perjantai 12. elokuuta 2011

Heippoja

Nähdäänpiat saa nykyään sanoa aivan liian monta kertaa. Vaihdamme Lyyliä perjantaisin, ja myönnettävä on, että torstaisin hiipii haikeus. Perjantaina tosin saattaa jo olla sellainenkin tunne, että saanpahan nyt aikaa itselleni, ajatuksilleni ja unelle, jota metsästetään nyt urakalla. Toisaalta minulla on kokemusta vuoroviikkojärjestelmästä hädin tuskin kuukauden päivät, ja koska lomalla ollaan oltu, en vielä tiedä, millaiseksi arki muovautuu. Jännittää. 

Muuten olen ehkä hivenen iloisempi kuin vielä pari iltaa sitten, vaikka Lyyli asusteleekin paraikaa isällään. Allergiaoireet vaivaavat, mutta taustalla on taisteluhenkeä: kyllä tämä tästä. Kaikista käänteistä selvitään, ja jos on pakko, uusi asunto löydetään ja siihen muutetaan (muuttomiesten ja lainan avulla). Vaikka onhan tämä ollut yhtä raatamista. Toisaalta seuraava muutto voisi olla helpompi, kun ei tarvitse enää hankkia puolta omaisuutta toistamiseen. 

Tämä tyttö sanoo nyt vuorostaan teille heipat: suuntaan saunaan, jälleen kerran. Siitä on tullut jokailtainen hengitystä helpottava tapa. Sähkölaskua odotellessa. 



Lyyli lähdössä. Kuva on tärähtänyt, sillä valo ei riittänyt, enkä jaksanut tai osannut säätää... Taustalla palanen uutta eteistämme!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti