torstai 28. heinäkuuta 2011

Sanottakoon sananen nälänhädästä

En ole liiemmin puuttunut täällä virtuaalisessa lintukodossa maailman suuriin tai pienempiinkään uutisiin, kun tuntuu, että niitä tulee joka tuutista muutenkin. Mitäpä olisikaan niihin lisäämistä, muuta kuin pienen kyyneleen vuodatus. 

Mutta kerronpa, kuinka aamupalapöydässä kerran, olisiko ollut sunnuntaina, lukien Norjan suru-uutisia itkin. Lyyli ei suostunut syömään leipäänsä, ei puuroaan, ja huomautin hänelle, että nyt olisi parasta vain pistellä aamiaisensa, koska kaikilla lapsilla ei tässä maailmassa ruokaa ole. Kerroin, että Somaliassa on pahin nälänhätä kuuteenkymmeneen vuoteen, kymmenen miljoonaa ihmistä on nälkäkuoleman partaalla. Aivan näin raakoja sanoja en käyttänyt, mutta liiaksi siinä kimpaannuin toisen syömättömyydestä.



Olen sitten saanut kuulla tästä useaan otteeseen episodin jälkeen. Kuinka kaikki lapset eivät saa ruokaa; näin Lyyli jakaa tietoa esimerkiksi vierailuilla käydessämme. Oppi meni perille, mutta myönnän, hieman oli kasvatustapani raju. Pitää ilmeisesti alkaa tarjota pienempiä annoksia, ettei tarvitse hermostua useammin – eikä heittää ruokaa enää siihen tahtiin roskiin, kun meillä on tapana. :(

Eilen laitoin iltapuuron jääkaappiin ja lämmitin aamulla, mitä en ole enää pitkään aikaan tehnyt. Maistui aamusella taas mainiosti. Ruoan haaskaamisen estämiseksi riittää usein terve järki, jos lapsen masu ei veny. Nälänhädän torjumiseksi tällä kaikella ei tietenkään ole kuin symbolinen merkitys.

Lahjoituksia siis kaivataan. Raha on se, joka ruokkii. Itse käytän tähän tarkoitukseen mieluiten, inspiraatiolähteeni Kaitaliinan tavoin, Kirkon ulkomaanapua, jonka kuukausilahjoittaja olen. Helppoa, ja halpaa. Esimerkiksi 3,6 eurolla pakolaisleirillä asuvalle saadaan hankittua vettä neljäksi kuukaudeksi. 65 eurolla ruokaa nelihenkiselle perheelle kuukaudeksi. Vain muutama klikkaus ja saa paremman omantunnon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti