tiistai 21. helmikuuta 2012

Laskiaistiistaina

Ennen paaston alkamista syötiin tietysti laskiaispullia. Metrotunnelista Lyylin kanssa niitä haettiin, varoen jäämästä lumimassojen alle. Mikä sadesää!


Siihen nähden jännä ajatella, että olen tähän kellonaikaan mennessä käynyt jo kolme kertaa ulkona, kaksi kertaa neidin kanssa. Jokin on täytynyt minua olla ajamassa, en muuten kyllä olisi vaivautunut. 

No, ensin oli siivoaja, jonka jalkoihin ei viitsinyt aamupäivällä jäädä. 

Toinen syy oli käydä katsomassa asuntoa, josta sitten tein ehdollisen tarjouksenkin. Katsotaan, miten naisen tällä kertaa käy. En jaksa odottaa liikaa, mutta kieltämättä päätös yrittää ja uskoa parasta vaikuttaa tuuleeni erittäin positiivisesti. Jotain tapahtuu, se on plussaa. Voi tietysti olla, että a) asunto ostetaan nokkani edestä, sillä seuraavaksi sain koirat vasta maaliskuun puoleenväliin tai b) asunnosta löytyy niin paljon kaikkea, että en voi kuvitellakaan edes remontoivani sitä. Mutta uskotaan ja toivotaan nyt parasta!

Kolmannella kerralla herkkusuu halusi herkkunsa.


Päivän jo hämärtyessä Lyyli piirtelee tuossa isänsä kanssa kuvioita muovisilla muoteilla. Neiti vaikuttaa kriittiseltä: "Ei, siitä piti tulla t-paitahame." "Äitin jalat eivät oikeasti ole noin paksut." (Kiitos!) Jossain vaiheessa hän hiipii luokseni surumielenä: "Iskä ei tehnyt mun varaamalla kynällä rakkauden sydäntä. Se vähän vaivaa."

Lopulta kriittisyys vaihtuu iloiseksi pulputukseksi. Hahmoille syntyy nimiä ja yhteyksiä. Voi ihana lapsuus!

"Hei, mä puhelin Anguna. Nyt kun ei ollut Angua paikalla, niin mä otin sen hahmon." "Isi, voin ittekin piirtää ympyrän. Tuosta ei tullutkaan ihan pyöreetä, mut ei se haittaa..." "Isi, osaatko sä? – Osaat! Mutta emme voi sitten serkkuani piirtää, piirretään aikuinen!" Juttua riittää...

1 kommentti:

  1. Ja sitten vielä:
    Äiti: Pitäis kai sit neljännen kerran lähtee (ulos kaverien kaa syömään).
    Lyyli: Hei, äiti lähtee, voimme sit kaikkea tehdä!

    VastaaPoista