maanantai 17. lokakuuta 2011

Räpsäytyksiä ja pikku pörinää

Lyylin puuhasteluja ei voi sivuuttaa olankohautuksella. Niihin liittyy usein niin hauskaa pikku pölinää ja ajatusten helmiä, että vierestä seuraaja saa päiväänsä lukuisia hymyjä.

Joka päivä kuulen lauseen alun "Arvaa mitä äiti, näin sellasta unta, että..." – vähintään viisitoista kertaa. Unet ovat mitä moninaisimpia arkipäivään liittyviä hauskuuksia, kuten lampaan syömistä ja lentäviä otuksia.

Lyylin jutut liittyvätkin aika usein eläimiin, kuten pikkuisiin tahmaisiin muoviliskoihin Paapuuriin ja Tyyrpuuriin. Aina neiti muistaa huomauttaa, että niiden sukunimi on Liskotarha. Välillä ollaan apinoita, välillä leikitään varsaa. Äiti on kuulemma perusapina, Raili-kummitäti on keskiapina, ja "ukki on kai sitten se gorilla". Ja isi ja Tauno ja muutkin miehet ovat gorilloja, selviää pian. Sukupuolijaottelua eläinlajien mukaan, hmmm...




Koska ykköshommaa on askartelu, viikonloppuaamu saattaa alkaa sillä tavalla, että vielä puolihorteisen mamman patjan päälle tullaan leikkaamaan saksilla leikkauskirjojen tehtävät riks raks. Kyllä siihen silppuun pian herää! Illemmalla ryhdytään uuden värityskirjan pariin, majassa patjan takana. 

Kuulemma kynät kasvavat uudelleen, jos ne menevät poikki, ja kun huomautan asian oikean tolan, vastaus on: "En ole ikinä kuullut sellaista asiaa." Nopeasti on sivu jos toinenkin väritetty, ja sen jälkeen kynät jäävät pyörimään lattioille. Liukastumisvaara, kuten tyttö on itsekin saanut pari kertaa huomata vinhasti pikku jaloillaan liikkuessaan.

Yleistä juttelua on myös se, että kerrotaan kovaan ääneen, kun on pissahätä ja muistetaan puhua tarhakaveri Almasta (nimi muutettu) joka päivä: "Me olemme apinoita ja heti aamulla Alma näki minut...". Kuulemma kihertelevät ja saavat hepuleitakin tarhassa välillä, sellaista pikkutyttöjen touhua. :D 

Kun on iltamuumin aika, käsky käy: "Ja sinä sitten jumppaat." Näin tosiaan oli joskus... Nyt minut määrätään myös värittelemään ja leikkimään vaikkapa piilosta tai ohjastamisleikkiä, jossa pitää tietää oikea lähtökäsky, maiskautus, sekä pysäyttämismerkit, ptrruuuu sekä ohjista veto. (Tuleva heppatyttö?)




Äidin mielestä leikkejä on kivointa kuunnella vierestä, mutta yhdestä jutusta tykkää äitikin ihan aidosti: pehmoeläimen heittelystä. Tulee ihan koulun pesistunnit mieleen; vaikka pallopeli-ihminen äiti ei olekaan, tykkääpä hän pallon heittelystä ja räpsänkin käytöstä. Nyt jo mielessä siis siintää Lyylin kanssa kopittelu, vaikka riemua ehkä saa jopa enemmän irti nykyhetken pehmoeläinharhautusheitoista, jotka saivat tytön kikattamaan hulluna. 

Pienestä on ne elämän ilot tehty. Tepsii mielestäni myös aikuisiin.

2 kommenttia:

  1. Oi ihana Lyyli ja Lyylin kommentit :)

    VastaaPoista
  2. Tervehdys,

    niin on suloista ja veikeää luettavaa sekä koettavaa : D.

    T. S Hopsulasta : )

    VastaaPoista