keskiviikko 10. elokuuta 2011

Haikeutta ja huolia, ympärillä kauneutta

Ohhoh. En ole viihtynyt blogistaniassa aikoihin. Syy on tietenkin selvä: kodin järjestelyt, hankinnat, työnaloituspuuhat ovat vieneet kaiken liikenevän ajan. Olen nukkunut hyvin lyhyitä öitä, koska virkistyn aina keskiyön kolkutellessa ja alan ideoida asioita. Esimerkiksi yhtenä yönä kahden aikaan keksin, miten parantaa litistyneenä ostettua sohvaa: sitähän voi lisätäyttää. 


Lisäksi olen valtavan ja valitettavan stressaantunut. Tuntuu kohtalaisen tyhmältä vuodattaa täällä mitään spekulaatioita, mutta epäilen, että asumiseni jää uudessa kodossa melko lyhyeksi. Olen nimittäin jo nyt köhässä ja ihottumassa, vaikka asumispäiviä on takana alle kaksi viikkoa. Ken kerran herkistyy, ei kestä edes rappukäytävän tai eteistilojen mahdollisia homeita... Niin, uskomattoman huonoa tuuria, mutta myös sitä, mitä aina olen todennutkin: uudet nopeat ja tehokkaat rakennusstandardit eivät sovi minulle. Tahtoo vanhan talon hengittävine seinineen! 


Mutta en vielä luovuta. En minkään suhteen. Elämäniloa saa myös tekemällä, ja allergiat voivat tasaantua, kun stressi laukeaa. Pientä määrää hometta, mitä lie, on kestettävä ja kestääkin. Nyt aion kuitenkin toteuttaa haaveeni suihkusta ja sen jälkeen ihan oikeasti menen aikaisin nukkumaan. Pyyhkeiden kantimia ehtii ommella viikonloppunakin! – Ohessa teille välähdyksiä uudesta himasta, hienoltahan täällä jo näyttää!



Det finns många saker att fundera över. Känns nästan att jag orkar inget mer. Men samtidigt är en sak klar: man ska sova mer, då syns framtiden ljusare ut! Fem-sex timmar per natt under de senaste veckorna har gjort mig illa. 

På måndag är det dags att fortsätta på arbetet, utvilad och fylld med energi. Man hinner nog vila lite grann innan höstterminens begynnelse. – Det är mycket befriande att fortsätta på arbetet, det gör bra för en stressad och sorglig själ.

Men när kommer en tid då jag kan berätta roliga historier och kanske några glädjande nyheter för arbetskompisar? Jag tycker att det skulle vara min tur nu, kanske enbart för omväxlings skull. Nåväl, nu ska jag sova en åtta timmars natt, och efter några såna kan man känna att livet är ändå gott. 

Och det bästa är inte det s. k. hem, som ni ser på bilderna, utan det liv som man lever med sina kära och nära. God natt, och lycka till! Älska varanda, hur som helst slitet det kan låta. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti