tiistai 6. syyskuuta 2011

Poikkeuspäivää asuntoa etsien

Täällä taas. En sittenkään pysty irrottautumaan kirjoittamisesta, sillä se toimii selkeästi terapianani. Valitettavasti blogini nimi ei enää kuvaa viime aikojen tapauksia, ennemminkin blogista on tullut nyt asuntokaatopaikka. Mutta lupaan, ei ikuisesti. Huono tuurini päättyköön!

Lyyliä en ole nähnyt pitkään aikaan, yli viikkoon. Tuntuu raskaalta ajatella, että ei edes kauheasti kaipaa lastaan, koska nyt päällimmäisenä on vain uuden, terveen asunnon löytäminen. Kerronpa teille nyt tarkemmin siitä.


Viikonloppuna siis tajusin, että uudessa kodissani on jotain pahasti mätää. Olotilani huononi siellä selvästi ja astmaoireet alkoivat taas. Sain lääkkeitä eilen, olisin myös saanut masennuslääkettä, mutta toistaiseksi kieltäydyin. Myönnän, että mielialani on huono, mutta toisaalta välillä aina todella toiveikas. Pääasia minusta oli, että pääsin äkkiä asunnostani pois, sillä olin lähes tukehtua siellä, enkä voisi siellä juuri edes oleskella. Aloin pelätä terveyden menettämistä, yhteiskunnan syrjäkujille putoamista, homepakolaisuutta.

Olen järjestänyt asiat seuraavasti: asun tämän kuukauden osa-aikaisesti Veikolla, joka joutuu nyt aika raskaan taakan alle, mistä olen todella surullinen. Vaihtoehtoni ovat vain kovin vähissä: maksan tällä hetkellä vuokraa kahteen asuntoon, joissa kummassakaan en voi asua. Lisäksi vanhempieni talossa on kattovuoto ja homeen hajua, joihin reagoisin välittömästi. Mitä muuta siis tehdä? :( Lisäksi muutto ynnä muut ovat aiheuttaneet sellaisia lisäkustannuksia, että olen jo tällä hetkellä useita tuhansia velkaa eri suuntiin.

Välillä saan myös punkata hyvän ja ihanan työkaverin luona, joka on tukenut minua muutenkin täysillä koko ajan. Tärkeää onkin ollut, että ystävät ja työkaverit tukevat ja ymmärtävät. Ärsyttävää taas on, kun jotkut eivät tajua oireitani ja homeherkkyyttäni. Mutta kattokaapas vain, kun asiaa tutkitaan, niin enköhän taas kerran ole ollut oikeassa löydöksieni paikkojenkin suhteen!

Red & White residential homes
Kuva: Mink

Asuntoa etsin kuumeisesti sekä ostettavien että vuokrattavien asuntojen puolelta. Miinuksena vuokranantajalle tai myyjälle minulla tällä kertaa on, että homekoirien täytyy tarkastaa asunto kaupan tai vuokraamisen ehtona. Olen tilannut sellaisia siis sekä nykyiseen "kotiini", jotta pystyn purkamaan siellä vuokrasopimuksen sanktioitta, että tulevaan, vielä tietämättömään kämppääni. Tasan kaksi viikkoa aikaa löytää asunto, sillä koirat tulevat maakunnasta 20.9. Nyt lauantaina tutkitaan jo vanha kämppä toisen firman koirilla, ja ensi viikolla toivottavasti istutaan alas miettimään, saanko parin tonnin vuokratakuut takaisin. Onneksi myös lakimiesystävä auttaa!

Homekoirista voisin kirjoittaa lisää myöhemmin. Aihe on poleeminen, koska koirat eivät välttämättä löydä kaikkea tai löytävät liikaa, mutta olemme itse todenneet ne käytännössä toimiviksi alkukartoittajiksi. Tämänhän jälkeen pitää tietysti tehdä lisätutkimuksia, ottaa mikrobinäytteitä kohdista, joissa koirat ilmaisevat jotain, jos asunnon haluaa homeremontoida. Itse en tietenkään lähde näin pitkälle, en edes oman suhteen, vaan sitten vain purkamaan kauppaa. Täytyy siis olla todella tarkka sopimuksen sanamuodoissa. Pelottavaa kaiken tämän uupumuksen keskellä.

Tämän viikon olen sairauslomalla, oikeastaan ensi kertaa elämässäni tällaisista syistä. Olenkin aivan lopussa: laihtunut, nukkunut huonosti viimeiset kuukaudet, allergiaoireinen ja masentunut. Mutta mitä muuta voin tehdä kuin jatkaa taistelua? Uskomatonta vain on, kuinka huonosti uudet asunnot tehdään. Jos jotain vuokraan tai ostan, en ainakaan uutta enää koskaan.

Red Brick
Kuva: Jan Tik

3 kommenttia:

  1. HURJASTI tsemppiä ja haleja sinulle! We can do it, vielä se aurinko paistaa pilven takaa! (Kirjoita vain blogiisi, vaikka aihe tuntuisi sinusta itsestäsi typerältä - uskon, että täällä on monia, jotka haluavat kuulla vain kuulumisiasi. Minä ainakin.)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Kiva kuulla. Olen itse vaan niin kurkkua myöten täynnä aihepiiriä. Ja sekaisin. Tänään jo tuntui, että asunnolla oli ok, henkeen otti, mutta mitään hajuja en tuntenut. Pikkasenko taas hämää. No, homekoirat paljastavat totuuden!

    Ihanaa on jaksaa nyt lukea blogeja, monet kivat bloggaukset lukematta! ;)

    VastaaPoista
  3. kyselit, voitko mainostaa arvontaani blogissasi ja tulin tänne vastaamaan, että tietysti :)

    VastaaPoista