perjantai 11. marraskuuta 2011

Kirjoituspuuhia ja muuta sekalaista perjantaisäpinää

Lyyli opettelee kirjoittamaan. Siis mallista. Yleensä kirjoittelemme hänelle nimiä, joita hän saa yrittää myös lukea. Kirjaimet tyttö tunnistaa lähes kaikki. 

Äsken kirjoitin hänelle nimiä, ensin naisten, sitten tasapuolisuuden vuoksi myös miesten nimiä. Kirjoitin Pekka – muistaakseni olin kertonut (kähissyt huonolla äänelläni), että se on miehen nimi, mutta kun piirustuksessa nimen vieressä oli naisen kuva, Lyyli ehdotti, että kyllä tämän naisen nimi voisi olla Pekka. – Jotenkin hauskaa, kun nimet eivät vielä tytölle tuttuja nimiä lukuunottamatta ole hänen maailmassaan sukupuolittuneita. 

Nimien sukupuolisuudesta tulee mieleen myös eräs kuudennen luokan ryhmäni, jonka muutama oppilas väitti kirjailijoista esitelmiä tehdessään, että Tuulikki on myös miehen nimi. Tove Janssonin puolisoksi kun ilmoitettiin Tuulikki Pietilä. :) Piti sitten selittää vähän tarkemmin asioiden laitaa, kun arvelin, ettei heidän käsitemaailmansa kuulu termi rekisteröity parisuhde. (Juu, ei pelkoa, en selittänyt näin vaikeilla sanoilla, vaan ihan tavallisesti.)

Nyt Lyyli jäljennyskirjoittaa kahta sanaa: lopullisen jälkeen, jotka hän väen vängällä halusi minun kirjoittavan paperille. En tiedä niiden merkitystä tai ymmärrä syytä. Mutta tottelin käskyä. ;)


Tällaista perjantaita meillä. Ääneni siis on edelleen käheä, siksikin haaveilen pääseväni jälleen ottamaan tunnin lukupyrähdyksen parvella, kuten eilen tein. Kommunikointi puhuen ei yllättäen houkuttele, vaikka yleensä se voittaakin lukemisen mennen tullen. (Harmi, että lukemista helppaava punaviini pääsi loppumaan...) Kirja on onneksi nyt jo hiukan alkanut koukuttaa. Alut ovat kohdallani ilmeisesti aina vaikeita. Ainakin neljä kirjaa jäänyt tänä vuonna kesken!

Päivällä kävin ostamassa talvikengät, nappanahkaiset maiharintyyppiset ja sen perästä leffassa. Onneksi tein sen, sillä huomasin siellä, että neljä kesällä ostamaani sarjalippua olivat menossa tänään vanhoiksi! Hankin sitten meille sunnuntaille lastenleffaan aitiopaikat. :)


Itkua, kun äiti oli laittanut päivällislautaselle verilettujen sekaan myös ituja. Kuulemma olisi pitänyt laittaa erilleen. Lopputulos löytyy tästä. (Ja vatsa tuli tietenkin täyteen heti lettujen syömisen jälkeen.)

3 kommenttia:

  1. Ihanaa, olen samanikäinen kuin sinä, ja minunkin tyttöni nimi on Lyyli! Pojasta olisi tullut Veikko, mutta mies ei suostunut. :)

    Minustakin piti koulutuksen perusteella tulla äidinkielenopettaja, mutta toisalle vei tieni.

    VastaaPoista
  2. :) Hauskaa, tosin täytyy myöntää, että Lyylin oikea nimi ei ole Lyyli... :( Tosin vähän samantyyppinen vanhantyylinen nimi. Olen ottanut salanimet ammattini vuoksi (ja muutenkin) - jos joku oppilas vaikka jotenkin löytäisi tiensä tänne, niin ehkä hän ei silti tajuaisi, kuka olen. Tai ei ainakaan googlaamalla nimeäni päätyisi juttujeni juurille...

    VastaaPoista
  3. Ja ainiin, piti toivottamani tervetulleeksi tänne, jos olet uusi lukija! Kivoja nimiä tosiaan minunkin mielestäni. :D

    VastaaPoista