torstai 30. kesäkuuta 2011

Porin kirpputoreilla

Maalla melkein pitkästyy! Olemme olleet täällä vasta viikon, meikäläisellä olisi vielä kaksi viikkoa edessä, ja olen nyt jo tekemistä vailla. Tiedän, voisi lukea enemmän... Illat kuluvat kuitenkin Mad Menin parissa. Pian olen katsonut kaikki tuotantokaudet; pelkään jo nyt tyhjyydentunnetta, jonka neloskauden päättyminen aiheuttaa. Tosin eihän sarja pääty, mutta koska viitoskausi on vasta käsikirjoitusvaiheessa, joudumme odottelemaan sitä tovin Suomen DVD-markkinoille. 


Onneksi päivisin voi käydä kaupungilla. Keskiviikkona lähdimme Poriin pakoon hulluja UV-lukemia, ja suuntasimme kirpparikierrokselle. Miten omaperäistä, mahtoiko olla jo neljäs kerta tässä kuussa, kun kierrän kirpparilla... Porin itsepalvelukirpputorit tosin eivät ole koskaan minua houkutelleet puoleensa, ennen kuin nyt vanhin sisareni sai minut innostettua tuohon ihmeelliseen sisätorien maailmaan. Hän oli netistä tsekannut netissä kaikki kohteet ja käynyt kiertelemässä muutamissa. 


Me kiersimme tällä kertaa kaksi keskeistä, Isolinnankadulla sijaitsevan Porin sisätorin sekä Paanakedonkadun Satakunnan superkirppiksen. Ehdottomasti kahlaamisen arvoinen on kuulemma myös Fiinitori. Ikään kuin joskus nuoruusvuosina olisinkin siellä käynyt. Mahtaako olla ihan samainen paikka? Pysyvätkö kirpputorit muka niin kauan pystyssä?


Superkirppis oli nimensä veroinen: ihanan tilava, valoisa ja täynnä oikeaa kirpparikamaa, ei mitään jälleenmyyntiroinaa. Myös henkilökunta oli ystävällistä. Suosittelen Porin kävijöitä tsekkaamaan! Näin ensikertalaisena sisätorikiertäjänä koin, että sisätorit olivat kuin Waltterin ja Uffin sekoitus: ei omia myyjiä, mutta toisaalta omat pöydät ja tavarat niillä sekalaisesti. Uffilla hyvää on selkeä vaatteiden ryhmittely ja värien mukaan erottelu. Täällä hyvää oli tilavuus ja paikan yleinen rauhallisuus. 


Hinnatkin olivat kohdillaan: enemmän kuin Waltterissa, mutta vähemmän kuin Uffilla. Tein lyhyessä ajassa mukavia löytöjä; toinen sisareni oli tosin syystäkin tuskastua, kun koiranpentunsa kärsi kuumuudesta, joka kaupungissa tietysti korostui. Olimme kuulemma kirpputoreilla ikuisuuden. Ei tuntunut siltä. ;)


Har nu varit en vecka på landet. Känns som en evighet, och jag är nästan uttråkad. Vad kan man göra här annat än leka med Lyyli, ligga under solskenet, simma, läsa, laga mat eller titta på DVD, vilket menar Mad Men för min del? Nåväl, man kan alltid göra en utflykt till Björneborg, citycentrumet och besöka flera loppismarknader. Det har jag inte gjort i Björneborg än längesen. Och självserviceloppis är en helt ny bekantskap för mig.

Den här gången besökte vi två av de tretton loppis, som finns listade på nätet. Superkirppis var det bästa: en stor, ljus och rymlig. Framför allt fanns där riktiga loppisgrejer, inte något återförsäljningsskräp. Hittade t. ex. en fin polka dot kjol, rutiga sommarbyxor och en 70-tals väska. Priserna var något mittimellan UFF och Waltteris; om jag hade haft mer tid, skulle jag ha hittat också några vas, som jag letar efter, tror jag. 

Måste säga att jag är mycket nöjd; numera känns det att det finns inget att köpa i Waltteris loppis, inte alltid i UFF heller. Kanske är varorna lite annorlunda utanför huvudstadsregionen?

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Merihenkistä

Pitkästä aikaa meikän päivänasua. Kesäkausi on alkanut raikkaissa tai vähintään värikkäissä merkeissä, sillä Lumin kesäkassini on päässyt kovasti käyttöön. Siskospäivillä kannoin käsilaukkua uskollisesti mukanani, minne ikinä menimmekään, joogaamaan tai vaikka Kallon kallioille aamuiselle retkelle.


Syy käsilaukun tärkeyteen jäi hiukan kysymysmerkiksi, myös minulle. Ilmeisesti tarvitsin jonkun, josta huolehtia, sillä Lyyli roikkui tätiensä kimpussa. Tai sitten flunssaisena halusin turvautua laukkuun nenäliinojen läheisenä säilytyspaikkana. Välillä täytyi myös räplätä aurinkolasien ja normilasien välillä. Mihinkäs sitä nainen ei käsilaukkuaan voisi käyttää. Ajoi se ajoittain tyynynkin virkaa. :)

T-paita ja hame: Tommy Hilfiger
Laukku: Lumi
Kengät: Sebago

Kuvista päätellen: merihenkisissä tunnelmissa ollaan. Todellisuudessa kuvat ovat Espoon sisämaasta viime viikolla otettuja. Eilen kuitenkin oltiin meren äärellä täällä Länsirannikolla. Siellä eivät tuulimyllyt pyörineet, mutta itse rannikko näytti parhaita puoliaan: kirkasta, tyyntä vettä ja auringonpaisteisia kallioita. Kallossa olisi vain pitänyt olla aamiainen mukana, niin kaikki olisi ollut täydellistä. 

Lisäksi tajusin, että voisin ennen seuraavia siskospäiviä nukkua hiukan enemmän. Nyt on ollut pari kuukautta univelat päällä, ja siitä sitten syntyi päivän laulu: Kun mua niin nukuttais... Arvatkaapa vain, meninkö kuitenkaan illalla nukkumaan ennen yhtä... Heheh. Tämän päivän laulu on: Ottaisin päivänokoset, Silja Linen tunnusmelodialla. Kokeilkaa, se sopii!

Ihania kesäpäiviä muillekin!


Vilken lycka att få använda sin fina väska, även om jag själv tycker så. Den köpte jag ett halvt år sen från Lumi, och den passar mycket bra på mina gamla Tommy Hilfiger kläder och sommarstilen. 

"Havet" och flickan med sina klara färger. :) Lite konstigt att jag har så många märkekläder på i dessa bilder. Det är ju lite ovanligt, och kommer att vara. Jag blev nästan ledsen när jag tänkte, att jag inte kommer att få råd att köpa nya Lumi Accessories längre. Vilka fina orangeröda småväskor de har i butiken, även på rea. Kolla t.ex. den här!

Annars är allt så sommarligt, man har haft kul med systrarna vid havet, även om man är trött och pratar hela tiden om det. Och nu ska jag ta mig en lur. Ha det så bra där borta!

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Nyt saa näyttää kolmea sormea!

Juhlimme kolme vuotta tänään täyttänyttä Lyyliä ensimmäistä kertaa jo viime viikolla kera karkkitikkujen, syntymäpäivälaulujen, kolmen kynttilän sekä kummi- ja kaveriseuran. Tänään oli vuorossa tätien seuraa isomummilassa: uimista, soutelua, joogaa, oleilua, hassuttelua. Kellon lyödessä 20.33 Lyyli heitettiin pari kertaa ilmaan, kuten perinne vaatii. Huomenna vielä syödään kakkua ja annetaan loput lahjat. Näin sitä iloisesti vanhennutaan!


Lyylin oikea syntymäpäivä ajoittui tänä vuonna äidin ja tätien ns. siskospäivien lomaan. Niiden ohjelmaan kuului tietysti olennaisena osana syöminen, jonka teemana oli tällä kertaa vähähiilihydraattisuus. Ollaan siis nautittu linssikeittoa, tofupihvejä, erittäin ohutpohjaista kanapitsaa, lihapullia, marjamunakasta ja erilaisia salaatteja. Ja mitä herkkua, kun sai (kuitenkin) jätskiä ja itsetehtyä pannaria! Nami. 

Niinpä Lyylin jutteluista hauskimmat ovatkin syntymäpäivänään liittyneet ruokaan. Niistä teille herkkupaloja tässä – kuvien kera palataan kenties myöhemmin, sillä itselläni ei ollut kameraa tänään häiritsemässä nautiskelupäivää. Postauksen kuvat ovat viime viikon synttäreiltä. 


Lyyli aamiaisella: – Mitäs äiti siitä ajattelisit, jos mansikan liemi vois olla pahaa? – Mitä sillä sitten tehtäisiin? Kaadettaisiin roskiin?

Lyyli päivällisellä: – Minun isillä on lyhyet hiukset. Hän on lyhyt mies, siksi hän osaa tehdä minulle kaikenlaista, vaikka tomaattikeittoa. Hän on siihen tarkoitettu.

Lyyli iltapalalla: 
Äiti: – Mitäs vielä söisit?
Lyyli: – Kaurapuuroa ja vaikka leipää ja pähkinöitä leivän päällä. 
Äiti: – No, jos ensin vain kaurapuuroa ja sit, jos mahaan mahtuu, niin leipää.
Lyyli: Ei, kaurapuuroa ja leipää. Kaurapuuro itkee muuten. 


Selvästi ruokatietoinen tyttö!

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Lyylin hame, sohvia ja uusi asunto

Löytynyt virkattu kirkkaanoranssi puolihame. Vanha omistaja: Kukaan ei tunnusta. Uusi omistaja: Lyyli. 


Ai että. Mutta tais olla niin, että äiti oli ainut, joka ei tästä tykännyt. 

Mummilassa muuten on mahtavat kirjakokoelmat: olkkarin seinät täynnä kirjahyllyjä. 

Sohvapöydällä lepäävä pieni sohva hellyytti minut ja ajattelin, että siitäkö meidän uuteen kotiin kakkoskukkasohva. Minähän omistan vihdoin 33-vuotiaana sohvan. Se on kaunis. Se on kukallinen. Se on vuodesohva, jossa tullaan nukkumaan, eikös?

Myös uusi koti on löytynyt, läheltä. Sekin on kaunis. Se on 11 vuotta vanha. Siellä on sauna. Siellä on parveke. Eikä sieltä löydy hometta, eihän?


Någon hittade en kjol för Lyyli. Det är verkligen något, som syns.

Jag hittade ett nytt hem för oss. Det är verkligen något, som vi vill se. Vi vill se, om det kommer att funka. 

Nu har vi också en soffa. Äntligen som en 33-årig har jag en soffa. Den är så vacker, med sina blommor och fåglar. 

Jag orkar inte vänta på augusti... Då fär man provköra lägenheten - och soffan. 


sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Rakas liikuntapäiväkirjani: Lenkkikenkiä

Olennaista juoksemisessa on kengät. Tyypillisesti juokseva väki kai liikkuu lenkkitossuilla, joskus hyvinkin kalliilla sellaisilla. On kuitenkin myös muita vaihtoehtoja. Minä olen siirtynyt pois lenkkareista, ensin Eccon kävelykenkiin, sitten ns. paljasjalkatossuihin eli FeelMaxeihin. Oikeastaan käytän nykyisin molempia vuorotellen, riippuen maastosta ja vaikka vain fiiliksistä. 


Paljasjalkatossut ovat ihanteelliset: niitä käyttäessä jalan rullaaminen on luonnollista: päkiä osuu maahan ensin ja kantapää vain hipaisee maaperää. Tossut ovat muutenkin mukavat, koska ne ovat kevyet, eivätkä taatusti paina mistään. Juokseminen (tai siis rehellisesti sanottuna minun kohdallani hölkkääminen) tuntuu hauskalta läpsyttelyltä näissä kevyissä tossukoissa, kun niiden ohut pohja tekee pienen läpsähtävän äänen osuessaan asfalttiin. Oikeasti tossuilla ei saisi asfalttipinnoilla juosta, mutta minkäs teet, kun hiekkateille on kaupungissa matkaa. En vain jaksa kävellä niin pitkälle. ;)

Isorakeisilla sorateillä paljasjalkatossuilla juoksevan taas täytyy kestää jalkapohjahierontaa. Kaikki epätasaisuudet tuntuvat jaloissa, ja jos tie on pelkkää soraa, juoksemisesta tulee hyppelyä tai hipsuttelua. Näitä polkuja tai pelkkiä asfalttireittejä varten tarvitsee siis toisenlaisia kenkiä. Ecconi ovat juoksemiselle mielestäni oivalliset: pohjan puoliontto rakenne tekee niistä kevyet, mutta kuitenkin ne ovat tarpeeksi tukevat.


Hylättyäni tavalliset lenkki/aerobictossut niin tanssitunneilta kuin lenkkipoluilta jalkavaivani hävisivät puoleen. Enää joskus minua kolottaa oikea lonkka tai polvi, joka sekin saattaa johtua lysähtäneestä juoksuasennosta. Välillä paljasjalkatossut eivät tunnu tukevan tarpeeksi nilkkaa, mutta juoksulenkin edetessä tunne tukemattomuudesta yleensä häviää. Jalat ovat ehkä liikaakin tottuneet tukeviin kenkiin, ja paljasjalkaisuus virittää pieniä jalan lihaksia tehtäviin, joihin ne eivät ole tottuneet. 

Ehkä pitäisi kulkea täysin paljasjaloin enemmän muutenkin. Pihajumppaa ilman kenkiä, mikäs sen ihanamman tuntuistakaan. Tai jos haluaa taas jotain uutta, hiukan erikoistakin, niin viisivarvastossuja sitten vaan hankkimaan.


Alkuloman urheilut:

1. lomaviikko 6.-12.6. 
ma: kotijumppaa 30 min., ti: löysää kabaree-tanssia 1 h, ke: lenkkeilyä 1 h, to: kävelyä 1 h 10 min, la: astangaa 30 min., su: astangaa 30 min., sisäpyöräilyä 30 min.

2. lomaviikko 13.-19.6.
ke: lenkkeilyä 1 h 30 min., to: lenkkeilyä 45 min., pe: kävelyä 30 min., su: sisäpyöräilyä 45 min., kotijumppaa 15 min.

3. lomaviikko 20.-26.6.
ti: kotijumppaa 30 min., ke: sisäpyöräilyä 30 min., pe: lenkkeilyä 1 h, soutua 30 min., su: astangaa 30 min., lenkkeilyä 1 h

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Valoa ja värejä

Sanotaanko, että loma on alkoi aika vauhdikkaasti: mukamuuttoa, huonekalujen noutoa pakulla, remonttipuuhia, uuden asunnon metsästämistä... Ja puhumista, puhumista, puhumista (sekä aikalailla kirjoittamistakin, jotain plaaplaa-juttuja toiveista ja haaveista, huoh). Mutta elämää täytyy eritellä!

Seuraaviksi viikoiksi kaipaan vain valoa, värejä, elämän iloa! Olkoon vähän lämpöäkin mukana. Voisin vaikka syödä mansikoita, lakkailla kynsiä, uida, juosta, henkäillä sisääni luonnon tuoksuja, siemailla kuplivaa viiniä, käydä soutamassa, saunassa, jutella Lyylin kanssa, tehdä rauhassa palapeliä, lukea sata lastenkirjaa. Antakaa minun, antakaa. Sillä nyt on kesä.

Ihanaa juhannusta kaikille!



Det blir midsommar, igen. Hoppas att det blir bara rolig. Att man kan leva dagar utan några tankar kring bostadsproblemet, flyttandet, renoveringen eller det tråkiga livet. För det är sommar, och som vi alla vet: sommaren är kort. Man ska njuta av sommardoftar, jordgubbar och de ljusa sommarnätterna. Man ska ha tid att bara vara: prata med Lyyli, läsa hundratals barnböcker, nojsa med henne. Det saknar jag. 

Varför har man aldrig tid för det när man är hemma? Även under sommarlovet känns det att man har hela tiden något på gång. Något så himla viktigt att man inte hinner det viktigaste. Nåväl, snart är vi på väg att börja det riktiga sommarlovet, som kan ta plats endast någon annastans än här hemma. 

Härlig midsommarfest för alla!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Elettyä elämää

Luettuani yhden lempiblogini, Hampaat irvessä -blogin Nna:n postauksen rottinkisängystä ja kastemaljasta heräsin vahvasti muistoihini Lyylin alkutaipaleesta. Juuri tuollaisen kaltainen rottinkisänky meilläkin oli lainassa, kun Lyyli oli vastasyntynyt. Sen pohjaan kirjoitimme hänen nimensä kaikkien niiden kymmenien muiden lapsien jatkoksi, jotka sängyssä olivat nukkuneet 60-luvulta alkaen. Sänky on ystäväni perheen (hänkin oli nukkunut siinä), ja taidanpa jo taas tietää, kenelle se seuraavaksi liikkuu, jos vain vastaanottaja on suopea sen saapumiselle. :) Onhan tähän maailmaan iloakin tiedossa!

Ja kastemalja. Lyyli kastettiin samasta maljasta kuin minut aikanani. Sain sen äidiltäni juuri ennen kuin olin kertomassa vauvauutistamme. Tuntuu, kuin kaikki meni, kuten kirjoitettu oli.

Muistot ovat vieneet minua muutenkin kuluneella viikolla, heittäneet minut takaisin nuoruuteen. Tuntuu kuin olisin matkustanut ajassa ja paikoissa edes takaisin, ollut välillä keskellä herkkää iloa, välillä yksinäisyyden laaksossa, välillä entisissä kodeissani, opiskeluympäristöissäni, juhlissa, jopa elokuvissa, joista minulla on paljonkin tunteellisia muistoja. Olen palannut Veikon perheen mökille, hyvästellyt paikkoja mielessäni, valmistautunut siihen, että myös monet kesänviettotavat muuttuvat, mutta uusia paikkoja toivottavasti tulee menetettyjen tilalle.

Pääasiassa matkustaminen muistossa on vapauttanut, tehnyt tehtävänsä. Muistot saavat jäädä, niiden pitääkin välillä palata, mutta palatkoot ne hiottuina, tarpeellisina, turhaan niitä en katua saa. Ja kyyneleet, ehkä niiden aika on nyt.

Eletty elämä on kuitenkin se, joka vie myös eteenpäin. Enkä aio sitä surra, olen mielestäni tehnyt oikeita ratkaisuja. Tuntuu välillä, että olen suorastaan erikoisen onnekas, sillä moni elämäni haave on saanut toteutua: olen saanut lapsen ja ystäviä, joita itse lapsena kaipasin paljonkin enemmän elämääni. Silloin elin pelkästään siskojen kanssa, mutta nyt lähimmän tukiverkon muodostavat hyvin läheiset ja rakkaat ystävät. Olen saanut myös työpaikan, jossa viihtyä, ammatin, jossa koen olevani juuri oikeassa paikassa.

Ystäväni kertoi hyvän aforismin, jonka täsmällistä sanakulkua en muista, mutta jossa melkeinpä varotettiin siitä, että toiveet voivat toteutua. Varo vain, mitä toivot, haaveesi voi ennen pitkää olla totta! Itse mietin tätä usein, koska tuntuu siltä, että eräs täysin epärealistinen, erikoinen toive on jossain mielessä toteutunut, vuosikymmeniä myöhemmin kuin lähetin sen ilmoille! 

Muistot siis palatkoot ajoittain, mutta toiveet ja haaveet eläkööt iäti mukanamme!

dream, interrupted

Kenkähyllyyn komistusta

Viime aikoina blogistaniassa on käyty keskustelua siitä, miten monet tai jotkut blogit ovat ajautuneet lähes pelkästään mainostamaan ja haluamaan uutta materiaa. Kyltymätön kuluttaminen on tietysti täysin käsittämätöntä ja turhaa, mutta ihmettelen, miten vaatteisiin ja nimenomaan muotiin keskittyneestä blogista saa hyvän, jollei kaiken aikaa tee vaateostoksia, kirpputorilöydöt mukaan lukien. 

Mielenkiintoista on tietysti myös se, miten muotibloggaaja yhdistelee jo omistamiaan vaatteita, mutta valitettavasti hänen pitää pysyä myös muodin aallonharjalla ostamalla ja esittelemällä uutta, joskus hyvinkin kallista ja epäekologista tavaraa. 


Itse tietysti pystyisin välttämään blogissani kokonaan tämän puolen, mutta vaatteiden, kenkien ja laukkujen ostaminen kun on vaan niin kivaa (ja kohtalaisen tarpeellista myös), etten aio siitä luopua kuin pakon edestä. Vielä kivempaa on tietysti se, että saa jakaa löytönsä täällä! Ehkä se vähän piristää myös surullisten mietteiden ja arkisten puuhieni välissä. 

Jotenkin mielessäni mietin, että yksi syy siihen, miksi viime aikoina olen ostanut paljon kaikkea, liittyy surulliseen elämäntilanteeseeni. Jollakin tavalla sitä on itseään nostettava murheesta ylös. Olkoonkin se tällainen kohtalaisen keinotekoinen onnea tuottava tapa, mutta kun se toimii, niin tartun siihen!

Tällä kertaa hankin kenkähyllyyni kahdet aivan tavalliset kesäkengät. Edelliset popot, jotka olin ostanut vain vuosi sitten, repesivät maanantain rankkasateessa. Ihmettelen, miten se on mahdollista, mutta ilmeisesti jalkojen päällä tapahtuva työ syö myös kenkiä rankemmin. Kyllähän näilläkin kenkuilla vielä olisi kävellyt, mutta... Kaikesta muuttoon liittyvästä rahanmenosta huolimatta suuntasin siis Hakaniemeen, maailman parhaaseen kenkäliikkeeseen, Derbyyn. Sieltä olen tehnyt aiemminkin löytöjä. 


Iskin silmäni ensin sandaaleihin, sitten aivan ihaniin punaisiin kävelykenkiin. Mutta päätin olla taloudellinen, ja koska olin jo jossain vaiheessa vähän haaveillut purkkareista, päädyin sitten ostamaan valkoiset Sebagot, jotka olivat värivirheen takia myynnissä puoleen hintaan (45 e). Mitään värivirhettä en kengissä itse kylläkään huomannut. :) Istuvat hyvin, antavat tilaa leveälle lestilleni ja ovat ihanan raikkaat. Valkoinen toivottavasti pysyy valkoisena, kun pintaa käsittelee usein pintaa suojaavalla hoitoaineella.

Ostan usein kerralla kahdet kengät. Nytkin tarvitsin oheen jotkut kevyemmät, koska en omista kuin yhdet sandaalit, jotka nekin ovat gladiaattorisandaaleina hiukan epäkäytännölliset. Siispä bongasin toisen puoleen hintaan myytävän viimeisen parin. Merkki Tamaris, nahkaa sisältä ja ulkoa. Hintaa 32 euroa. 


Että eipä tässä voi kuin hymyillä, vaikka elämän aalloilla muuten keinutaankin.


Köpte två par skor. Det gör mig så glad att köpa något jag behöver. Att shoppa är också något jag har gjort mycket under senaste tiden, antagligen för att göra mig gladare. Det är kanske lite ohållbart, men om det gör mitt liv bättre, fortsätter jag i den linjen. 

Har läst bloggningar med kritik mot viljan att hela tiden köpa något. Begripligt, hur mycket behöver en? Men hur kan man vara en modebloggare, om man inte hela tiden förnyar sig, tar upp nya saker och ting, som är på modet? Forstår inte ekvationen.


perjantai 17. kesäkuuta 2011

Pinkkiä ja Hulluja Miehiä

Päivän väri on pinkki. Sain sisareltani Shorts Stories -OPI:n parin viikkoa sitten syntymäpäivälahjaksi: olin juuri lakannut varpaankynnet tummemmalla pinkillä, nostanut lakan hyllylleen ja ryhtynyt sen jälkeen lahjanavauspuuhiin. Ja kappas, lahjasta suorastaan putosi käteeni uusi OPI!

Tämä barbie-pinkki, kirkas, ruskettuneelle iholle hyvin sopiva karkkiväri nousi heti yhdeksi suosikikseni, kun hetken mielijohteesta aloin tänään iltasella lakata kynsiäni. Kesälakka, joka sopii lyhyillekin kynsille – taitaa olla myös kesän lakkamuotivärejä. Mäkin tykkään, vaikka taisin vähän aikaa sitten kertoa, etten juuri kesäisin kynsiäni lakkaile. Mutta poikkeus vahvistakoon säännön. 


Voitte arvata, mitä puuhastelin lakkailemisen ohella. No, katselin tietenkin Hulluja Miehiä! Mad Menin kaksi ekaa tuotantokautta on nyt nautittu (uudelleen siis, olenhan seurannut sarjaa jo tv-aikanaan...). Kolmannenkin avasin tuohon, mutta jos vasta huomenna aloittaisi sen – tällä viikolla on aikaa, sillä asustan kotia yksinäni. 

Taitaa muuten olla niin, että Betty Draperin jumalaiset kynnet ne minut tänään lakkaamisaskareisiin houkuttelivat. Sarjaa katsoneet, oletteko huomanneet, kuinka naisella on aina täydelliset, pitkät kynnet? Yleensä korallinväriset ja toisinaan tummanpunaiset. Suorastaan jään usein tuijottamaan niitä.

Kynsissäkin on vetovoimaa, varsinkin kun ne on nätisti huollettu.


En av mina systrar gav mig ett nytt OPI nagellack som födelsedagspresent för några veckor sen. (Dessutom gav hon också en fin klänning som jag förälskade mig i.) Det heter Shorts Story och är verkligen ett lack för sommaren – för händerna med solbränna på. Färgen är glad, pigg och passar även för korta naglar. Jag tycker om det.

Förstås tittade jag på DVD samtidigt när jag lackade naglar. Det är Galna Män som gäller – verkligen är Mad Men galna med sina trassliga liv. Idag beundrade jag främst Betty Drapers gudomliga naglar: långa, raka, röda och såtillvida perfekta. 

Naglarna kan också fånga intresset, om de ser vackra ut. Glada färger är det som jag gillar mest nu. Pink ska det vara för sommarens skull. Färgen är i och för sig också modefärg för naglarna i sommar, har jag hört. Jag tycker att det även passar bra för orange, som jag har på tårna just nu. Godisar, mums!

torstai 16. kesäkuuta 2011

1-vuotias

Lyylin vierestä täyttää tänään vuoden! Kappas. Ei voi muuta sanoa, kuin onpa aika hurahtanut nopeasti. Vuosi on ollut toiminnantäyteinen, kuten lapsiperheen arki kai yleensä ja paloja siitä on tullut vuodatettua blogin sivuille. Lisäksi höpöttämistä on riittänyt niin vaatteista kuin kengistäkin, jonkin verran myös liikkkumisesta ja kirjallisuudesta. Sellaista peruskauraa, sanoisin. Blogi lienee leimaantunut elämäntyyliä valottavaksi, vaikkei se tyyli nyt aina olekaan sieltä puhtaimmasta päästä. ;)


Klikatuimpia postauksia ovat olleet viime kesäinen Kameekorujen maihinnousu, syksyiset Kuuden vaatteen kuukausi sekä Talvikenkäkokoelmani. Kameekoruista löytyi netistä aika vähän juttuja ainakin silloin, kun kirjoitin aiheesta, joten se lienee syynä klikkauksien normaalia suurempaan määrään. Kuuden vaatteen kuukausi -postaus liittyi haasteeseen, johon osallistuin, ja postaus linkattiin Uuden Mustan sivustolle. Kengät nyt tietysti kiinnostavat aina naisia, joten siihen ei muita selityksiä tarvinne. :)

Klikkauksien määrä ei toki kerro koko totuutta postausten suosikkiasemasta, joten avautukaapa nyt te lukijat tuolla hyvin hiljaisella kommenttipuolella. Mikä tai mitkä ovat olleet Lyylin vierestä -historian parhaita tai jollain tavalla mieleenpainuvimpia postauksia, ja miksi?


pame theatro ?
Kuva: zotosi


Omia suosikkejani blogin historiassa ovat melkein kaikki Lyylin jutteluihin liittyvät postaukset, kuten Viikon lyylit tai Ei-päiviä. Tyyliini tai vaatteisiini liittyvistä postauksista Kulttuuria ja vaatekuituja on sellainen, jonka jaksoin ainakin itse lukea uudelleen läpi. Vuoden lempiasuni taas löytyy vähän lähempää: Värejä toukokuun ja toivottavasti muidenkin kuukausien. Olen hurahtanut keltaiseen!

Keltaisen värin kauneuden ja syntymäpäivän kunniaksi saittekin ihastella keltaista arkkitehtuuria esitteleviä kuvia! Kivaa päivää kaikille!


Mr. Cleveland's Funky House


Lyylin vierestä fyller ett år! Gratulerar bloggen - ja, må hon leva uti hundrade år!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Merellä


Eilen. Oli melko kylmä ja synkkä sää, mutta virkistävää. 


Kuvat ovat harmaita, mutta todiste siitä, että olen ollut mukana purjehtimassa. Istuen, hytisten, kuitenkin nauttien meren tuomasta rauhasta ja hyvästä seurasta sekä kirjallisuudesta. En juuri koskenut vinsseihin, purjeisiin tai köysiin. Kuvasin ja ajattelin, kuuntelin. Autossa puhuin paljon, mutta meri tyynnytti minut.


Tapaaminen merellä oli luotausilta, kirjallisuusryhmämme kokoontuminen erään jäsenen veneellä. En ollut lukenut J.M. Coetzeen Häpeäpaalua, mutta sain keskustelusta paljon irti. 


Tänään aloitin Toni Morrisonin Rakkauden. Se lienee sukua Häpeäpaalulle, tematiikaltaan ja karuudeltaan. Pidän silti siitä. Rakkaus voittaa?


Kiitos ystävät!



Var att segla igår. Satt, tänkte, bara var. Försjönk i litteraturens stora sagor, livets tunga öden. 

Också naturen omkring oss såg grå, karg ut. Men det var värt att lämna vardagen, ensamheten hemma. Fick också inspiration att börja läsa igen, för mötet vid havet var litteratursällskapets kväll. 

Nu är det Toni Morrisons Kärlek som lindar sig kring mig. Kärleken som vinner allt. Kanske är boken relaterad med förra dagens J. M. Coetzees Onåd. Någon sa igår att Onåd var så kraftig, mäktig. Precis något sånt är Morrisons text också. 

Tack vännerna! Det var så rengörande att göra något helt annat. 

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Ekologista ruokaa

Siirryin keväällä keventämään iltasapuskojani: popsin nykyään vähintään kolme kertaa viikossa iltasalaatin lämpimän ruoan sijaan. Näin kesälomalla teen salaatin melkein joka päivä toiseksi ruokalajiksi. Helppoa ja terveellistä, halpaa ei ehkä niinkään, puhumattakaan salaatin hiilijalanjäljestä, jos siinä käyttää juustoja ja mitä eksoottisempia lisiä. 

Espanjalaista parsakaalia, tanskalaista feta-tyyppistä juustoa, suomalaista naudanpaistia, Suomessa idätettyjä mungpavun ituja, suomalaista kurkkua ja hollantilaista paprikaa.


Älkäämme kuitenkaan suotta murehtiko ruoan aiheuttaumia ympäristönmuutoksia, sillä jos haluamme vähähiilistä ruokaa, on tarjolla siihen nyt tuore keittokirja: Tuuli Kaskisen Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville tarjoaa ensimmäistä kertaa resepteille hiilijalanjäljet. Niissä paljastuu, kuinka paljon ruokalajin tuottaminen, tekeminen ja mahdollinen säilytys aiheuttavat ympäristöön haitallisia päästöjä. Kirjaan on tietenkin valittu nimensä mukaisesti niitä vähäpäästöisiä ruokalajeja. Avainsanana kausiruoka, joka ainakin näin kesällä on mahdottoman helppoa ja mukavaa. Uusia perunoita takapihan kasvimaalta, kalaa omasta lammikosta, torilta tuoreita vihanneksia. Vai sekoitanko nyt kausiruoan ja lähiruoan keskenään?

Suomalaista savulohta tyhjiöpakkauksesta, espanjalaisia kirsikkatomaatteja, cashew-pähkinöitä, Suomessa idätettyjä mungpavun ituja ja suomalaista jääsalaattia.


Täytyy myöntää, että meikäläisen kohdalla ekologisuus on saanut häipyä terveellisyyden tieltä, siksipä en aiheesta paljoa tiedä. Harmillista. Toivoisin myös, että seuraavaksi syntyisi kirja, jossa nämä molemmat näkökohdat yhdistyisivät. Tosin Kausiruoka-kirjakin vaikuttaa mielenkiintoiselta myös siinä suhteessa. Voisiko sittenkin olla terveellistä syödä vähemmän lihaa ja enemmän viljaa kuin nyt teen? Oppisinko minäkin käyttämään hyväkseni torien tarjontaa, kotimaisia paljaan auringon alla kasvaneita tuotteita. Juureksia vihannesten sijaan talvella, enemmän marjoja ja vähemmän hedelmiä. Eikä Pilttiä vaan tuoretta tuotetta! (Olen pilttipurkkien kuuluisa kotiinroudaaja – Piltti-purkin sisältö maistuu niin aamulla kuin välipalana!) Ja miten juustosta voisi tehdä pelkän herkkuruoan? 

Vaikeaa olla ympäristötietoinen, kun joutuu kaiken aikaa vaikutteille alttiiksi. Jos juustoja, lihaa, kanaa olisi tarjolla vähemmän tai ne olisivat huomattavasti kalliimpia, ekologinen syöminen olisi helpompaa. Aivan sama kuin keventämisessä: notkuvien karkkihyllyjen ohittaminen nälkäisenä ei ole helppoa! Siksipä kauppaan ei kannata suunnata vatsa kurnien, eikä kotiin kannata varastoida herkkuja pahan päivän varalle. Johan se paha päivä siinä odotellessa muuten koittaa. Samaa reseptiä pystyy varmaan noudattamaan ympäristötietoisuuden suhteen. Kunhan tietää, mitä vältellä. 

 Suomalaista graavilohta, jotain pehmeää ulkolaista juustoa, suomalaisia ituja, espanjalaisia kirsikkatomaatteja ja suomalaista varhaissipulia.


Ehkäpä tutustun Kaskisen ekologiseen gourmet-oppaaseen, se kun lupaa, että nauttiakin saa! Sitten voin muodostaa oman yhdistelmäni ekologisesta ja terveellisestä ruokavaliosta. Mikähän ruokavaliossani muuttua taas saa?

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Komediaa vai farssia?

Niinpä niin. Taas se tapahtuu. Meikäläinen on muuttamassa, mutta ei voikaan muuttaa tai muuttaa muuton jälkeen uudelleen, koska on homeallergikko. Saan taas muistutuksen, kuinka allerginen todella olen. Ja kuinka hyvä olen haistamaan hometta. 


Tällä kertaa siis saimme Merihaasta kaksikin kämppätarjousta. Kerroin näihin liittyvistä ongelmista viikko sitten. No, asiat tuntuivat ratkeavan, koska päätimme ensimmäisen vaihtoehdon, hieman erikoiselta haisevan kämpän sijaan ottaa sen toisen, jossa tuntui olevan hajutonta, joskin tunkkaista ja rönttöistä. 

No, sinne sitten kirjoitimme vuokrasopimuksen, maksoimme varausmaksun ja puolen kuun vuokran, hankimme maalit ja lopulta tänään suuntasimme remontoimaan. Satoi kuin aisaa, onneksi saimme kyydin. Ja onneksi vuokranantaja sentään kustansi maalit, sillä sinne ne jäivät pönttöihinsä lepäämään. 


Ei tullut Merihaasta kotia meille. Ei vain voi muuttaa, jos pari tuntia asunnossa siivoiltuaan kutittaa silmiä, kurkkua, yskittää ja lopulta neljän tunnin paikkeilla ääni lähtee. Ei voi, kun keittiön putkitila haisee maakellarilta. Harmillista tässä on se, etten huomannut hajua kämppää katsastaessani. Silloin vain stressasin sitä kivemman, pienemmän kämpän hajua ja oireita, jotka sain. Sokeuduin, koska halusin muuttaa pian. 

Niinpä sitten en availlut toisessa kämpässä kaappeja, en haistellut tarpeeksi. Olisi pitänyt luottaa intuitioon, mutta nyt se on vähän myöhäistä. 


Toisaalta ajattelen, että rahaahan tässä vain palaa. Ne pienet säästöt, jotka oli tarkoitettu pahan päivän varalle. Nytpä lienee se paha päivä, jona ne saavatkin kulua. Pääasia on, että on joku kämppä, jossa elää turvallisesti edes hetken. 

Mietin jo jossain välissä päivää, että pitäisikö itkeä vai nauraa, itkinkin hiukan kävellessäni pankkiautomaaltilta uudelle kämpälle, sillä sinne oli tulossa pesukone, joka sitten päätyikin Veikon kotiin, tänne minunkin vielä nykyiseen olohuoneeseemme. Se oli niin iso, ettei mahtunut pesukonepaikkaansa. Kuka tahansa nyt tarvitsee, saa 7 kg:n hyväkuntoisen koneen halvalla. 

Lopulta aloin nauraa. Tämän suorastaan hilpeän olotilan sai aikaan se seikka, että kun kävelin asuintalon sivustaa tuijotellen sen ikkunoita, miettien, kuinka monta ihanaa kotia siellä kuitenkin on, niin huomasin, että yhden kodin ikkunasta pilkotti putki ulos. Olinkin ihmetellyt, miksi eteisessä hurisi kaksi kuivuria. Vesivahinko tietenkin! Vasta sisälle päästyäni tajusin, että kysymyksessä oli juuri se toinen asunto, jonka alun perin aioimme vuokrata.


Aloin nauraa, koska tajusin olleeni oikeassa. Olin haistanut ongelman, mutta en osannut ajatella, että samankaltainen ongelma löytyisi myös toisesta meille tarjotusta asunnosta.

Asuntoa etsiessä ei kannata siis kiirehtiä, sen taas sain kokea. Milloin opin erheistäni? 

(Sen sentään olen oppinut, etten jaksa tätä ihan liikaa stressata. Laitan vaan pyörät uudelleen pyörimään, irtisanoudun ja tarvittaessa riitaannutan vuokra-asian, hankin vastahuutamilleni huonekaluille uudet kodit, vähintään väliaikaiset ja pokaan uuden kämpän. Ja aion nukkua yöni.)

Just det. Det hände igen. Jag är faktiskt lite trött på att flytta till en lägenhet med mögel – och sen flytta bort. Det har hänt för många gånger, och det har gjort mig så illamående. 

Den här gången hade jag rätt, igen. Jag kände lukten, som inte var frisk, men tänkte att det var den annan lägenhet som vi först tänkte att hyra. Nåväl, känslan var helt rätt, intuitionen borde man lita på mer. Den första lägenheten var idag, en vecka efter hyresvärden hade lovat att där inte finns några problem, redan under renoveringen: ett rör kom ut från ett fönster i lägenheten och på korridoren en våning nere fanns två stora torkmaskiner. En rörläcka antar jag, för att röret i köket hade stockat sig.

Just det. Lukt och allergi som mögel orsakar. Några timmar hade vi städat up, börjat ställa in oss på att måla, men sen sade jag att man inte kan bo här. På allvar. Och jag är inte galen. Sen var det bara att ringa till mannen som var på väg till lägenheten med en tvättmaskin, att maskinen skulle omplaceras. Det gick bra, men nu finns det en jättestor tvättmaskin mitt i Veikkos vardagsrum. Hemma hos mig, som är en plats där man kan fortfaranda vara i skydd mot den onda världen. 

Ensam nu, ensam hela veckan, men snart ska det hända igen, jag lovar. Jag sätter hjularna att rulla, även om jag inte vet, om man kan säga så på svenska. 


EDIT: Tiistaina 14.6. asunnon keittiössä käytiin tutkimassa keittiötä kosteusmittarin avulla. Löytyi kosteutta: ilmeisesti astianpesukone vuotanut. Taidan ryhtyä homekoiraksi. (Vai kosteusmittarin sijaiseksi?) Det fanns fukt i lägenheten. Antagligen en diskmaskin hade läckt. Kanske borde börja tjäna pengar som en mögelhund.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Huonekaluhankintoja tekemässä

Päätin, että ostan kaikki huonekalut käytettyinä, lähinnä Huutonetin kautta. Sieltähän löytyy vaikka mitä, ja kun pääkaupunkiseudulla asuu, huonekalut ovat helposti jollain suhteellisen järkevällä tavalla noudettavissa. Huutonetti on siitä ihana palvelu, että siellä voi tehdä ostoksia mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Itseään ei tarvitse väsyttää raahautumalla kierrätyskeskukseen tai käytettyjen huonekalujen liikkeeseen. Kyllähän niitäkin Helsingissä piisaa. Täällä kannattaa siis asua, vuokrista välittämättä!

Uskallankohan nyt lainkaan mainostaa Huutonetistä bongaamiani ihanuuksia, viette vielä nenäni edestä. ;) No, näytän teille joitain herkkupaloja, sillä ihan kaikkia löytämiäni en toki myöskään aio ostaa. Hassua muuten, että aina kun tekee nopean haun, eli kirjoittaa vain hakusanan, mutta ei rajaa hakuun osastoa, saa mitä hullumpia hakutuloksia. Esimerkiksi divaani-hakusanalla tarjotaan niin nukkekodin divaaneita kuin Divaani-lehteä sekä mm. runokirjoja ja Topi Sorsakosken musiikkia. ;)

Tässä olisi kiva ruokailuryhmä keittiöön. Sopisi kirjahyllyyni

Tässä taas olisi kaunis sohvapöytä. Mietittiin kuitenkin, josko olohuone saisi ennemmin vaaleanrusehtavan (tammi, koivu, pyökki) sävytyksen. Mutta sopishan myös tää kirjahyllyyn, joka  tulee olkkariin!

Tässä taas olisi divaani, joka voisi olla oikein pirtsakka olohuoneen keskipiste. Tosin seinäväriksi sovimme jo sinisen... Yökyläilijöitä varten olisi myös näppärää, jos sohva olisi nukuttava, joten päätynemme vuodesohvaan. (Tiedän, ne ovat rasittavia nukuttavia, mutta en halua patjakasaa vaatehuoneen lattialle.)

Tässä olis ollut myös kaunis vaniljainen pöytäryhmä. Lapsuudenmaisemistani, mutta mitenkäs sen sieltä olis raahannut? Huuto sitäpaitsi sulkeutui jo.

Tässä taas olisi futonia tarjolla. Omistan jo yhden, ja vannon sen nimiin. Ehkä olohuone kuitenkin kaipaa jotain muuta? 

Lyylille olis tässä jotain hyvin tarpeellista. Tämä huuto sijaitsee Turussa, mutta vastaavaa yritän etsiskellä pahimpien alkuhässäköiden laannuttua lähempää. 

Huomasitte varmaan, että päädyin sittenkin vilauttamaan vain sellaisia suosikkejani, joita en ajatellut huutaa. Kuulette kyllä omista huudoistani sitten lähempänä! Tarkoitus kai lopulta oli viestittää, että ostakaa käytettyä, se kannattaa! (Joskin viikon päästä useiden käytettyjen huonekalujen uutena omistajana saatan taas sanoa jotain täysin päinvastaista. Niin minua.) Tavarataivas on niin ihmeellinen myös normiliikkeiden tuolla puolen. 


Dags att köpa möbler för nya lägenheten. Jag äger precis ingenting, vilket betyder, att jag äger två bokhyllor och en futonsäng. Vilken lycka, att det finns en sån fin webbplats som huuto.net. Där kan man köpa vad man någonsin har drömt om, och det kan man göra vilken tid som helst, och lite eller till och med mycket billigare än på Vepsäläinen, Ikea eller Kodin Anttila. Hur klarade man sig innan webben uppfanns?

Nåväl, jag har hittat många soffor, bord och några få barnsängar, men hittils har jag inte köpt mer än en tvättmaskin. Det ska man nu ha, för första gången i mitt liv – en egen tvättmaskin. Man ska också kalasa det, att jag har lyckats att ordna mycket kring flyttandet: nu finns det redan lite inredningsgrejer köpt och färger för väggor. Flyttningslådor är beställda, flyttningsbil lika så. Och de kära människor kring mig har lovat att hjälpa till. Det är härligt. Också Veikko, som jag saknar redan nu mycket. Det känns nästan grymt att flytta utan honom, för han är en så härlig människa. Men jag kan inte göra något åt det. Tyvärr. (Tårarna rinner.)

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Mitä tekis?

Vaihtoehdoissa on runsaudenpulaa, mutta luulen, että olen jälleen kerran visuaalisuudenjanoinen. Sitä paitsi Mad Men on testattu ja hyväksi todettu, muut vaihtoehdot isompia kysymysmerkkejä (kyllä, myös Johnny Cash, koska en ole päässyt hänen musiikkiinsa kunnolla koskaan sisälle.)

Lukekaa Nooruskan osuva bloggaus Mad Menin naishahmoista – minä suljen piakkoin sanaisen arkkuni ja siirryn sarjan kakkoskauden pariin. 

Arvata saa, kuinka myöhään tänään valvotaan: yhteen, kahteen vai kolmeen. Taivas ei ole alkanut edes sinertää vielä, joten itseään saa huijata monta tuntia. 

Paha vaan, että lomallakin aamut ovat heräämistä varten.


Vad ska man göra, om man har många timmar för sig själv? Jag menar, att jag inte kommer att somna innan klockan ett, två eller tre. Man får gissa, vilket klockslag är närmaste verkligheten...

Många är alternativen; jag kunde till och med läsa en roman, som jag inte gjort för månader, men jag tror att jag kommer att plocka Mad Men. Serien är absolut den bästa! Ibland tänker jag på karaktärer och deras livsproblem. Är mina problem verkligen mindre än deras? Vad kan man tänka om livstil de har valt? Hur lever man samtidigt i flera verkligheter, såsom seriens huvudkaraktär Don Draper gör. Eller hur är det, om man får nöja sig med hemmafrulivet utan verklig kärlek från sin make. 

De är naturligtvis enbart seriefigurer, men jag älskar att försjunka i deras värld. Och visualitet är det som jag törstar efter just nu det mesta.

Kesämietteitä

Huolimatta huolista olen paneutunut kesään. Mahdollinen remontointi ja pakollinen muutto ovat edessä vasta ensi viikolta alkaen, joten nyt on voinut vain henkisesti valmistautua tulevaan. 

 Lyyli mietteissään. Äiti miettii kuvan nähdessään, josko hiuksissa olisi taas rapsauttamisen varaa.


Olemme viettäneet aikaa tyttöjen kesken: leikkipuistoilleet, pyöräilleet, lakanneet varpaankynsiä, vain olleet. Minä ja Lyyli, äiti ja tytär. Ehkä vasta luopumisen edellä tajuaa, mistä kaikesta todella joutuu ainakin osin jättäytymään sivuun. Äidin ja tyttären välinen suhdekin muuttuu, kun ei nähdä joka päivä. Mutta muuttuuko se sittenkään valtavan paljon huonommaksi, kuka tietää? 

 Päivän väri on OPI:n Hot & Spicy. Näyttää auringossa tosi oranssilta.


No, lupasin olla positiivinen, joten jätän nämä sentimentaalisuudet sikseen. Nyt odotan jaksavani lähteä lenkille, ja fiilistelen aivan ihanien asuntojen kuvia. Minullehan olisi kaikesta säästämättömyydestani huolimatta myönnetty mukava (ja riskialtis) summa myös asuntolainaa, jolla olisi voinut napata jonkun kohteen jopa Kallion seudulta. Jään kuitenkin odottamaan aikaa parempaa, sillä jonkin sortin yleislevottomuutta myös asuntomarkkinoilla voisi kuvitella seuraavan Nokian tulosvaroituksesta sekä Etelä-Euroopan epävakaudesta. Josko ne asuntojen hinnat joskus putoaisivat edes hiukan? 

Lakatut varpaankynnet. Lakkasin myös Lyylin varpaankynnet, mutta lakkaa oli sen jälkeen kaikkialla muualla paitsi kynsissä, ja päädyimme poisto-operaatioon. Päivän opetus: Älä laita lapselle kahta lakkakerrosta.


Ai niin, päivitys tulevasta voisi kuitenkin olla paikallaan: 78 neliötä Merihaassa; romuluinen kämppä, järkyttävän likainen, mutta katsotaan asiaa uudelleen viikon päästä, kun tehotiimi on päässyt aineiden kanssa vapaaksi. :) Ensi viikolla siis siivotaan ja maalaataan, kunhan vain VVO järjestää maalit siiheksi. Jospa pääsisi siis ennen juhannusta muuttamaan. 

Lyyli jumppaa kirjalla. Äiti rauhoittui hetkeksi ja jopa luki tovin kirjaa Lyylille. :) Milloinhan jaksan ryhtyä omien romaanieni kimppuun?


Ja kunpa juhannuksesta tulisi juuri niin ihana kuin se muistoissani on: saunomista, hyvää ruokaa, kaunista luontoa ja ennen kaikkea mainiota seuraa. Ihan missä vain sopii, mutta mielellään luonnon helmassa. Niin se vain kuuluu mennä.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Asuntohuolia

Äh, mikä stressitaso. Minä hullu kun vielä pari viikkoa sitten luulin, että asunnon vuokraaminen olisi pikkujuttu. Ja nyt olen seota: asuntoja ei joko ole, ne menevät järkevämmänoloisille ja vähemmän sekaville, ne ovat liian kalliita tai pommikuntoisia. 

Kävimme tänään Merihaassa katsomassa muutamia kämppiä. Hirvistys! Lattiamatot lohkeilevat, kylppärien kaakelit ovat jonkun kasvuston peitossa, viemäri tukossa, asunnossa haisee tai muuta mukavaa. Päätimme kuitenkin päivällä, että otamme toisen, pienemmän katsomistamme tyhjillään olevista ja remppaamme sitä maalaamalla. 

Iltapäivällä tulin toisiin aatoksiin, sillä kämpässä esiintyneet allergiaoireet varoittivat minua jostain vakavammasta. Päätimme sittenkin päätyä toiseen, siihen hiukan parempikuntoiseen, jos se vain huomenna vielä on vapaana. Positiivista asiassa on se, ettei tällainen räjähdyskunnossa oleva kämppä tee kovin helposti kauppaansa. Jos taas se sitten on ehtinyt mennä jollekulle muulle, olemme jälleen tyhjän päällä. Huoh. 

Oman ostaminen olisi muuten agendalla, mutta kun aikeissa on muuttaa siskon kanssa ainakin näin alkuun. Kuulostaa siltä, että olen henkisesti nuorenemassa vähintään viidellä vuodella. Toivottavasti se näkyy sitten edes vähentyneinä ryppyinä, vaikka tosiasiassa taidan olla viime viikkojen stressin vuoksi vanhentunut useilla kuukausilla.

Mutta murheensa kullakin. Nyt nautin siivotusta kodista, fiilistelen tämän asunnon ihanuutta ja valmistaudun kohtaamaan huomisen nukkumalla edes hiukan. Täytyy muistaa, että hankalista tilanteista on tähänkin asti selvitty, joten varmasti tämäkin kääntyy vielä iloksi. 

Vilken stressnivå! Jag hatar att flytta, men även mer hatar jag att söka en lägenhet. Det verkar vara nästan omöjligt att hitta en lämplig hyreslägenhet i Kallio-Sörnäinen området. Alla, som jag kollat, antingen kostar för mycket, är i otroligt dåligt skick, eller går för andra, som kanske beter sig som vuxna ska – jag är alldeles för förvirrad för att konkurrera med dem. Men som sagt, allt ska ordna sig. Jag har alltid klarat mig från komplicerade situationer, så varför inte nu? 
 
Meningen är att flytta tillsammans med en av mina systrar. Nu känns det att det nästan vore klokare att köpa en egen etta, fast de kostar också så jäkla mycket pengar. Eventuellt skulle det dock vara mest ekonomiskt. Jag vet inte. Är jag på väg att bli mentalt fem år yngre genom att flytta tillbaks till kollektivlivet? Hoppas att jag kommer att se ut också lite yngre i så fall. Mindre rynkor, smalare mage, bättre hållning? 

Ju, men imorgon blir jag klokare. Vi kollade två lägenheter i Merihaka, och vi vallde den ena idag, men nu känns det att det vore absolut bättre att hyra den andra, för jag blev lite allergisk och är rädd för mögel, förstås. Båda dem lägenheterna var ganska ruffiga, men man ska väl ta det som ges. Sådant är livet, inte så kul just nu. Men det ska bli bättre, har jag bestämt mig.


Home Sweet Home

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Hyllyn maalaamista

Yksinäisyys, jota täytyy kestää, kun on päättänyt jatkaa elämäänsä yksin (ja Lyylin vierestä, vuoroviikoin). Miten torjua sitä? No, vaikkapa kävelemällä K-Rautaan, saamalla tästä mahtirakot jalkoihinsa, ottamalla metro takaisin kotikaupunginosaan, maksamalla tästä vahingossa seutuhinnan – njaa, no ennenkaikkea alkamalla kunnostaa vanhaa, huteraa kirjahyllyä! 


Tarkoitus siis on saada hyllystä vain puhtaamman valkoinen, siisti. Homman nimi on hioa vanha maalipinta "auki" ja maalata kerran kaksi sen päälle – appiukolle kiitos ohjeista! Tänään sunnuntaina sain jo hionnan ja ekan maalauksen tehtyä. Ihan terapeuttista puuhaa. 

Noudatin myös maalipurkin ohjeita kiitettävän tarkasti: ensin maalipesukäsittely, sitten kevyt hionta, hiontapurun pyyhkiminen pois;  tässä vaiheessa hyppäsin pohjamaalauksen yli. K-Rauta kiittää minua, sillä ostin kuitenkin aivan kaiken tarpeellisen ja ylitarpeellisen maalaamista varten. Näillä maaleilla voisi vetää vielä jonkun toisen ja kolmannenkin kohteen, pohjamaaleineen. 


Lopputulosta ei vielä tiedä, sillä hylly kuivuu nyt keittiössä. Näytti kuitenkin ihan mukavalta, muutamia maalinvalumisia lukuunottamatta. Aika kiireesti laitoin tuota maalia menemään, ehkä vähän liian hätäisesti. Mutta lohdutukseksi voi ajatella, että eiväthän nuo hyllyt mihinkään näy, kun kirjat sitten lopulta peittävät koko sisällön. Kunhan nyt reunat ja päädyt on siististi maalailtu!

En ole aiemmin juurikaan intoutunut remontoimaan tai kunnostamaan mitään. Nyt vähän innostuin. Eihän tämä nyt niin vaikeaa tai liian työlästä ole, ainakaan tällä tasolla. Ja tulee sitten lähdettyä edes kerran päivässä ulos (tarveaineita ostamaan), kun muuten näytän näemmä kivoista ilmoista huolimatta piiloutuvan kotiin. Harmittaa jopa hiukan tuo helle, tulisi vasta heinäkuussa. Mutta nautinpa nyt edes valosta ja kesälomasta tekemällä jotain ennenkokeilematonta. Uusi hylly, parempi järjestys (myös omassa päässä)?


Tänkte att måla en hylla för att få något att göra. Känner mig mycket ensam, men man vänjer sig visst.

Att måla var faktiskt ganska roligt, nästan terapeutiskt, och inte alls så svårt jag hade anat. Först använde jag s.k. målartvätt för att rengöra hyllan. Sen slipade jag hela ytan, och suddare dammet bort. Enligt Tikkurila borde jag ha använt också grundfärg för hyllan, men den slippade jag, och målade hyllan nu på söndag för första gången med vanlig vit möbelfärg.

Slutresultatet kommer kanske att se ut lite hemgjort: jag målade så hastigt att målet rann på några ställen. Men vem bryr? Böckerna kommer i alla fall täcka hyllan inuti. :)