tiistai 31. toukokuuta 2011

Päivän saldo, kirppari-ideologialla maustettuna

O, those shopping days! Pian ne ovat taaksejäänyttä aikaa, sillä rahat tuli tuhlattua tänään. Ai, mitkä rahat? – No, ne kesälomarahat, jotka tosin tulevat tilille vasta heinäkuun viimeinen päivä. Sanoisinpa, että syksyrahoja todellisuudessa ovat. 


Ostin vaatteita, mutta ostin myös jotain hyvin kallista, mutta tarpeellista: silmälasit kera voimakkuuksilla olevien aurinkolasien. Kuvia seuraa kenties jossain vaiheessa. 

Ei voi muuta sanoa, kuin että shoppaileminen kyllä piristää päivää. Aloitin aamun kuitenkin jollain hyvin paljon merkityksellisemmällä: Lyylin kevätjuhlilla. Niiden ansioista pidin sitten koko päivän palkatonta vapaata, sillä olisin juhlien takia myöhästynyt kahdelta tunnilta päivän kokonaisesta kolmesta. Samalla jäi siivouspäivä väliin, hihih. Olin tosin siivonnut jo etukäteen vastuualuettani, kirjastoa... (Seli seli.)

Päivän voi siis kuluttaa kalliisti aloittaen kuitenkin halvalla: UFF on aarrevarasto. Löysin sieltä hauskan silkkipaidan (kuva kaikkein alimmaisena), harmaan pellavajakun sekä karmiininpunaisen poolon.

Uffilta erehdyin jatkamaan lempparisecondhandiini Hilda Violaan, ja sieltä löytyi kasa kalliimpaa, uutta alevaatetta ensi syksyyn: mekko (kuva alla), liehuhelmavillatakki (kuva yllä) sekä perusangora, jossa tosin angoraa oli komiat 5 prosenttia. Angoralta kuitenkin näytti ja tuntuikin. – Hilda Viola onkin nykyään mielestäni ennemmin tavallinen pikkuvaateputiikki höystettynä second handillä, sillä omistaja tuo sinne paljon kivoja vaatteita Pariisista. Kaikki tämänkertaiset löytöni olivat niitä, tosin alelapuilla varustettuja. :)

Vaatteissa on yksi miinus, keinokuituisuus, mutta en ole aikaisemminkaan huomannut keinokuitujen heikkouksia taikka sen tarkempia kuitusekotelmien optimeja, joten testailen nyt esimerkiksi näitä ja tuomitsen vasta, jos totean tietyn keinokuituisuuden, kuten viskoosisuuden, huonoksi.


Mietiskelin kirpparilöytöjä sovittaessani kirpparitaktiikkaani, jota olen viimeisten vuosien ajan hionut kiitettävän aktiivisesti. Tiivistän omat kirpparimetodini seuraavaan: 

1) Varaa kirpparikäynnille riittävästi aikaa. Tarvitset sitä siihen, että käyt säännönmukaisesti läpi kaikki tangot ja niiden kaikki vaatekappaleet. Aina ei voi vaatetta kaukaa vilaistessaan ymmärtää sen hienoutta, ja joskus hienouden näkee vasta, kun vaate on päällä. Siksipä vaatteet täytyy katsoa kunnolla ja poimia sovitettavaksi myös niitä vähän vähemmän varteenotettavia yksilöitä. 

2) Kierrä koko kirpputori kerran, kerää pino sovitettavaa, käy sovittamassa vasta, kun et jaksa kantaa enää yhtään enempää sovituskoppiin. Sovituksen jälkeen tilanne voi olla se, ettei yksikään vaatteista näyttänyt kivalta päälläsi. Siinä tapauksessa kierrä kirpputori vielä uudelleen. Todennäköisesti et ensimmäisellä kerralla katsonut kuitenkaan kunnolla. Itse olen tällä metodilla löytänyt mm. Versacen housut ihan täältä meidän omalta Hämeentien UFF:lta: ekalla rundilla en housujen perään kuin vilkaissut, toisella kertaa ne hymyilivät minulle ja huomasin hymyn, mutta vasta kolmannella ne huusivat: ota minut – ja mähän otin!

3) Osta vain tosi kivoja vaatteita. Niin vältyt kaappien ylikuormitukselta. Toinen keino on ostaa vähän vähemmänkin kelpoa ja vastaavasti roudata takaisin esimerkiksi UFF:ien keräyslootiin kaikki se, joka ei päädy aktiiviseen käyttöön. 

4) Käy kirppareilla aktiivisesti, mutta mieti, käytkö siellä jonkun arvokkaamman tekemisen sijaan vai sen sijaan, että kiertelisit tavallisissa kaupoissa. 

5) Ota löytösi käyttöön heti! Piristää seuraavaakin päivää. :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti