sunnuntai 14. elokuuta 2011

Anssi Kelan olevaisuus

Aloin eräänä aamupäivänä kahvimukin äärellä pohtia Anssi Kelan olemusta. Laulaja, joka syntyi ja hävisi, vai hävisikö? Yhden hittilevyn mies, omituinen vaeltaja, tuottelias laulujentekijä, kirjailijanakin debytoinut; epäonnistunut, surullisenkuuluisa vai vain ihan tavallinen suomalainen kulttuurityön raataja?

Anssi Kelaa oli haastateltu tuoreimpaan Nyt-liitteeseen, juttuun, jossa muutamat suomalaiset artistit kertoivat, mitä ja miten kommunikoivat faniensa kanssa netissä. Anssi toi jutussa esille, että kylläpä hän tuottaakin paljon musiikkia ja fanit häneltä toivovat kaikenlaista. Minua jurppivat Anssin hienolta kuulostavat sanavalinnat ja niiden sisällyksettömyys: "--- vuorovaikutteisuus avaa artistille mielenkiintoisia optioita". Eli siis mitä tapahtuu, kun lataa biiseistään uusia akustisia versioita nettiin? Lisää faneja? Lisää kommentteja? Erilaisia kommentteja? Esimerkiksi mitä? No, joo, pilkunviilausta.

Kuulemma Anssi on kirjoittanut kuitenkin ihan kivaa blogia. Kirja, Kesä Kalevi Sorsan kanssa, sai pääsääntöisesti lyttääviä arvioita, esimerkiksi Helsingin Sanomain lukupiirissä. Faneja löytyy kuitenkin esimerkiksi tyylikkäiltä epävirallisilta kotisivuilta.

Itse tykkään muutamista Nummela-levyn biiseistä; suosikkini on Mikan faijan BMW. Jossain määrin haikeaa, mutta jouhevaa tarinankerrontaa. Jotenkin tuntuu, että Nummela-levyllä Anssi kertoi elämäntarinansa, ja sen jälkeen ammentaminen on ollut vaikeampaa.


Anssi Kela & Anna Puu at TEDx Helsinki


En gång fanns det en finsk sångare, sångskrivare, författare etc. Anssi Kela. Var försvann han? Började fundera över hans karaktär en dag på frukostbordet, när jag läste en artikel där han var med, men jag kom inte på långt. Först lade jag märke till hans konstiga uttryck istället för vad han hade att säga, men till slut började jag bara ömka honom. Han gjorde en bra skiva ungefär tio år sen, och återkomsten har inte varit lätt efter detta. 

Hur lever man som en artist nuförtiden, i synnerhet i landet som är så liten som Finland? Det har säkert aldrig varit lätt, men numera då vi har så många inte så populära artister, som försöker leva med detta arbete, är det säkerligen även svårare.

18 kommenttia:

  1. Tuo akustisten biisien nettiin lataaminen on vain yksi vuorovaikutteisuuden muoto. Monia muita löydät sieltä blogista ja Facebookista.

    Kelan blogissa on esim. Biisirinki, jossa amatööri- ja ammattimuusikot tekivät yhdessä hyväntekeväisyyskappaleen siten, että biisin runko kiersi henkilöltä toiselle ja jokainen lisäsi siihen oman osuutensa. Vuorovaikutteisuutta?

    Pari kertaa on ollut suoria nettikonsertteja artistin omasta kotistudiosta. Yleisö on toivonut kappaleet. Vuorovaikutteisuutta?

    Kilpailuja on ollut useampikin, esim Juorukilpailu, jossa piti keksiä Kelasta seiskamainen, mitätön juoru.

    Käy itse lukemassa sitä blogia, ettei tarvitse kirjoittaa, että "kuulemma se on ihan kiva"!

    VastaaPoista
  2. Oletkohan itse Anssi Kela! Mukavaa.

    En mielestäni haukkunut Kelan blogia, mutta kiinnostukseni ei riitä sen lukemiseen. Jos sisareni, jota en halua yksilöidä, fiilistelee jotain blogia ja kirjoitan siitä, enkö saa tehdä niin omassa blogissani?

    Toin Kelan esille blogissani vain siksi, että minua kiinnostaa se, miksi hän herättää esimerkiksi minussa niin paljon ristiriitaisia tunteita. En ole kiinnostunut hänen kirjoittamisistaan sen enempää.

    VastaaPoista
  3. Jos Kela kommentoisi blogiasi, hän tekisi sen omalla nimellään.

    VastaaPoista
  4. Mä voin kuitenkin yksilöidä itteni, kun sait mut taas fiilistelemään Anssi Kelaa ! Jee. Vihaan aina liian suosittuja ja fanitan vihattuja.

    Anssi Kelan uskon reilusti kirjottavan aina Anssi Kelana eli kirjoituksestasi lienee suivaantunut joku tosi(kko)-fani (?) Vaikka et kyllä Kelan blogia tuntunutkaan arvostelevan vaan Nyt-liitteeseen päätyneitä lausahduksia. Tässä kohtaa voisi kritisoida jutun toimittajaa. Ehkä Kela onkin todellisuudessa selittänyt enemmän auki hienoja tyhjiä sanavalintojaan siitä miten "vuorovaikutteisuus avaa artistille mielenkiintoisia optioita".

    Ehkä en kyllä oo myöskään mikään Anssi Kela tuntija, mutta musta sillä on loistava asenne joissain teksteissään, kuten: http://www.anssikela.com/2011/06/02/syva-joki-3/

    Tai sitten vaan pidän ajatuksesta, että jollain voisi näyttää olevan enemmän kakshaarasia kuin mulla. Hähää.

    -Angu

    VastaaPoista
  5. Mun täytyy kai nyt oikeesti lukea Kelaa! Syntyi sen verran keskustelua, että tyypissä täytyy olla jotakin. ;)

    VastaaPoista
  6. Se on Kelan Anssi tässä, terve!

    Kuten jokaisen itseään täynnä olevan viihdetaiteilijan kuuluu, niin minäkin googletan itseni vähintään kerran vuorokaudessa. Koskaan ei voi tietää mihin päätyy, tänään nähtävästi tänne.

    On aina yhtä outoa – ja toisaalta haurasta egoa hivelevää – huomata, että täysin vieraat ihmiset oikeasti käyttävät aikaansa olemukseni pohtimiseen. Päätinpä tässä oman aamumukilliseni ääressä (minä juon nyt teetä) pönkittää pohdintojasi omalla vinkkelilläni.

    Mainitsemasi Nyt-liitteen juttu ei tosiaan ollut kovinkaan kummoinen. Kommenttini olivat referaatteja paljon pidemmistä vastauksista – tämä ei toki tarkoita sitä, että leikkaamattomat versiot olisivat tarjonneet yhtään enempää sisältöä.

    Kuten Angu ylempänä ansiokkaasti esittää, niin katson tehneeni artistin ja yleisön välisen vuorovaikutuksen saralla melko uraauurtavaakin työtä. Onko siitä sitten ollut minulle hyötyä? En osaa sanoa. Olen tiettävästi saanut blogikirjoitusteni ansiosta joitakin uusia faneja, mutta samaan aikaan esittämäni mielipiteet ovat saattaneet karkoittaa tuplasti enemmän kuulijoita.

    Sille, miksi kirjoitan ja pyrin luomaan aitoa vuorovaikutusta, on kuitenkin hyvin yksinkertainen syy: se on minusta hauskaa. Pidän kirjoittamisesta, naputtelen esimerkiksi tätäkin tekstiä innokkaasti, vaikka paljon fiksumpaa olisi tehdä jotain ihan muuta. Tykkään keikoillakin siitä pienestä vaaran tunteesta, joka syntyy hypätessäni lavalle ilman minkäänlaista biisilistaa ja antaessani yleisön huutaa minulle esitettävät kappaleet.

    Nautin myös mainitsemiesi akustisten nettivideoiden tekemisestä. Kuulijat päättävät biisin, josta pyrin nopeasti kameran edessä luomaan sellaisen version, joka tarjoaisi laulun jo tuhanteen kertaan kuulleelle hc-fanillekin aivan uudenlaisen tulkinnan. Yritän aina löytää kulahtaneimmistakin kipaleistani jotain uutta.

    Itsensä haastaminen, siitä minä pidän. Se on se jutussa mainitsemani mielenkiintoinen optio. Ehkä olen jonkinlainen adrenaliininarkkari ja pyrin tekemään artistina olemisestakin extreme-lajin?

    Mainitset myös kirjani, tiedät sen saaneen "pääsääntöisesti lyttääviä arvioita". Tuo on jokseenkin muunneltu totuus, joka on jostain syystä jäänyt elämään. Se kieltämättä kismittää, sillä oikeasti kirjani sai pääsääntöisesti melko positiivisia arvioita. Laadin sen julkaisun jälkeen saitilleni referaatit kaikista löytämistäni "virallisista" kirja-arvosteluista. Laitoin esille niin positiiviset kuin negatiivisetkin, on siellä niitä lyttäyksiäkin pari:

    http://www.anssikela.com/arkisto/uutisarkisto/otteita-kirja-arvioista-paivitetty-2-10/

    Tyrin todella raskaasti osallistumalla linkkaamaasi HS:n Lukupiirin keskusteluun. Vastineeni sävy tulkittiin vihaiseksi, vaikka oikeasti olin lähinnä huvittunut. Katson tuon yhden ainoan kommentin olevan suurin virheeni, johon olen kirjoittajana sortunut. Iltapäivälehdet poimivat siitä haluamansa kohdat ja julkaisivat "Anssi Kela raivostui kritiikistä" -tyyppisiä juttuja, kolumnistitkin tarttuivat herkkänahkaisuuteeni.

    Luultavasti juuri tuon episodin vuoksi kollektiivisessa muistissa onkin se, että kirjani lytättiin. Oma virheeni, mitä siitä opin?

    En mitään. Tässä sitä taas kommentoidaan uusia kirjoituksia.

    Lopuksi vielä Nummela-levyyn liittyvä oikaisu: elämäntarinani kerroin Nummela-kappaleella, kaikki muut albumin biisit olivat mielikuvituksen tuotetta. Kaksi seuraavaa levyäni olivat huomattavasti henkilökohtaisempia. Edellinen albumini, Aukio, puolestaan puhdasta fiktiota.

    Tyhjää teemukia tuijottaen,

    Anssi Kela

    VastaaPoista
  7. Tää on musta paras:
    http://www.anssikela.com/2009/03/18/kuin-laivat-yossa/
    tai tämä:
    http://www.anssikela.com/2009/08/22/tyyliniekka/
    tai tämä...
    http://www.anssikela.com/2009/08/11/juurilla/

    VastaaPoista
  8. PS. Se kirja Kesä Kalevi Sorsan kanssa on oikeesti hauska!

    VastaaPoista
  9. :D Tämähän on mainiota. Itse kirjoituksen kohde kommentoimassa, ja vielä julkkis-sellainen! Vau. Olen oikeasti otettu.

    Taisi tosiaan olla niin, että tartuin mielikuvaan, joka Nyt-liitteen ja muiden julkisten medioiden välillä on syntynyt hahmosta, joka nimellä Anssi Kela kulkee, vähän niinkuin Angu-siskoni arvioi. Kukaanhan ei varmasti oikeasti tiedä, millainen on henkilö julkisuuden takana. Vai voiko blogitekstien avulla löytää paremmin sinne oikean henkilön ytimeen? Minä en ehkä usko siihen, vaikka sanojen voimaan tietyllä tapaa turvaudunkin. Eihän oikeaa Sylviakaan, kuka lienee, ole edes olemassa; hän on pelkkä blogihahmo, jonka tapahtumat tosin osin kertovat todellisen anonyymiksi jäävän henkilön elämästä.

    Kirjoittaminen todellakin on hauskaa! Mutta helppoahan se ei tietenkään ole. Entisenä kirjallisuustieteilijänä olen nirso romaaneille ja tutkin tarkkaan niistä tehdyt arviot, koska luotan ammattilukijoiden kokemukseen kirjallisuudesta. Tällä kertaa kokonaisia arvosteluja Kesästä Kalevi Sorsan kanssa oli kirjallisuuspiirin vuodatusta lukuunottamatta vaikeaa löytää netistä. Irrallisista arvionpätkistä on vaikea saada irti mitään, kuten näemmä lehtiartikkeleistakaan ei voi, ja toisaalta kirjallisuuspiirin keskustelut tuntuivat hyvin perustelluilta ja ammattimaisilta. Mutta arvioidakseen romaanin täytyy toki lukea se itse.

    Nummela-levyn tunnetuimmat (ehkä siis ne kaksi, jotka mä tunnen) kuulostavat omaelämäkerralta, vaikkeivat ole. Angu totesikin minulle tässä taannoin, että taitonsa siinäkin, saada joku kuulostamaan niin aidolta. Ehkä ihmisiin se siksi upposikin. Ja minuun myös.

    Sylvi

    PS. Näemmä onnistun nostamaan täällä esille julkkiksia, joista en pidä (aiemmin siis Riikka Pulkkisen), ja sitten lopulta tajuan, että dissaan heitä vain, koska en itse ole pystynyt samaan tai olen jossain määrin kateellinen sille, mitä he ovat tehneet, mutta vihaan sitä, että he eivät ole tehneet sitä niin täydellisesti kuin minä haluaisin. Hassua. En tiedä. Tämä nyt vain tuli mieleeni.

    Koskaan en ole kirjoittanut julkkiksesta, josta pidän. Ehkä he eivät ole mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
  10. Kauko: Ihan kivoja juttuja, etenkin ensimmäinen ja toinen. Jotenkin eka ja vika jäivät kesken, olisin lukenut ne höystettyinä versioina mieluusti, enemmän tarinaa sisälle. - Mitä tapahtui, kun jäi halauksien väliin, analyysia! Miksi, mitä, millainen... No joo...

    VastaaPoista
  11. Toinen Sylvin siskosta, Katriina, taalla! Tosiaan aivan mahtavaa, etta Anssi Kela osallistuu itse keskusteluun. Hanen romaaniaan lukematta en voi sita kommentoida sen enempaa, mutta sen haluan sanoa, etta jos jo se, etta kirjailijan vuosien tyo saa kriitikolta puolessa tunnissa sutaistun ja osin kenties virheellisia 'faktoja' sisaltavan arvion, on epareilua, niin viela epareilumpaa on se, etta teemme arvioita kirjoista ja kirjailijoista itse kirjoja lukematta. Kaikkea tietenkaan ei ehdi itse lukea, mutta itsekin yhden kirjan kirjoittaneena tiedan, kuinka harmittavalta tuntuu, jos oma kirja tyrmataan ilman etta sita jaksetaan edes avata.

    Vuorovaikutteisuudesta sen verran, etta vaikka Anssi Kela ylla pohtii itsensa kommentoinnin olleen jopa epaedullista, niin minun sympatiani ainakin kasvaa, jos kirjailija vaivautuu osallistumaan keskusteluun esim. kirjablogien kautta. Jos ei muuta, niin lisaantyypa ainakin taju siita, etta kirjailija on olemassaoleva ihminen joka hyvinkin saattaa lukea nopeasti ja kenties ajattelemattomasti kirjoitetun 'kritiikin' (en tarkoita Sylvi sinua, yleisen tason pohdintaa). Kaikkea saa tietysti kritisoida ja on mahtavaa, etta kirjat ja kirjailijat herattavat tunteita, mutta mielellaan perustellusti. Toki se, etta Anssi Kela on paatynyt henkiloksi josta jokaisella (?) on joku mielipide, on jo itsessaan mielenkiintoinen ilmio (jota Sylvi toikin nimenomaan esille).

    VastaaPoista
  12. Hyviä havaintoja!

    Tuosta kirjojen lyttäämisestä haluaisin vielä sanoa, että sitähän me ihmiset aina väistämättä teemme: arvioimme asioita, joista meillä ei välttämättä ole sen tarkempaa tietoa. Joku vaan ei tunnu riittävän hyvältä, on kuullut jostain, että se ei toimi, ja kertoo juttua omanaan eteenpäin. Niinhän myös tieto välittyy. En usko, että se on täysin epäreilua, tai sitten tyydyn toteamaan: maailma on epäreilu.

    Itse välitin tässä kootusti tietoa siitä, mistä Anssi Kela ns. yleisellä tasolla _mielestäni_ tunnetaan. Tietyllä tapaa yleisesti tunnettuja tosiasioita, enkä ainakaan pyrkinyt ottamaan kantaa siihen, millainen kirja oli, koska en ole sitä lukenut.

    VastaaPoista
  13. Tässä kaipaamiasi kokonaisia arvosteluja Kesä Kalevi Sorsan kanssa -kirjasta:

    http://sbrunou.blogspot.com/2009/04/anssi-kela-kesa-kalevi-sorsan-kanssa.html

    http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Mies+jonka+p%C3%A4%C3%A4ss%C3%A4+oli+Sorsa/1135238610554

    http://www.ts.fi/kulttuuri/arvostelut/?ts=1,3:2019:0:0,4:107:1:0:0;4:61:1:0:0;4:85:1:1:2008-08-14;4:100:1:0:0;4:99:1:0:0;4:87:1:0:0;4:62:1:0:0;4:78:1:0:0;4:82:1:0:0,104:85:558361,1:0:0:0:0:0:

    http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/anssi-kela-on-kalevi-sorsan-kaveri/200833

    http://www.lib.hel.fi/Page/4010ddf3-2b06-43d9-9fcd-d9e33ecf8b96.aspx?announcementId=6dfe07f2-30c8-424e-a619-c913644a2fc3&groupId=2426433e-8e54-4bf2-b21a-f36575b28c8e

    VastaaPoista
  14. Angu ja ensimmäinen anonyymi ovat eri henkilöitä, valitettavasti jäi nimi pois kirjoituksistani...

    VastaaPoista
  15. "Vai voiko blogitekstien avulla löytää paremmin sinne oikean henkilön ytimeen? Minä en ehkä usko siihen, vaikka sanojen voimaan tietyllä tapaa turvaudunkin. Eihän oikeaa Sylviakaan, kuka lienee, ole edes olemassa; hän on pelkkä blogihahmo, jonka tapahtumat tosin osin kertovat todellisen anonyymiksi jäävän henkilön elämästä."

    Jos Sylvi on blogihahmo, niin Anssi Kelahan on oikea hahmo: blogikirjoitukset ja muut teot/teokset yhdessä päästävät paremmin oikean henkilön ytimeen.

    VastaaPoista
  16. Ekalle anolle: Kiitos! Tutustun.

    Toiselle: Viittasinkin ihan oikean Angun kirjoitukseen. Tosin nyt en aina muista, mitä hän on kirjoittanut, mitä sanonut, kun tässä yhdessä olemme asiasta jutelleet. ;)

    Kolmannelle: Hmm, mutta onko ihminen yhtä kuin kirjoituksensa? Sitähän tässä aloin pohtia. Kokonaista Anssi Kelaa ei varmasti mikään blogi paljasta, ei edes itse kirjoitettu. Jotenkin se ns. kolmiulotteisuus jää teksteissä aina vähemmäksi. No, tämä menee ehkä liian sekavaksi. Mutta joskus mietin, että vaikka kirjoittaa päiväkirjaa, se ei ole kuitenkaan aivan todellista, totta, vaan vaikkakin tarkoituksetta muunneltua toden tulkintaa.

    VastaaPoista
  17. Veikkasin, että osa ihmisten Anssi Kela -inhosta tulee muuten KELA:n vuoksi ! Ihmisten alitajuntaan on jäänyt KELA:n "tukihakemuksesi on hylätty" tms. kylmien kirjeiden kauhu, joka nousee pintaan kyseisen kirjainyhdistelmän kohdalla - yhteydestä huolimatta.

    Koska etsiskelen lukemista, voisinkin seuraavaksi tarttua tuohon Anssi Kelan esikoisteokseen. Tosin arvosteluja lukematta, ne usein pilaa lukukokemuksen. Joskus sen onnistuu tekemään takakannen tekstikin. (Toisaalta jotain on ehkä kirjasta aina hyvä tietää, tuota Kesä Kalevi Sorsan kanssa:a olen aiemmin karttanut, kun jotenkin kuvittelin, että se on elämänkerrallinen tarina jostain kuivasta politikosta tai Riki Sorsasta tai jostain.)

    VastaaPoista
  18. Angu, kerro mitä pidit kirjasta, kun olet lukenut.

    VastaaPoista