lauantai 28. tammikuuta 2012

Kuulin kutsun vaatteiden

Muistattehan, että aloitin joulukuun alussa vuoden kestävän vaatteidenostopaaston? Varmaan epäilitte, koska epäilin itsekin, että mitähän moisesta hulluudesta seuraa tällaisen shoppaholikin ollessa kysymyksessä. Kahden kuukauden rajapyykin saavutettuani voin todeta, että hyvää on seurannut: en ole ostanut vaatteita, eikä ole tehnyt edes mieli! (Sukkahousujahan ei laskettu; oli pakko päivittää itsensä vihdoin eilen pakkasia varten...)

Syynä tähän tosin saattaa olla moninaiset muut päätä tällä hetkellä vaivaavat ajatukset, se, että joulu ja joululahjashoppailut olivat kuitenkin sallittuja ja lopulta vielä sekin, että sain kaveriltani jälleen aivan mainioita vaatteita matkalaukkuelämäni kompaktin vaatevaraston piristämiseksi. 


Nyt kun olen kuitenkin malttanut näinkin monta kuukautta olla tuhlaamatta viimoisia pennosiani yhtään mihinkään vaatteisiin, olen antanut itselleni luvan ostaa muutamia ihanuuksia Lyylille. Olemme nimittäin ensi viikolla menossa Me&I-kutsuille ensimmäistä kertaa elämässämme. Nuoruudesta minulle ovat tuttuja vain Tupperware-kotikutsut, ja koska koen, että yhtä hyviä ellei parempia muovikulhoja löytää helpoiten ihan tavallisesta lähikaupastakin, assosioin kotikutsut mieluummin vaategenreen – tällä kertaa senkin tekosyyn varjolla, että tarvitseehan kasvava lapsi pehmeän paketin viimeistään syntymäpäivälahjaksi. 


Me&I tai Meandi on minulle suhteellisen tuntematon merkki, mitä nyt muutama irrallinen huutiksesta ostettu paita meillä on pyörinyt. Tällä erää isänsä on hoitanut pääosan vaatehankinnoista, ja minä olen tyytynyt järjestelemään ja nimikoimaan vaatteita sekä hankkimaan irrallisia puuttuvia osasia kuten peruspaitoja tai sukkahousuja. Nettisivujen perusteella Meandin vaatteet muistuttavat muita retrotrendimerkkejä, kuten Polarn o Pyretiä tai Småfolkia, joista pidän kovasti, joten ehkä on tullut minun vuoroni ostaa neidille vaihteeksi jotain erityisempää kuin pelkkiä peruspooloja. ;D


On siis aika testata, millainen hinta–laatu-suhde Meandilla onkaan. Tuskin maltan odottaa, vaikka täytyykin myöntää, että shoppailulakkolaisena oleminen ei ole yhtään sen hullumpaa, sillä kauppakeskusten kiertämisen ja tavaran järjettömän kaappeihinraijaamisen sijaan voi käydä vaikka leffassa paljon halvemmalla rahalla myös henkisesti enemmän kokemuksesta rikastuen. Olen palautumassa normaaliin ostotilaan(i), hurraa!


Kuvat lainattu Meandilta markkinointitarkoituksessa, olkaapa hyvät!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti