lauantai 3. joulukuuta 2011

Muutoksien perässä pysyminen?

Maailma muuttuu, enkä tiedä, pysynkö aina perässä. 

Tällä kertaa tarkoitan sitä, että kylläpä on kummallista, jos remonttimainoksessa mainostetaan salasuhdetta tähän tyyliin: "Naimisissa ja kyllästynyt. Hanki kauttamme oma salarakas." No, mainos, joka sijaitsi Kallion Helsinginkadulla yhden julkisivuremontissa olevan rakennuksen pressussa, poistettiin onneksi nopeasti yleisen reaktion vuoksi. En siis ole ainoa, joka ei ole pysynyt "muutoksen" perässä.

Toinen muutos liittyy ostamiseen. Viime aikoina olen kovasti miettinyt kulutustottumuksiani todeten ne kokolailla epäekologisiksi: ostan paljon vaatteita, kyllästyn vanhoihin melko nopeasti ja laitan ne kiertoon ehkä liiankin nuorina. Toisaalta olen sikäli tyytyväinen itseeni, että pyrin ja ostankin ns. laatua ainakin kengissä ja laukuissa ja hankin vaatteita myös käytettyinä. Tavoitteeni onkin, että tavarani kestäisivät käytössä mahdollisimman pitkään. Soimaan itseäni lähinnä siitä, että haluan koko ajan jotain uutta, jota esitellä niin töissä kuin täälläkin enkä kestä kuluneita vaatekappaleita päälläni.

Vaatteiden ja asusteiden valmistamiseen liittyykin yksi suuri huoleni: Miksi, oi miksi tehdään niin halvalla ja huonosti esimerkiksi kenkiä? Käväisin männäviikolla eräässä ns. tavallisessa vaate/kenkämerkin puodissa kauppakeskus Kampissa. Mielestäni liikkeen vaatteet ovat keskilaatua: melko edullisia ja suhteellisen kestäviä. En voinut kuitenkaan visiitilläni lakata ihmettelemästä kaupassa myynnissä olevia kenkiä: halpoja kangaskappaleita, jotka tuskin painoivat mitään ja vaikuttivat siltä, että kestävät käytössä juuri sen sesongin, jolloin ovat muodissa ja hajoavat sitten palasiksi. Hintaa oli 17,90; hinta–laatusuhde siis kunnossa, mutta miksi tällaisia täytyy tehdä? Yleisen muodikkuusvaatimuksen vuoksi? Jotta kaikilla olisi varaa pysyä muodin huipulla? Arvelen, että tällaisissa tuotteissa on suurin epäekologisuusaste; valmistamiseen kuluvat luonnonvarat ja energia maksavat ympäristölle paljon, jos tuote on jo syntyessään valmis pian hajoamaan ja sen käyttäjä vaatii uuden vastaavan tilalle!


Muuttunut maisema: Mahdollinen uusi kotirakennukseni sijaitsee aivan naapurissa. Kuva on otettu Veikon olohuoneen ikkunasta muutama viikko sitten. Asuntoni parveke tosin sijaitseee toisella puolella "uloketta", eikä sieltä pääsisi huhuilemaan Veikolle. 


En tiedä, pysynkö muutenkaan maailman perässä. Kaikki on niin hektistä, levotonta. Itse olen tällä hetkellä kuumessa, ilmeisesti kaiken maailman rasituksista johtuen. Uuden mahdollisen asuntoni aiheuttama stressi kaupanpäällisinä. Kävin kämpillä tänään siivoamassa (ennen kuin tajusin olevani kipeä), haistelin, minkä jaksoin, mutta en voinut päättää vielä mitään. Laminaatti, kaapit haisivat, ehkä hometta oli, ehkä ei. Mahdotonta kertoa. Mutta päätin olla päättämättä mitään. Ehkä aivan vielä en ole valmis uuteen muuttoon, muutokseen, tämän kaiken nopeuden keskellä. Ehkä muutoksen pitää tulla sittenkin hitaammin, ehkä olen ollut alusta asti liian hätäinen. 

Hidasta viikonloppua kaikille, jotka hitautta tuntevat tarvitsevansa! Minä siirryn nyt päiväunille portviinilasin ja itsetehdyn sorbetin jäljiltä. Kuume, laskethan pian!


Alhaalta katsottaisiin ylöspäin: Suuntaisin jälleen toiseen kerrokseen. Alapuolella vain saunatilat, näkymät takapihalle kuten ennenkin. Kukat viihtyisivät, sillä ikkunat sijoittuvat etelähköön.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti