lauantai 10. syyskuuta 2011

Ostaako, kestääkö, odottaako?

Koko viikko on mennyt leväten ja asuntoa kuumeisesti etsien. Ehkä turhaa, ehkä liian varhaista. Mutta olen ollut paniikissa. Tänäänhän selviää, onko oikeasti pakko ruveta ostamaan, mikä tuntuu tässä markkinatilanteessa ja näillä lainoilla suorastaan itsestäänselvältä velkavankeudelta sekä taloudelliselta itsemurhalta, varsinkin kun säästöjä on nada ja velkoja kyllä piisaa pitkän opiskelusession takia muutenkin.

Joutuisin ottamaan lainaa niin paljon, että jos korot nousisivat noin kymmeneen prossaan, lähes koko palkkani menisi lainan maksamiseen. Joka tapauksessa kohtuullisella 5 %:n korollakin kuukausilyhennys olisi tonnin paikkeilla plus vastike päälle. Tästä kaupunginosasta kun ei hyväkuntoista halvalla saa. Toisaalta luottoni siihen, että kivitalosta ostettu kunnollinen asunto ei myöskään laske arvossa samoin kuin joku lähiön elementtipytinki, kehottaa minua harkitsemaan asiaa.

Asuisin mieluusti vuokralla, jos asuttava asunto markkinoilta löytyisi nyt nopeasti ja sillä ehdolla, että saisin tutkituttaa asunnon homekoirilla. Voitte uskoa, ettei tällaisia asuntoja helpolla eteeni ilmesty. Kuka nyt vapaaehtoisesti haluaisi tietää, että luottorahansaantikohteestaan, sijoitusasunnosta, löytyisi kalliisti ja työläästi remontoitavia homekohtia? Vesivahingot ymmärtää, mutta joku kuivahome, ketä sellainen haittaa?



Ei varmaan pitäisi täällä mainostaa, mutta olen siis sairauslomalla. Henkinen jaksaminen on koetuksella, olen saanut muutaman paniikintyyppisen kohtauksen eikä voimaa ole oikeastaan mihinkään ylimääräiseen. Olen viisitoistavuotiaasta asti kuntoillut säännöllisesti, mutta nyt ensimmäistä kertaa sen jälkeen en ole vain pystynyt mihinkään kuntoilusuoritukseen. Tanssikurssi on maksettu, mutta sielläpä tanssahtelevat ilman minua. Ties kuinka kauan. 

Jotenkin kuitenkin luotan siihen, että asia selviää pian ja minunkin kannaltani suotuisasti. Eihän homekoirien saapumiseenkaan ole kuin puoli päivää, joten turhaan etukäteen teen kauaskantoisia suunnitelmia. Katsotaan tämä keissi ensin. 

Hyvässä tapauksessa hometta ei löydy ja pystyn aloittamaan siinä tuvassa asumisen. Vaikka materiaalijämät aiheuttaisivat minulle allergioita, luulen, että niihin hajuihin pystyn tottumaan. Silti mielestäni hölmöä, maksaa tonnia vuokraa ja voida kodissaan ontelosti.

Milloin elämästä tuli näin pelottavaa?

Det har varit tuff tid. Att vara utan hem, här och där, med sina nödvändigheter, men inget extra. Jag har nästan blivit galen endast på grund av det. Att alltid sakna något som ligger på den illa lägenheten, att vara utan möjligheter att klä upp sig utan att planera det dagar innan. Att upptäcka att det har igen tagit slut på rena t-skjortor, att bära sina tre stora väskor med sig mellan de två lägenheter, som jag har sovit i och mitt eget s.k. hem. Argh. 

Kuvat keväältä kotijumppahetkeltä Lyylin seurassa.

2 kommenttia:

  1. Olen jonkin aikaa lukenut blogiasi. En ole aikaisemmin kommentoinut, mutta nyt haluan toivottaa sinulle paljon voimia ja jaksamista!! Koti on tärkeä asia. Sellainen koti, jossa voi hyvin. Toivon, että sellaisen löydät mahdollisimman pian! Voimahalit täältä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Kyllä sellainen löytyy, olen päättänyt niin. On tosin ollut suhteettoman paljon epäonnea matkassa mukana... Huomenna asuntonäyttöihin, ehkä juhlin muutaman viikon päästä asuntovelallisena. ;)

    VastaaPoista