sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kynsiä ja keskustelua

Otin tasan kolme kuvaa pimenevässä sunnuntai-illassa: omia pieniä puuhia pöytä täynnä ja sitä tuhannen tavallista asunnonmetsästystä pitkästä aikaa lakattujen kynsien sävyttämänä. Värin nimi on Meet Me on the Star Ferry. Vähän liian romanttinen nimi mielentilaani, mutta väri itsessään yllätti positiivisesti. Tyylikäs violetti sopii pimeän pariksi.


Pimeä on myös ympärilläni vellova tarttumattomuus. Mikään ei edisty, elämä pelottaa. Ei halua mennä töihin, koska odottaa vain sitä ikävintä: veren valumista nenästä ja muita oireita. Flunssan jo sain, mutta sekin on niin kummallinen, lievä köhä ja nuha vain. Silti en ole viitsinyt urheilla, vaikka varmaan olisi voinut.

Tänään olen kuitenkin ehtinyt lukea hyvää romaania tovin. Ehtinyt ja jaksanut, keskittynyt, vaipunut romaanihenkilöiden elämäntuskaan. Ihan toista heillä kuin minulla, vielä pelottavampaa elämää. Eräänlainen rauha ympäröi sittenkin tätä tällä hetkellä valtaamaani pöydänpintaa. 


Kun käsillä on oikeastaan kaikki mitä tarvitsen, miksi surra näin vuolaasti? Eihän tämä elämä ikuisesti kuitenkaan tällaisena jatku, jossain vaiheessa ratkaisu odottaa. Mutta kun on väsynyt etsimään sitä. 


Vuoropuhelu itseni kanssa on tylsistyttävää, osin turhaakin. Olen kuitenkin pitkissä keskusteluissani päätynyt myös muutamiin hyviin päätöksiin miettiessäni elämälleni suuntaa. Pieniin sellaisiin, suuret ovat lopulta kohtalon, Jumalan, minkä lie käsissä. 

Yksi hyvä päätös on lopettaa kynsinauhojen repiminen, jota olen harrastunut vuosikaudet, varmaan jo täyden kymmenen. Toinen vastaavankaltainen on lopettaa hiusten nyppiminen. Näyttää nimittäin hiuspehkoni vallan ihmeelliseltä tämän vuoden valtavan stressilatingin jäljiltä, kun käsi on jatkuvasti haronut hiuksiani. Ehkä sitä voisi stressin hoitona käyttää vaikka purukumia tai stressipalloa. Tai opetella hallitsemaan stressiä ilman sijaistoimintoja. Onnistuisikohan? 

Tällaista sunnuntaita. Parempia ajatuksia ensi viikolle. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti