sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Aattoillan tunnelmia

Jouluaatto, tunnelmallinen. Lahjat avattiin hetkessä; Lyylille niitä kertyi vino pino, mitä tyttömäisimpiä, vaaleanpunaisimpia ja mieluisimpia. Äiti sai mm. hyvän kirjan (Rosa Liksomin Hytti nro 6), teetä, fleecekerraston, korun ja kellon. Tarpeeseen tulivat kaikki – kirjankin jo korkkasin!


Lahjojen avaamisen tiimellyksessä kuultuja kommentteja en saanut kaikkia kirjattua ylös. Tyttö kun hihkui niin innoissaan lahjojen parissa. Yksi paketti aukeni salaa jo aamulla, kun hän oli sen löytänyt jostain pinosta ja huomannut, että päällä lukee tuttu nimi!


Mistä huomasi, että lahja on mieluisa? Sen saanut Lyyli toisteli: En ole ikinä nähnyt tällaista, en ole ikinä nähnyt tällaista. Tällä kertaa toisteluja sai aikaan etenkin Hello Kitty -käsilaukku. 

Jossain vaiheessa Lyyli näki äidin pienen lahjapinon. Hieman haikealla, pettyneellä äänellä hän totesi: Ai, sä sait pienen tyynyn. Äiti vastasi: Ei se ole tyyny, sen ympärillä oli äidin saama kello. Saat tyynyn minulta. Lyyli: Tralllalllaa!


Loppuilta kului Bambi-elokuvan parissa torkkuen. Myöhään mentiin nukkumaan, myöhään herättiin, eikä tänään ole lähdetty minnekään. Illaksi saamme vieraita, mikä on hyvin odotettua. Saamme nähdä Lyylin ensimmäisen serkun ensimmäistä kertaa... 

Julaftonen, den dag som alltid flyger förbi för fort. I år kändes det lite mindre roligt, även om allt såg ut som vanligt. Men visst gjorde det gott: att äta, mysa, sova, öppna paketer, se barnets glädje. Det är ju det bästa i hela julen. 

Fast igår tyckte jag att det bästa är att ha julgranen, den doft kan man aldrig sluta älska, dess vackerhet överträffar allt annat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti