sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Kaaoksen keskellä

Lupailin muutamia kuvia, vaikka mitäpä iloa niistä lie... On tämä sen verran työlästä ja harmittavaa; venäytin jo kertaalleen selkäni nostellessani yli kymmenkiloisia muuttolaatikoita pinoon. 

 Keittiö- ja toimistokamaa. 15 muuttolaatikkoa oli aivan liian vähän, sillä näistä tuli täyteen jo viisi...

Toisaalta muuttoon liittyy aina tietynlaista puhdistautumista: turhista tavaroista on helpompi luopua, kun ajattelee, että minä tuota turhaketta mihinkään kanna. Omalla kohdallani suurin oivallus on tällä kertaa liittynyt vaatteisiin: Etukäteen olen harmitellut uuden ja kalliin asunnon tuottamaa rahanmenoa, ajatellen, etten voi nyt sitten enää ostella vaatteita. En voikaan, mutta pakatessani omistamiani vaatekappaleita tajusin, kuinka paljon hyviä sellaisia jo omistan. Ehkä minun ei siis tarvitsekaan samalla tahdilla enää hankkia uusia kuin olen viimeisen kahden työvuoden aikana tehnyt!

Pitkille takeille en ole keksinyt mitään järkevää kuljetustapaa. Kannanko sellaisenaan kamojen päälle autoon? – Laskin omistavani kahdeksan talvitakkia!

Vielä viimeisten vaatteiden silittelyä ja pesemistä edessä tänään – tarkoitus olisi myös lisätä muuttokuormaa uudella kahvinkeittimellä, jota pitäisi jaksaa lähteä ostamaan keskustasta. Olen lykännyt tapahtumaa kaiken aikaa eteenpäin, koska en ole vieläkään täysin vakuuttunut, josko Moccamaster on se paras keitin, mutta koska olen intohimoinen kahvinjuoja, tarvitsen jonkun, joka on ainakin suunnilleen hyvä. – Ja tarvitsen sen pian, kuka nyt muuttolaatikoita kahvitta pystyisi purkamaan!

Nysväköitä, kääks. Etualan pussit ovat onneksi vain likapyykkipusseja, joiden sisältö on tarkoitus puhtaana sijoittaa johonkin puolityhjään laatikkoon. Ai niin, mutta eihän sellaisia enää ollutkaan...


Har haft en känsla av att inte flytta, oavsett allt. Att bara packa upp grejerna igen, fortsätta livet som vanligt. Men nej, det ska jag inte göra, lyckligtvis orkar inte heller. 

Tack vare vännerna har veckoslutet varit tämligen trevligt – vin och småprat på båda kvällarna. Räknade ut att jag har druckit vin nästan varje dag under veckan. Den sista vanliga veckan innan... Men nej, det är en god ting att flytta, börja om igen. Och roligt blir det att återgå till arbetet också. Men först ska jag tvätta de sista smutsiga kläderna jag har kvar här, och stryka lite. Såna vanliga affärer.


Pyykit ja Veikolta "nyysityt" sterkat vielä pakkaamatta. Taustalla soi nyt Queenin Love of my life. Niin.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Muutama löytö

Löytöjä nämäkin, en ainakaan sen parempaa sanaa keksinyt.

Ensimmäinen löytö, tämä ehkä myös havainto: Marimekon klassista Olkalaukkua saa pian myös nahkaisena. Tämähän oli se minun visioni, jonka piti myymäni kalliilla Ihamuotilalle. Myöhästyin!

Toinen: Hyvä uusi blogi, jonka vanhaa muotoa tosin jo seurasin: Se sitä ja se tätä. Raikasta, selkeää, nuorta sekä valoisia kuvia.

Kolmannet: Valkoinen klaffilipasto ja Lyylille sänky. Lipasto oli vähemmän edullinen, mutta halvempi kuin Ikean – piti käydä ihan tsekkaamassa, koska se Ikean on kiva, kurkatkaapa vaikka Bisquitsilta, joka oli myös ostanut tällaisen taitettavan pöydän, klaffilipaston, miksi sitä nyt sitten virallisesti kutsutaankaan! Sänky halpa. Kunhan saadaan kaikki joillain keinoin uuteen kotiin, niin voin huokaista helpotuksesta. 




Lyyli lähtee tänään viikoksi vielä mökille. Tiedättekö, jännitän kovasti automatkoja. Pelkään, että pienelleni tapahtuu jotain. Meillä on ollut ihania kesäpäiviä, ja olen niin kiintynyt tyttöön. 

Mutta nyt pakkaamaan; blogi jäänee lyhyelle tauolle, jollen sitten kaaoksen keskeltä nappaise vielä paria kuvaa muistoksi näistä elämäni yhden taitekohdan hetkistä. Uuden kodin nettiyhteyksistä ei tietenkään vielä mitään harmainta ideaa, jollei se sisko nyt hoitanut tätä... Hmmm, itse olen unohtanut, miten sovimme. Sähkösopimuskin jäi kilpailuttamatta, kun aika loppui. Minua näemmä kiinnostavat vain nämä sisustushankinnat!

Nauttikaa te muut kesästä minunkin puolestani, minä en nyt heti jouda ulos, mutta huomenna kyllä lähden terassille!




Hittade några nya möblar för det nya hemmet: en gammal barnsäng för Lyyli och en slags byrå med bord – vad heter det egentligen? Båda är vita, förstås, lite gammaldags och från huuto.net. Beslöt att inte köpa något nytt, för att spara pengar och för att vara ekologisk.

Idag börjar jag packa ihop mina prylar. Har beställt endast femton flyttningslådor. De ska räcka till! Om jag har tid, kommer jag att tillbringa timmar genom att läsa och träffa folk på terrasser. Men annars blir det inomhustid, med en bra orsak. Försöker inte använda nätet för en vecka, undrar, hur det ska lyckas...

Vet ni, jag har blivit lite rädd om allting: rädd för att förlora min älskade dotter till exempel. Jag är liksom hela tiden orolig för vad som kan hända, och sista tidens sorgliga händelser i världen gör det inte lättare att hålla sitt liv i ordning. Men, när allt kommer omkring, tror jag att vi kommer att ha en mysig plats att bo i, något, som vi börjar kalla hem så småningom.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Sanottakoon sananen nälänhädästä

En ole liiemmin puuttunut täällä virtuaalisessa lintukodossa maailman suuriin tai pienempiinkään uutisiin, kun tuntuu, että niitä tulee joka tuutista muutenkin. Mitäpä olisikaan niihin lisäämistä, muuta kuin pienen kyyneleen vuodatus. 

Mutta kerronpa, kuinka aamupalapöydässä kerran, olisiko ollut sunnuntaina, lukien Norjan suru-uutisia itkin. Lyyli ei suostunut syömään leipäänsä, ei puuroaan, ja huomautin hänelle, että nyt olisi parasta vain pistellä aamiaisensa, koska kaikilla lapsilla ei tässä maailmassa ruokaa ole. Kerroin, että Somaliassa on pahin nälänhätä kuuteenkymmeneen vuoteen, kymmenen miljoonaa ihmistä on nälkäkuoleman partaalla. Aivan näin raakoja sanoja en käyttänyt, mutta liiaksi siinä kimpaannuin toisen syömättömyydestä.



Olen sitten saanut kuulla tästä useaan otteeseen episodin jälkeen. Kuinka kaikki lapset eivät saa ruokaa; näin Lyyli jakaa tietoa esimerkiksi vierailuilla käydessämme. Oppi meni perille, mutta myönnän, hieman oli kasvatustapani raju. Pitää ilmeisesti alkaa tarjota pienempiä annoksia, ettei tarvitse hermostua useammin – eikä heittää ruokaa enää siihen tahtiin roskiin, kun meillä on tapana. :(

Eilen laitoin iltapuuron jääkaappiin ja lämmitin aamulla, mitä en ole enää pitkään aikaan tehnyt. Maistui aamusella taas mainiosti. Ruoan haaskaamisen estämiseksi riittää usein terve järki, jos lapsen masu ei veny. Nälänhädän torjumiseksi tällä kaikella ei tietenkään ole kuin symbolinen merkitys.

Lahjoituksia siis kaivataan. Raha on se, joka ruokkii. Itse käytän tähän tarkoitukseen mieluiten, inspiraatiolähteeni Kaitaliinan tavoin, Kirkon ulkomaanapua, jonka kuukausilahjoittaja olen. Helppoa, ja halpaa. Esimerkiksi 3,6 eurolla pakolaisleirillä asuvalle saadaan hankittua vettä neljäksi kuukaudeksi. 65 eurolla ruokaa nelihenkiselle perheelle kuukaudeksi. Vain muutama klikkaus ja saa paremman omantunnon.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Tomaattikeittoa. Namskista, sanoi äiti.

Lyyli ei tykännyt, mutta tämä onkin aikuiseen makuun. Vähän ruokaisampaa riisin ansiosta, mutta silti sopivan kevyttä hellepäiviin. Onnekseni tätä löytyi pakkasesta. Näinä kiireisinä kesän viimeisinä ns. vapaina päivinä olen nimittäin löytänyt hunajamarinoitujen broilerifileiden helppouden. Siitäkin huolimatta, millaiseksi broilerit on jalostettu, millaisissa olosuhteissa ne syövät itsensä ähkyyn – ja millaisia (turhia) lisäaineita nimenomaan valmiiksimarinoiduissa broilereissa käytetään.

Mutta takaisin tomaattiin, sillä sitähän saa nyt edullisesti ja ekologisesti, ja siitä kannattaa tehdä vaikka tätä alunperin Ulla Lehtosen kirjasta löytynyttä Mirjamin tomaattikeittoa. Lehtosen Onnellisessa kasvissyöjässä on muuten muitakin hyviä ohjeita, ainakin yksi herkullinen vihersalaatti ja sille kastike sekä hyviä sämpyläreseptejä.


Mirjamin tomaattikeitto (3-4:lle)

1 sipuli
hiukan öljyä ja voita
1 rkl vehnäjauhoja
5 dl vettä
1-2 kasvisliemikuutiota
1/2 paprikaa pieninä kuutioina
1/2 dl riisiä
1 rkl basilikaa
5 dl jauhettua tomaattia
1 dl (kahvi)kermaa

Sipulisilppu kuullotetaan rasvassa, jauhot lisätään, kiehautetaan. Vesi, liemikuutiot, riisi ja paprika lisätään. Keitetään, kunnes riisi kypsyy. Tomaatti ja basilika lisätään ja kiehautetaan. Kerma sekoitetaan viimeiseksi.

Muistaakseni lisäilin vähän erilaisia mausteita, vaikka taisi tämä toimia näinkin. Tuoreet jauhetut tomaatit tuovat niin ihanan maun, että liioilla mausteilla ei kannata peittää niiden aromia. Kasvisliemikuutioina kannattaa ehdottomasti käyttää itsetehtyjä.


Världens bästa tomatsoppa! Fick år 1996 vegetariska kokboken Onnellinen kasvissyöjä som födelsedagspresent från min pappa. Snart efter det blev jag vegetarian för några år – eller var det endast ett år? Det var inte min grej egentligen, för jag hittade inte någon balans i ätandet, vilket jag hade letat efter. Balansen kom mycket senare, och hade faktiskt inget att göra med grönsaker. Men, kokboken används fortfarande, för den innehåller några få goda recepter. Lovar att baka kryddigt morotsbröd snart efter flyttningen, för då kommer jag ha en ugn, något jag inte haft för fyra år!

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Kiva kirjahylly, kiitos!

Järjestellyt kirjahyllyä. Siis jakanut kahteen osaan, nyyh. Toisaalta puhdistavaa viedä mukanaan riisuttu versio. Siitä kun tulee melko raikas. Mutta koska en tykkää hyllystäni, samalla haaveilen uudesta. En varmaan kuitenkaan saa koskaan ostettua sellaista, sillä osaan luopua kaiken aikaa kirjoistani. Siitä tulee niin hyvä mieli.

Tällainen kirjahylly ois silti komea:


Kuva nyysitty hyllan-blogista, josta löytyy muitakin hyviä kirjahyllyidiksiä! (Kirjaidiksiä myös!) Itse hylly on Saporitin.

En vacker bokhylla med ide! En till mig, tack. – Hyllan är från Saporiti, men bilden snott från svenskspråkig litteraturblog hyllan. Tack ska du ha, hoppas att det är ok att låna bilden?

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Hyvä nimi

Huomaan, että olen viljellyt partitiivimuotoisia otsikoita enemmän kuin olisi tarpeen. Otsikkoa on vain niin vaikea keksiä, ja nyt kun tekstien kirjoittamisessa kestää entistä kauemmin ruotsinkielisen osuuden takia, uuvahdan ja luovutan, kunhan nyt saan vain jonkunsortin otsikon aikaiseksi. 

Hyvään otsikkoon tarvitaan siis aikaa. Hyvään otsikkoon tarvitaan joskus myös hyviä esikuvia. Otsikoista ajatukseni laukkaakin mielenkiintoisiin kirjojen nimiin, jotka ovat jääneet joskus mieleen soimaan, vaikken niiden ruumiillistumia olisikaan edes hypistellyt käsissäni. Olisiko hyvien romaanien nimistä minulle inspiraationlähteeksi? 

Kuva: Bethan


Tässä kirjojen nimiä, jotka ovat mielestäni kauniita. Niiden perusteella hahmottelen myös, mitä mielikuvia ne saavat minussa aikaan, vaikken tietäisikään mitään niiden sisällöistä.

Niko Kazanzakis: Kerro minulle, Zorbas. Kirja voisi nimensä perusteella kertoa Zorbas-nimisestä mysteerisestä kreikkalaisesta, joka kertoisi vanhuuden päivinään tarinaa menneisyydestään. Tarinaan liittyisi sotaa ja muistoja lapsuudenpäivistä. Kuvittelen eteeni kauniin miehen, kun mietin tätä kirjan nimeä.

Harry Salmenniemi: Texas, sakset. Niin, miten nämä kaksi liittyvät toisiinsa, olisi tietenkin mielenkiintoista tietää, mutta niinpä vain nimi vakuuttaa. Teksas on virallinen Ameriikan lainsuojaton, hiekkaerämaa, jossa vallitsevat aavikon lait; ah, öljyä ja paroneja, juntteja ja ei mitään siltä väliltä. Ja tämä kokoelma on runoja, joista en tiedä, enkä tiedä, haluanko tietää.

Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies. Tarina vanhasta miehestä, joka pelasti naisen häpeältä? Mielikuvissani Tuomari Müller istuu isossa nahkanojatuolissa ja katselee tapittavasti eteenpäin. Sekoitan hänet jotenkin Arto Paasilinnan kirjojen kuvitusten tyyppisiin hahmoihin...

Paavo Haavikko: Puut, kaikki heidän vihreytensä. Runokokoelma, jonka olen muistaakseni lukenut, mutten muista siitä mitään. Nimi on hieno, sillä siitä nousee esille luonnon yhden tärkeimmän elementin, puiden, vihreiden ääretön monimuotoisuus. Kun ajattelen tämän kirjan nimeä, näen silmissäni Tolkienin puhuvat ja liikkuvat puut. Puiden sielukkuus, sitä se on. Haavikon teoksessa ei onneksi kuitenkaan puhuta pelkästään puista!

Ernest Hemingway: Joen yli puiden siimekseen. Jälleen mielikuva puista, tällä kertaa ihan tavallisista! Kirja voisi kertoa amerikkalaisesta unelmasta ja kuinka se saavutetaan köyhyydestä käsin. Tai se voisi maalata koko kuvan uudisraivaajista, niistä periamerikkalaisista ihanneihmisistä. Nimi saa minussa aikaan kaipuun koskemattomaan luontoon. 

Leo Tolstoi: Anna Karenina. Voiko tämän kauniimpaa naisennimeä yksinkertaisesti vain olla? Tarina on tietenkin tunnettu ja yksinkertaisuudessaan loistava. Kirjaa en ole lukenut, mutta kun se kummitteli lapsuudenkodissani vanhassa huoneessani, ajattelin, että ensi kesänä tutustun kauniin nimen kantajaan.

Kuva: by Janine


Ja pitihän se arvata. Muutkin ovat kirjoittaneet kauniista nimistä: Kemppinen tuntuu ihastuneen muutamiin ihan samoihinkin. :) Kertokaahan myös te lukijat, jos teitä viime aikojen hiljaisesta kommentoinnista päätellen enää on, mitkä kirjojen nimet tai muut hyvät otsikot ovat jääneet mieliinne ja millaisia mielikuvia ne ovat herättäneet!


Det är ytterst svårt att komma på en bra rubrik. Och samtidigt känns det att det finns så många fina namn på böcker! Oavsett detta har jag inte läst de böckerna. Det är en synd! Ernst Hemingway, Leo Tolstoi, Eeva Joenpelto, de kan ge namn. 

Hur låter de vackra namn på svenska? Joenpeltos Tuomari Müller, hieno mies är inte översätt (!) till svenska, men till exempel Joenpeltos annan bok, Elämän rouva, rouva Glad har en harmonisk klang på svenska: Fru Glad, gift med livet. Hittade inte heller Hemingways Across the river and into the trees på svenska, och även Haavikko är enbart delvis översätt till svenska (av Bo Carpelan med namnet Dikter, vad tråkigt!). 

Det beror mycket på en översättare också, hur han eller hun får namnet att klämta. Har inget otroligt fint svenskspråkigt boknamn på huvudet just nu, men måste säga att det fanns kraft med Mikael Niemis Populärmusik från Vittulanjänkä. Den där finskspråkiga nästan fula delen i kombination med den ljuvliga svenskspråkiga delen. Hah. Populärmusik klangar, Vittulanjänkhä ej. Och det var just meningen med detta, tror jag. 

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Kesällä kerran, kun oltiin vapaita

Vielä on kesää jäljellä: viikko edessä Lyylin kanssa kaupunkielämää, sitten muutto, johon on varattu reilu viikko ja sitten se lopahtaa. Nautin siis vielä kun voin! 


Kaksi päivää kului Turussa, lähinnä nuoria sukulaisia tavaten ja Ruissalossa itseään grillaten. Olipa hauska nähdä kahden sisareni asunnot – uskomatonta, etten ole nähnyt niitä aiemmin. Toinen on asunut omassaan ehkä jo kaksi vuotta. 


Eihän se ole se matka sinne, vaan sen matkan hinta. Kuuskymmentä euroa meno-paluu. Lähde sitten viikonloppuretkelle noin vain. 

Jaa, mutta nyt se kannatti! Lyyli nautti täysin sydämin myös lapsikatraitten keskuudessa, kun käytiin juhlistamassa pikkuserkun 5-vuotispäivää. Toinen heidän perheensä pikkuserkuista on syntynyt tismalleen samana päivänä kuin Lyyli, tasan 15 minuuttia myöhemmin. Hassua. 


Matkan aikana näin niin paljon kaunista kotipintaa, että tulin kenties kateelliseksi. Yksi maalaaja-remontoija-sisustussuunnittelija mulle tänne kans, kiitos! 

On se kumma paikka tuo Turku. Ihan jo mietin Hesaan palatessani, että onko tänne lainkaan kiva tulla, kun ensimmäisenä törmäsin mauttomasti pukeutuneeseen nuoreen, seuraavaksi täysin hunnutettuun naiseen (jolla oli jopa hansikkaat kädessä, illalla, jolloin mittarissa vielä yli 20 astetta) ja lopulta tietysti muutamaan juoppoon. 

Turussa törmäsin vain fiksuihin, joskin hieman hauskasti puhuviin tyyppeihin. Mutta eihän me oltukaan kuin kodeissa, maaseudulla ja luonnon helmassa. Kaupunkiosuus jäi seuraavaan kesään. ;)

Alleviivataan nyt kuitenkin, ettei kenellekään tule paha mieli, että ei mulla ole mitään islaminuskoisia vastaan. Mutta fundamentalistit pakkaavat ärsyttämään, koska en usko äärilaitaisuuden tekevän maailmasta kuin korkeintaan pahemman paikan olla. Mutta kivasti kyllä tämä hunnutettu nainen mulle kommentoi metrojen hissejä. Oli varsin erikoista jutustella ihmisen kanssa, joka oli kuin liikkuva patsas, vailla silmiä, nenää, ihoa. 

Kun lähtee, saa näemmä uudenlaisia näkökulmia kotikulmiinsakin. Onneksi täällä on nyt hiljaista, kun ei Tuskakaan paraikaa soi. (Vai mitä tuolla Suvilahdessa nyt tapahtuu, olen näemmä yhtä pihalla kuin Paraisten peipponen.)



Åboland, det vackraste som Finlands natur kan presentera. Nu har jag sett solen ifrån Runsala och varit för första gången under den här sommaren på bikiner, vad häftigt! Det var mycket roligt att lossna sig från rutiner, njuta av det att man har bara sin säck och sitt barn med sig. Sådant liv kunde man leva mer! 

Började tänka om man kunde slopa det mesta man äger, men när jag kom hem, insåg jag att det är helt enkelt omöjligt, för mig. Att äga enbart 100 grejer, det kan inte gälla mig. Endast om man räknar att böckerna är en grej och kläderna, inkl. väskorna och skorna, en annan grej – och köksredskapet det tredje – då kunde man kanske klara sig av det där syftet. 

Men jag har nut inget syfte precis framför mig, annan än att njuta av den sista veckan jag har utan skyldigheter innan flyttningen. En vecka med Lyyli, med kompisar. Jag ska vara ute på parker, dricka vin och bada i solen. Och tvätta kläderna, men berätta det ingen, Lyyli sa att det är helt okej, om hon får vara ute på sandlådan. Ja, jag beställde solen för imorgon, och lite vind.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Yhden päivän aikana syötyä

Kerrotaan nyt suurena ilona teille, mitä tulikaan syötyä tavallisen lomapäivän aikana, vaikkei se välttämättä kovin mielenkiintoista ole. Itseäni tosin aina kiinnostaa kaikkien ravintotottumukset, terveysintoilijan ja ruokarakastajan sekoitus kun olen. 

No, aika epänormaalisti tuli syötyä, joten älkää tehkö muita johtopäätöksiä, kuin että rasvoja syödään reilusti aina. Olen huono vähentämään pähkinöitä, pehmeitä juustoja tai voita leivän päältä, vaikka varmaan pitäisi.


Klo 10 ja rapiat. Aamu alkoi ruisleivällä ja Brie-juustolla, jota rakastan. Jos sitä on jääkaapissa, sitä on jääkaapissa korkeintaan vuorokauden. Leivän ohella vähän vitamiineja: nektariini ja tyrni-omena-pilttiä. Se on parasta pilttiä mangon ohella, mutta ostan sitä hintavuutensa tähden melko harvoin. Lyyli syö velliä, uutta aamupalasuosikkiaan. (Vai vaadikkiaan?)


Aamupala ei ole aamupala ilman kahvia. Sen ohella lipitin vettä, koko päivän ajan suoraan pullosta, jotta tulisi juotua tarpeeksi. Täytin aina kahta pulloa vuorotellen ja pidin jääkaapissa sitä toista, kun join toisesta. Tuli juotua yli kaksi litraa ilman suurempia vaikeuksia, vaikka inhoankin veden juomista! Myös Lyyli intoutui juomaan maidon sijaan mauttomuutta aamupalallaan. Mallioppiminen...


Klo 12.30. Lounas kotona ennen asioille lähtemistä: salaattia kera savulohen, Brie-juuston ja cashew-pähkinöiden. Seuralaisena Oululaisen jälkiuunileipää, jonka päällä Oivariinia. Nykyään käytän levitteenä aitoa voita, mutta kun kaapissa oli avattu Oivis, päätin kuitenkin käyttää sen ensin loppuun. – Lyyli kieltäytyi syömästä isin tekemää riisi-jauhelihajuttua, joten hän napsi vain pähkinöitä ja kurkkua sekä hiukan lohta. (Leipäkään ei kelvannut...)


Jälkiruoka: nektariini. Ne ovat nyt parhaimmillaan (kun Suomeen kuljetetuista on kysymys). Alla lounaslukemista: tuorein Suomen kuvalehti tällä kertaa erityisen hyvine artikkeleineen.


Klo 14. Sokoksen Coffee Housessa päivän toista pakollista kofeiiniannosta nauttimassa. Lyyli sai luvalla napata tähän cappuccinoon kuuluvan suklaapalan ja mutusteli sitä hartaasti. Ihmettelin, että hän tykkäsi siitä lainkaan, kun se oli sellainen 70%:a kaakaota sisältävä tumma palanen! 


Klo 17.30. Välipalalla Kallion kirjastossa. Oli pakko hakea Ärrältä vähän snäkää, kun nälkä alkoi murista suonissa ja oli vielä matkaa kotiin. Lyyli oli liikenteessä omalla pyörällään, joten matkanteko oli kohtalaisen hidasta. Minä join tällä kertaa smoothien ja anastin osan Lyylin eväistä, Tuc-kekseistä. 


Klo 19 ja päälle. Nälkä aina vierahamme! Olikin pakko saada jotain heti. Nappasin kourallisen pähkinöitä ja söin loput Tuc-keksit Lyylin avustuksella. 


Klo 20. Päivälliseksi poikkeuksellisesti toinen salaatti. En jaksanut alkaa miettiä mitään muutakaan. Lyyli nautti mummun tekemästä, pakkasesta löytämästäni tuoremakkarakeitosta Angu-tädin kanssa – tosin Tuc-keksien jäljiltä hänen nälkänsä oli melkein kaikonnut. Minun ei...


Klo 00. Iltalenkin jälkeen venyi kohtalaisen pitkälle ennen kuin tartuin ruokaan. – Angu-täti oli puurottanut Lyylin ja neiti nukkui jo sikeästi, kun kympin jälkeen saavuin hölkkäämästä. Senkin jälkeen oli paljon puuhattavaa, sillä olemme huomenna lähdössä Turkuun. Keitin tietenkin vielä iltakahvit sekä kananmunia. Kuvasta poiketen nautin kaksi munaa, toisen sellaisenaan, toisen juuston ja tomaatin kera ruisleivän päällä. Oululaisen jälkiuunipalat ovat muuten aivan superhyviä, olen ihan koukussa!


Vatsa jäi vielä kurnimaan, joten iltapalan jälkeen oli pakko napata avokado ja keihästää se. ;) Harmittavaisesti se oli hieman pilaantunut, ja jouduin heittämään osan pois. Avokadot ovat tosi herkkiä, ja sanoisinkin, että noin puolet ovat syömiskelpoisia ja puolet joutuvat joko ylikypsyyden tai muiden vikojen takia suoraan biojätteeseen. Yleensä pyrin ostamaan avokadot luomuina, koska olen todennut niiden olevan pikkaisen parempilaatuisia. No, tiedä häntä. Ehkä pitäisi vain ostaa normaaleja avokadoja isompi pussi.


Huonon avokadon korvikkeeksi nautin sitten vähän mustikoita. Niiden perään vielä maitohappotabletti ja loput kahvit. 

Olipas siis tosiaankin erikoisesti syöty päivä! Ja epäilen, että kun lomalla vielä pyöritään, ihan yhtä hassuja ruokapäiviä on tiedossa monia. Mutta mitäs siitä. Pääasia on, ettei tarvitse syödä kiireessä ja yksin! 

(Tosin täytyy myöntää, että olen hiukan huonoille tavoille oppinut syöjä, siis napostelija, joten ehkä tämä olikin sitä aidointa itseäni, jota normaali kurinalainen elämä vain hiukan tasoittaa. Aionkin toteuttaa ruokapäiväkirjapostauksen jossain vaiheessa syksyä, niin pääsette halukkaat vertaamaan!)

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Kävelyllä

Kahta en vaihda: Yyteriä ja jatseja, voisi Pori tokaista. Niin, mitäpä olisi Pori ilman näitä kahta?


Tänäkin kesänä testasin molemmat. Lämpimässä tuulessa auringon helottaessa juuri sopivan täyteläästi talsimme sisareni kanssa tänään halki maan kauneinta rantaa. 


Tarkoitus oli kahlata läheiselle saarelle, mutta kameran takia se ei onnistunut. Vesi oli sen verran syvää. Ensi vuonna uusi yritys! 


Emme käyneet uimassa. Mielentilamme sopi kävelylle, kahlaaminen oli mukavaa, rauha uskomatonta. Puolen tunnin kävelymatkan päässä olimme aivan keskenämme. Vain yksittäinen lenkkeilijä ohitti meidät kaukaa, kun saavuimme "aallonmurtajalle". 


Hieno hiekka oli mannaa jalkapohjille. Aloin ihmetellä, miksen useammin kulje avojaloin.


Retken silaus oli kesän toinen irtojäätelötötterö. Cafe lattea ja lakritsaa, nam. Sulamisen tahti oli nopea: muutuin kuin lapseksi, kun tahmeaa jäätelöä valui käsilleni ja vaatteilleni. 


Nyt olen aivan kuitti. Aurinko ja meri, parasta unilääkettä.


Yyteri och jats, de gör Björneborg sådan som den är. Vi besökte Yyteris sandstrand idag, gick vid havet några timmar. Avsikten var att kolla en ö i närheten, men vi kunde inte vada dit med kameran.

Annars var allt perfekt: soliga vädern, vinden i öronen, lungheten, värmen. 

Man kunde flytta till en liten stuga vid havet när man pensionerar sig. Då kunde man gå vid havet varje dag. Då kunde man äntligen lugna sig till, få tag i det väsentliga.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Jats-päivityksiä

Jats-asuni sai uuden muodon torstaiksi, jolloin suuntasin työvuoron päätteeksi iltasella Kirjurinluodolle kuuntelemaan Tomppaa. Kitara komppasi, mutta parasta olivat Tomin karisma ja ääni, vielä kovin mahtavia, vaikka herralle on tuota ikääkin päässyt kertymään. Kaverin kanssa istuttiin viltillä takaoikealla, syötiin itsemme halki tuoreita herneitä, mansikoita, leikkeleitä, pähkinöitä... Ja juteltiin! Maailma on taas hitusen parempi paikka elää. 


Sekä perjantai- että lauantaiöinä löysin itseni LP46!-teltasta: Paleface perjantaina ei vakuuttanut, vaikka tykkäänkin kovasti hänen musiikistaan, eikä Mos Defistä lauantaina kahden aikaan yöllä saanut enää otetta. Turnauskestävyyteni oli siis vähän koetuksella. Muuten fiilikset olivat eritoten eilen korkealla: hyvää seuraa ja vähän alkoholia sekä mitä mahtavin toimitsijapäivä. Kyllä kannatti lähteä vapaaehtoisprojektiin! 


Asuna eilen oli hikinen pyöräilypaita, sillä en ollut tajunnut varustautua kaiken pyöräilyvarustautumisen (satoi!) ohella iltavaatteisiin, eikä niistä siis löydy kuvaakaan. Mutta tämä kuvien "uusi jats-stailini" kyllä tykästytti minut yksinkertaisuudellaan ja helppoudellaan: ehkä sitä tullaan näkemään ihan tavallisena työasuna syksyllä. Asu oli toisaalta vähän tylsä, ja yritänkin vielä metsästää ruutuhousuja, mutta pitkinä. Capri-mittaiset lyhentävät minua lyhyttä liikaa, enkä oikein tykkää noista keinokuituisista kirpparilöydöistäni. Siksi vaihto farkkuihin. Vertailun vuoksi viime viikonlopun jats-asun kuvat löytyvät täältä.

Toppi: H&M
Neuletakki: Esprit
Farkut: Bandolera
Sandaalit: Vagabond
Laukku: 2nd Hand


Uppdaterade mitt jazzutseende: jag blev lagom och plockade ett par jeans ut ur min mes. Jag var nämligen inte helt nöjd med de rutiga byxor, som jag hade på under förra veckoslutet. De är för korta för mig, eller hur?

Nåväl, nu gäller tråkighet. Vad skulle man lägga på för att göra det lite mer intressant? Färger? Till exempel en röd t-skjorta under tröjan? Eller en annan typ av halssmycke – den här hittade jag bara på, när tittade omkring här i hemhemmet. Någon dam på Kirkkopuistossa soi sade att det är en smycke från Israel. Kanske, inte vet jag. 

Jazzveckan är nu förbi; jag saknar både Lyyli och tillbaks till hem. Alla de rutinerna där, saker och ting. Och kläderna också, de kan man sakna så klart.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Ruotsalaisia tv-sarjoja

Keksin uuden ja miellyttävän tavan virittää itseni ruotsin kielen taajuudelle vielä loppukesän aikana. Tilasin ruotsinkielistä tv-draamaa cdon.comista. Tarjolla oli yllätyksekseni melko laillakin sarjoja, mutta valinta oli heikkojen pohjatietojen vuoksi hieman haasteellinen. Googlailtuani eri sarjoja parin tunnin ajan päädyin lopulta laadukkaalta kuulostavaan rakkausdraamaan.

Tre Kärlekar on 40-luvulle sijoittuva sukukronikka, jossa Nilssonin perheen ympärille kietoutuu vallan, rakkauden ja himon kautta 16 tuntia tarinaa. Sarja on tehty 80-luvulla ja uusittu Ruotsin televisiossa 2007–2008. Luulen, että valintaani vaikutti nimenomaan tämä uusimisajankohta: huonoa minisarjaa ei lähetettäisi televiossa uudelleen 2000-luvulla, eihän?

Toinen minua kiinnostava ruotsalainen draamasarja on 2000-luvun alussa tehty Tusenbröder, jonka olenkin pääasiassa jo nähnyt FST:ltä. Sarja on melko synkkä tarina miehestä, joka joutuu väärälle uralle elämässään. Se on mainiosti tehty, mutta kenties liian synkkä tämänhetkiseen elämääni. Jos tykkää Wallandereista tai Beckeistä, tykkäisi varmaan tästäkin!
Jos haluaisi sisälle ruotsalaisen yhteiskunnan tv-historiaan, pitäisi tietenkin katsoa erä Vita lögner, Rederiet tai Skilda världar -saippuaa (Varuhusetia tuli seurattua jo lapsuudessa), mahdollisesti pari tuotantokautta Skärgårdsdoktornia tai joitain lukuisista rikossarjoista, joita Ruotsissa on viime aikoina näytetty tehtävän niin runsaasti, että näyttelijät ovat olleet loppua kesken!

Itseeni vetoaa kuitenkin enimmäkseen draama, ja valitsisin kolmanneksi katsottavaksi sarjan nimeltä Svenska hjärtan. Sekin on tehty 80-luvulla, ja tuntuu ehkä hivenen vanhentuneelta, mutta kuulostaa katsottavalta, koska on ollut mieletön yleisömenestys. DVD sarjasta on tehty vasta 2008. Eräs kohtaus sarjasta on kuulemma saanut kulttimaineen: ruotsalaisten verkkokalvoille on tallentunut uudenvuodenaattona lumessa ruohonleikkuria ajava Torsten, joka vaikuttaa mielestäni ruotsalaisen hulluuden ja visuaalisen ymmärryksen sekoitukselta. Kyllä ne ruotsalaiset näitä tv-juttuja osaavat, vaan onko näistä sarjoista kuitenkaan Mad Menin voittajiksi?

Ehkä ei ole tarkoituskaan, ja toivottavasti en rupea enempää vertaamaan. Päämääränäni on nyt nautiskella paitsi viihteestä myös ruotsin kauniista kielestä. En aio tällä kertaa fanatisoitua. Elämän täytyy olla muutakin kuin yhtä tv-sarjaa illoissa ja ajatuksissa. :)


Skaffade en svensk dvd, Tre kärlekar, för att upprepa min muntliga svenska. Det bara lät bra! 

Det finns enormt många svenska tv-serier att beställa från cdon.com. Så lätt att skaffa ett övningstillfälle! Måste säga, att jag är nog fortfarande lite skeptisk över 80-tals seriers charm, som Tre kärlekar med mera är. Är de föråldrade, tänker man bara karaktärernas löjliga kläder och utrustningar när man tittar på deras agerande. Har man annat på huvudet än att hur man kunde göra hela det bättre med en modern synvinkel, särskilt när serien handlar om 40-tals händelser. Nu blandas ihop 80-talet med 40-talet eller 40-talet med 80-talet. Det kan bli ett virrvarr!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Tuulenvireitä

Jos ei ole vielä käynyt ilmi, niin kerrottakoon se nyt: minä tyttö se rakastan pyykkiaiheisia kuvia. Ja niiden ottamista. Jokin niissä tuulen tahtiin lepattavissa olennoissa, puhtaissa hentoisissa viehättää nimenomaan visuaalisesti. 

Niinpä kauniin tuulenvireen sattuessa, ilman ollessa erityisen näköinen tai muuten vain koppaan kameran käsiini. Muutenhan en ole mikään kamera-aina-mukanani-tyyppi, vaan kannan teknistä vempainta vain välttämättöminä hetkinä mukanani kodin ulkopuolella ja useimmiten otan kuvia siitä syystä, että saisin tänne jotain muutakin kuin tätä eniten rakastamaani: tekstiä.


Yllättäen pyykkitouhut ovat myös lempikotipuuhiani, vaikkakaan ravaamista pesutuvassa en suinkaan rakasta. Onneksi se touhu on pian ohi, kun olohuoneen lattiaa somistaa tällä hetkellä uuden kodin pesuhuoneeseen hulppeasti mahtuva iso pesukone. Kerroinko jo, että uudessa kylpyhuoneessa on kokonainen likapyykkikaappi ja että sen kattoon mahtuu kunnolliset pyykkinarut? Mitä autuutta. Vai ihanko paluu normaaliuteen? Näin meillä täällä kotikotona on aina ollut; pyykkituvat ja ankeat kuivaustelineet ovat niitä kaupunkilaisen ahtauden ilmentymiä. (Vain ulkonarut uudesta asunnosta uupuvat, ja se on sääli. Vaan kukapa sitä haluaisi kaappiinsa Sörnäisiltä tuoksuvia lakanoita.)

Enpä olisi kuitenkaan tutustunut puoliinkaan naapureistani ilman pyykkitupaa, joten ei muistella pahalla. Ja on niissä telineissäkin viehätyksensä. Ainakin niiden päälle voi yöksi unohtaa asioita, jotka löytää aamulla kosteina. Ja niiden alla voi leikkiä piilosta. Ehkä jään vain kaiholla muistelemaan niitäkin.


Jotta ei vaivuttaisi jälleen sentimentaalisuuden helppoon pehmeyteen, kerrottakoon lopuksi, kuinka käsipyykkiä täytyy jaksaa, kun pyöräilee päivittäin 25 kilometriä. Ei niitä toimitsijapaitoja sentään annettu joka päivälle omaansa. Olen siis jaksanut kuntoilla matkani jatseille ja takaisin niin aamutunteina kuin iltojen jo hämärtyessä. Paidat ovat heiluneet naruilla, kuivuneet sillä aikaa, kun olen saman tuulenvireen tuntuessa ihollani antanut sen kuivattaa hikeä tai viilentää itseäni jopa liikaa. 

On ollut ihanaa tuntea se sama vapauden tunne, ilmavuus, jonka pyykkikin voi tuntea narullaan. Tai leija taivaalla. Miten mahtavaa pyöräillä keskellä kesäistä loistoa, vihreitä peltoja, sinistä taivasta, valkoisia, puhtaanvärisiä pilviä. Suomen kesän kauneus ja puhtaan ilman tuoksu. Tuuli tuo nenääni jostain maan hajua. Ah, tämä on kauneutta. 


Harmittavaisesti en pysty tai aio sitä vangita kameraani. En malta pysähtyä, enkä pysty jakamaan maiseman, puhumattakaan pyöräilemisen monimuotoista olemusta kuvin. Siispä nauttikaa te pyykkikuvista, sillä niistähän tänne tulin kertomaan. Onhan niissä sitä samaa kuin maiseman läpi pyöräilyssä: tuulenvirettä ja tunnetta pysähtymättömyydestä. Jokin pitää lakanan liikkeellä, ja sekin on kaunista.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Yön jazz-asu

Todetaan nyt heti alkuun, että vaatekaupassa on vielä ennen jazz-jammailuja käytävä. Minä kun tulin tänne maalle kaksi viikkoa sitten sillä mielellä, että ennen jatseja käydään vielä stadissa tankkaamassa julkiseen oleskeluun sopivia vaatteita. Mutta kun ei käyty, on selvittävä kolmella college-paidalla, lukuisilla rönttöisillä t-paidoilla ja kivoilla narutopeilla sekä muutamilla farkuilla. Ja sitten niillä paikallisilla kirppariostoksilla, jotka eilen olivat koekäytössä. Muuten kiva, mutta keskellä yötä narutopissa... 


Hätäratkaisu löytyi tällä kertaa ensin äidin vaatekaapista: hassu villaliivi, joka on vähän liian iso. Kaveri lainasi terassiajaksi villatakkiaan, mutta liivi päällä oli sitten pakko selvitä loppuaika. Onneksi olin piilottanut pyöräilykypärän sisään ruman urheilutakkini, lukinnut kypärän pyörään kiinni ja toivonut parasta. Ja kyllähän se sitten klo 2.40 minua odotti siellä, minne sen olin jättänytkin. 


Kuvan vaatteet päällä (ja se takki!) poljin 15 kilometriä keskellä sumua takaisin kotiin, kylmissäni. Oli lohdutukseksi silmiä hivelevän kaunista, eikä ristinsielua näkynyt, joten kukapa minun jazz-vaatteiden erikoisuuttani olisikaan silloin ihmetellyt. Mutta ensi torstaina voi tilanne olla toinen, kun olisi tarkoitus seilata konsertteja ja selvitä kaverin kotiin yöksi. Ja muutenkin. Harmittaa hiukan, kun oman kodin vaatekaapista löytyisi yksi jos toinenkin musta pitkähihainen. 


Mitä tästä opimme? Kun lähtee maalle pelkästään kotioleiluvaatteissa tarkoituksena eristäytyä, tapahtuu jotain aivan toista. Jos olisin varustautunut kivoilla vaatteilla, en varmaan olisi ikinä eksynyt jazz-kadun huumaan, kun sellaista ei yleensä kohdallani niin helpolla tapahdu.


Var på jazz-gatan med kompisar igår. Lite problem med kläderna: alla mina lämpliga kläder, frånsett kirppis-fynd, är hemma i Helsingfors, och jag var tvungen att leka med mammas gamla väst. Men nu har jag gett mig lov att köpa en tröja, för jag inte kan upprepa hela stilen nästa torsdag, när jag kommer att delta flera konserter. Annars är det staff-kläder som gäller under festivalen, men då man är på fritid ska man ha något lite ekstra fint på. Eller hur? Dels är festivaler fängslande på grund av klädstilar som man ser omkring sig.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Rytmiä elämään

Pori Jatsien rytmit koeajettiin tänään eteläisessä Porissa, kun jazzkatu avasi porttinsa ja meikäläinen palasi kolmentoista vuoden tauon jälkeen toimitsijatehtäviin. Eilen istuin koulutuksessa paistateltuani ensin pari tuntia päivää kauniissa Raatihuoneen puistossa. Tänään otin eilisestä mallia, mutta saavuin paikalle jo kello kahdeksan aamulla! 

Syy rytminmuutokseen ei kuitenkaan ollut työvuoro, vaan se, että eilen Helsingistä matkahuollon mukana Poriin matkanneen pyöräni molemmat kumit olivat puhki ja halusin työntää pyörän huollettavaksi heti pyöräliikkeen avauduttua. Yön pyörä odotti uskollisesti pyöräliikkeen edustalla. Onnistuin onneksi saamaan kyydin Noormarkun kylästä Porin keskustaan aamulla anivarhain. Ihan itte pyöräilin sitten sieltä illansuussa pois; vasta nyt tuli korkattua vuoden ekat ulkopyöräilykilsat. Ohhoh. Satoi muuten koko matkan ja kastuin läpimäräksi. Kesää sekin. Onneksi oli niin lämmintä, ettei sade muuta kuin kastellut. :)

Lyyli viettää viikon verran kesää mummulassa ja mökillä, ja meikäläinen valmistautuu tänä viikonloppuna ensi viikon koitokseen eli "ympäripyöreisiin" toimitsijapäiviin lepäämällä ja näkemällä kavereita. Tosin näyttää kyllä leppoisalta nuo "työ"vuorotkin, enkä oikeastaan yhtään huoli huomisesta. Ainoa ärsytys tällä hetkellä ovat tukkoon menneet hartiat sekä se, että en oikein tiedä, mitä iltapuhteeksi tekisin, kun Mad Menin nelostuotantokausi tuli pari yötä sitten katsottua loppuun. 

Ehkä onkin aika hankkia vähän rytmiä elämään: lukea Rytmi-lehti huolella ja painua parin tunnin sisällä nukkumaan. Huomenna taitaa olla uusi kesäpäivä.

Broken Rhytm


Det är jazz på stan igen. Lyssna, du kan nästan höra de första melodier, som ljuder ut ur jazzgatans högtalare. 

Pori Jazz festival betyder mycket för min föredetta hemstad; det betyder människor, huller och buller, musik... och jobb, pengar, stadens varjeåriga 15 minuter på publicitet. För min del betyder det frivilligt arbete och lite kompisgrejer: pratande, några konserter och tid att bara sitta ute på parken i det vackra delen av Björneborgs stad.

Det var femton år sen, när jag för första gång jobbade frivilligt på festivalen. Nu fick jag tillfället att offra en vecka för det roliga igen. Dessutom har jag redan tittat alla Mad Men igenom (snyft!). Lyyli är på "mummula" och stugan, så att det är verkligen tid att göra något annat än vara uppe till tre på natten eller ensam någonstans att tänka på livet. Nu är det dags att agera! Fast jag antar att det kommer att bli ganska lungt och även lite långtråkigt. 

Jag försöker se kompisar under helgen innan festivalen börjar på riktigt. Meningen är också att cykla till Björneborg och tillbaks varje dag under festivalen. Undrar hur min rumpa och lår kommer att tåla det! Idag känndes det åtminstone bara uppfräschande. Om det berodde på regnet, vet jag inte, men det var konstigt: det regnade samtidigt som solen sken och luften var så varm. 

Sommaren, jag tror att jag gillar dig!