perjantai 21. lokakuuta 2011

Iso suru

Kyllä ihmistä tässä maailmassa koetellaan. Omalla kohdalla tuntuu nyt siltä, että ei millään saralla pääse helpolla. Ensin ero, sitten tämä homeasuntoselkkaus, tällä hetkellä kodittomuus ja toivottomalta tuntuva asunnonetsintä epävakaassa taloustilanteessa homekoiraehdolla sekä lisäksi kaupan päälle työpaikan huono sisäilma (nenästä vuotanut reilusti verta tällä viikolla, nyt alkoi yskä, joka varmaan loppuu ensi kesänä). Tämä antaa viitteitä nyt sellaiselle toimenpiteelle, että uutta työpaikkaa rupean etsimään kevään koitettua. Huoh, en voi muuta sanoa. Muutamia litroja on kyynelnestettä virrannut tämän ihmisen poskille. 

Eikä tässä kaikki. Tällä hetkellä kaksi läheistä ihmistä on sairaalassa, eivätkä mistään pikkusyistä. Onneksi hiukan näkyy valoakin putken päässä: Olen jaksanut nyt enemmän, jumpata hiukan ja nukkunutkin olen – ja elän ilman turhia lääkkeitä! Hurraa. Yritän iloita pienestä, vaikka olotila yskäisenä tuntuu kurjalta. 

Toisaalta venyn ihmeellisesti myös sellaisiin positiivisiin aatoksiin kuin että a) saan kyllä töitä muualtakin, suurempi ongelma on kuitenkin löytää terve koulu kuin sopiva työtehtävä b) löydän asunnon, tiedän sen, kunhan maltti riittää. Olenhan aina asunut jossain ja aina tahtoessani ollut töissä terveesti, joten miksipä en tällä kertaa onnistuisi, vaikka se etsintä nyt veisikin sitten koko vuoden... Asunnon toivon sydämeni pohjasta löytäväni syksyn aikana, keväällä voin sitten keskittyä työpaikka-asioihin.

Mutta miksi kaikki paha sattuu samaan aikaan? Kaiken muun varmaan vielä kestäisin kunnialla, mutta tämä työssä oireileminen alkaa nyt tuntua aivan sietämättömältä, sieltä kun ei pääse sillä tavalla karkaamaan kuin homeisesta vuokra-asunnosta. Eikä tahdo, työkaverit ovat niin kivoja ja oppilaat erittäinkin mukavia. Höh. Mutta vedetään nyt astmapiippua tovi ja mietitään keväällä uusia ratkaisuja. Ja jos on pakko, niin vetäydytään sairastamaan "kotiin". Siis onneksi ei autoon, telttaan tai kadulle. 

Ihmisen elämä voi tosiaan muuttua, jos ei aivan kolmessa sekunnissa, niin vähintään parin kuukauden aikana. Suuntaan jos toiseenkin.

2 kommenttia:

  1. Lämmin virtuaalihalaus täältä. Toivon kovasti, että asiat alkavat selviytymään ja talvi tuo positiivisia muutoksia mukanaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Kyllä tämä tästä. Hyvin nukutun yön jälkeen tuntuu jo hiukan paremmalta. :)

    VastaaPoista