskningar. Vill att åtminstone en av dem kommer att bli verklighet en dag. 

Önskan är som ett frö. Det vill växa, komma ut från den mörkaste jorden även om marken är hård och fattig. 

Snart fyller jag år. Det blir femton år sen jag blev vuxen. Jag stannade vid tanken att jag har verkligen redan upplevt de flesta av vuxenlivets stora händelser så som att gifta mig, få barn, sluta studierna - jag har t.o.m bott utomlands och uttmanat mig på så sätt. Men något har inte varit med. Något saknas. 

Känslan är kanske inte så unik, som jag först tänkte. Jag skulle påstå att de flesta av oss har den känslan någon dag. Men kan man göra något åt det? Kan man förverkliga sina största drömmar? Jag tror på det. 

Jag började med att uttala dem för ett pappersbit. Genom att skriva ner önskarna gör jag dem synliga. Dem blir syften. 

---
Titta, ett stjärnfall!

4 kommenttia:

  1. Eikös elämässä aina pidä olla joitakin toteuttamattomia unelmia ja haaveita joita kohti kurkoitella:)

    VastaaPoista
  2. Itse taas suurin piirtein samanikäisenä tunnen itseni vielä hyvin nuoreksi. :-D Aikuinen kyllä koen olevani, mutta niin olen kokenut jo melko monia vuosia. Maailmassa on niiin paljon nähtävää ja koettavaa, ettei koskaan tule sellainen olo, ettei ole enää mitään uutta jäljellä! Ja jos joskus sellainen olo tulee, taidan buukata reissun vaikkapa Taj Mahalia katsomaan.

    VastaaPoista
  3. Totta. Tuntuu, että esimerkiksi vaikka mitä kivoja harrastuksia on vielä kokeilematta. Ehkä aikuisuus tuntuu kuitenkin tavallisessa arjessa vahvana: on vastuuta monesta "isosta" asiasta. Samalla kuitenkin vastuun kantaminen tuntuu ihmisen kokoiselta kantamukselta, ei taakalta. - Ja ai niin, ajattelin piristääkseni itseäni ja tunteakseni itseni ikäisekseni tai jopa nuoremmaksi aloittaa syksyllä ihan uuden harrastuksen, nuoressa seurassa eli opiskelijoiden keskuudessa. Katsotaan, miten käy.

    VastaaPoista