tiistai 11. lokakuuta 2011

Hetken helpotuksia

Välttääkseni totaalista sekoamista kodinetsinnän ja kaaoksen, surullisuuden, pysähtyneisyyden, toivottomuuden ja pettymyksen keskellä olen joutunut turvautumaan niihin kahteen hetken helpotukseen, joita ei kannata sivuvaikutusten takia käyttää toistuvasti kuin hädän hetkellä. 

Shoppailu ja herkuttelu; jos ne eivät auta, ei auta mikään. 

Syönyt olen karkkia, jäätelöä ja mitä makeaa ikinä käsiini olen vain löytänyt. On toivoton tehtävä pysytellä edes yhtä päivää erossa kaikesta tuosta moskasta. Shoppailua en noin vain voi harrastaa, sillä on säästettävä rahaa tulevaa varten, mitä ikinä se onkaan. 



Jotain pientä voi kuitenkin hankkia, ja se pieni oli tällä kertaa koru. Samalla tuin suomalaista käsityöläisyyttä. Ansa-kaupan värikäs ja tarpeeksi häijy käsikoru tuntui sopivan tilanteeseen – ja punaiseen huppariini!





Myös jotain tarpeellista voi hankkia, jos pystyy perustelemaan tarpeensa. Se tarpeellinen oli tällä kertaa kuuden mukin setti, joka oli halvennuksessa Hulluilla päivillä. Ei tehnyt terää ahtautua lastenrattaiden kanssa sisälle maanisten lisää tavaraa hamuavien henkilöiden joukkoon, mutta koska ryhdyin itsekin jälleen sellaiseksi, oli vain sulauduttava massaan, odotettava hissiä se neljännestunti ja tultava rappuja rattaiden kanssa alas, kun huomasi kaiken vaivan jälkeen saapuneensa kerrosta liian ylös. 





Mutta sain haluamani. Tosin setti voi joutua odottamaan kaapissa turhankin pitkän tovin. Uusi koti antaa näemmä odottaa itseään, mitään potentiaalista ei ole ollut ilmassa moneen aikaan. Olen aivan maassa, menettämässä toivoani. Mitä enemmän asuntoja näen, sitä selkeämmin tajuan tilanteeni: ehkä en löydä yhtäkään, joka olisi sellaisenaan valmis kodikseni, vaan joudun teettämään remonttia, poistattamaan hometta, ties mitä kallista ja aikaavievää. 

Huoh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti