sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Hyvä nimi

Huomaan, että olen viljellyt partitiivimuotoisia otsikoita enemmän kuin olisi tarpeen. Otsikkoa on vain niin vaikea keksiä, ja nyt kun tekstien kirjoittamisessa kestää entistä kauemmin ruotsinkielisen osuuden takia, uuvahdan ja luovutan, kunhan nyt saan vain jonkunsortin otsikon aikaiseksi. 

Hyvään otsikkoon tarvitaan siis aikaa. Hyvään otsikkoon tarvitaan joskus myös hyviä esikuvia. Otsikoista ajatukseni laukkaakin mielenkiintoisiin kirjojen nimiin, jotka ovat jääneet joskus mieleen soimaan, vaikken niiden ruumiillistumia olisikaan edes hypistellyt käsissäni. Olisiko hyvien romaanien nimistä minulle inspiraationlähteeksi? 

Kuva: Bethan


Tässä kirjojen nimiä, jotka ovat mielestäni kauniita. Niiden perusteella hahmottelen myös, mitä mielikuvia ne saavat minussa aikaan, vaikken tietäisikään mitään niiden sisällöistä.

Niko Kazanzakis: Kerro minulle, Zorbas. Kirja voisi nimensä perusteella kertoa Zorbas-nimisestä mysteerisestä kreikkalaisesta, joka kertoisi vanhuuden päivinään tarinaa menneisyydestään. Tarinaan liittyisi sotaa ja muistoja lapsuudenpäivistä. Kuvittelen eteeni kauniin miehen, kun mietin tätä kirjan nimeä.

Harry Salmenniemi: Texas, sakset. Niin, miten nämä kaksi liittyvät toisiinsa, olisi tietenkin mielenkiintoista tietää, mutta niinpä vain nimi vakuuttaa. Teksas on virallinen Ameriikan lainsuojaton, hiekkaerämaa, jossa vallitsevat aavikon lait; ah, öljyä ja paroneja, juntteja ja ei mitään siltä väliltä. Ja tämä kokoelma on runoja, joista en tiedä, enkä tiedä, haluanko tietää.

Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies. Tarina vanhasta miehestä, joka pelasti naisen häpeältä? Mielikuvissani Tuomari Müller istuu isossa nahkanojatuolissa ja katselee tapittavasti eteenpäin. Sekoitan hänet jotenkin Arto Paasilinnan kirjojen kuvitusten tyyppisiin hahmoihin...

Paavo Haavikko: Puut, kaikki heidän vihreytensä. Runokokoelma, jonka olen muistaakseni lukenut, mutten muista siitä mitään. Nimi on hieno, sillä siitä nousee esille luonnon yhden tärkeimmän elementin, puiden, vihreiden ääretön monimuotoisuus. Kun ajattelen tämän kirjan nimeä, näen silmissäni Tolkienin puhuvat ja liikkuvat puut. Puiden sielukkuus, sitä se on. Haavikon teoksessa ei onneksi kuitenkaan puhuta pelkästään puista!

Ernest Hemingway: Joen yli puiden siimekseen. Jälleen mielikuva puista, tällä kertaa ihan tavallisista! Kirja voisi kertoa amerikkalaisesta unelmasta ja kuinka se saavutetaan köyhyydestä käsin. Tai se voisi maalata koko kuvan uudisraivaajista, niistä periamerikkalaisista ihanneihmisistä. Nimi saa minussa aikaan kaipuun koskemattomaan luontoon. 

Leo Tolstoi: Anna Karenina. Voiko tämän kauniimpaa naisennimeä yksinkertaisesti vain olla? Tarina on tietenkin tunnettu ja yksinkertaisuudessaan loistava. Kirjaa en ole lukenut, mutta kun se kummitteli lapsuudenkodissani vanhassa huoneessani, ajattelin, että ensi kesänä tutustun kauniin nimen kantajaan.

Kuva: by Janine


Ja pitihän se arvata. Muutkin ovat kirjoittaneet kauniista nimistä: Kemppinen tuntuu ihastuneen muutamiin ihan samoihinkin. :) Kertokaahan myös te lukijat, jos teitä viime aikojen hiljaisesta kommentoinnista päätellen enää on, mitkä kirjojen nimet tai muut hyvät otsikot ovat jääneet mieliinne ja millaisia mielikuvia ne ovat herättäneet!


Det är ytterst svårt att komma på en bra rubrik. Och samtidigt känns det att det finns så många fina namn på böcker! Oavsett detta har jag inte läst de böckerna. Det är en synd! Ernst Hemingway, Leo Tolstoi, Eeva Joenpelto, de kan ge namn. 

Hur låter de vackra namn på svenska? Joenpeltos Tuomari Müller, hieno mies är inte översätt (!) till svenska, men till exempel Joenpeltos annan bok, Elämän rouva, rouva Glad har en harmonisk klang på svenska: Fru Glad, gift med livet. Hittade inte heller Hemingways Across the river and into the trees på svenska, och även Haavikko är enbart delvis översätt till svenska (av Bo Carpelan med namnet Dikter, vad tråkigt!). 

Det beror mycket på en översättare också, hur han eller hun får namnet att klämta. Har inget otroligt fint svenskspråkigt boknamn på huvudet just nu, men måste säga att det fanns kraft med Mikael Niemis Populärmusik från Vittulanjänkä. Den där finskspråkiga nästan fula delen i kombination med den ljuvliga svenskspråkiga delen. Hah. Populärmusik klangar, Vittulanjänkhä ej. Och det var just meningen med detta, tror jag. 

5 kommenttia:

  1. Valitsen usein lukemiseni kirjan nimen perusteella. Minua erityisesti viehättäviä kirjan nimiä ovat muun muassa

    Rakas (Tuula-Liina Varis)
    Että hän muistaisi saman (Elina Hirvonen)
    Kaikki mitä rakastin (Siri Hustvedt)
    Lumous (myös Siri Hustvedt)
    Anna minun rakastaa enemmän (Juha Itkonen)

    Kokoonpanossani lienee havaittavissa teema? :)
    Olen täysin valmis poimimaan teoksen luettavakseni, mikäli siinä esiintyy verbaalisesti jotain äärimmäisen kaunista.

    Millaisia nuo ovat sitten olleet lukukokemuksina? Nimi on lunastanut lupauksensa - olen jostain syystä pitänyt kaikista.

    - Lukijasi

    VastaaPoista
  2. Kauniita nimiä todellakin. Kaikki mitä rakastin on myös hyvä blogi. ;)

    Luulen, että valitsen itsekin aika usein kirjan nimen - ja ulkoasunkin - perusteella. Etenkin jos on aikaa vain kirjastossa tai kirjakaupassa katsellen pohtia, mitä lukisi.

    Täytyykin lukea Hustvedtiä pian, olen kuullut siitä paljon hyvää!

    VastaaPoista
  3. Mutta eikö Niemen teos ollut Populärmusik från Vittula!? Hauska kombinaatio sekin tosin.

    Kauniista kirjannimistä kirjoittaa hienosti myös Kirjavan kammarin Karoliina: http://kirjavakammari.blogspot.com/2011/04/paiva-28-lempinimekkeesi.html

    VastaaPoista
  4. Totta! Niinpä olikin. Se kuulostaa jo kauniimmalta! ;)

    VastaaPoista
  5. http://kirjaintenvirrassa.blogspot.com/2011/02/kirjojen-nimista.html

    Tuossa oma pieni listaukseni. :)

    VastaaPoista