sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Loman loppu

Kerro, kerro kuvastin, kuinka loman kuvaisin?

Tiivistettynä: meillä oli hyvä hiihtoloma. Me tarkoittaa äitiä ja tytärtä. Hyvä tarkoittaa, että tapahtui paljon. Että tapahtui suuria. Että suuria tapahtui pään sisällä. Ja vielä suurempia tapahtuu toivottavasti pian sen ulkopuolella.

Pääpuuhani oli lepuuttaa hermojani ja tasaisin väliajoin taas lisätä paineita. Välillä olin läsnä, välillä pimee ja poissaoleva mutsi. 




Ikimuistoinen loma tämä kyllä oli. Kahviteltiin ihan joka ikinen päivä jossain. Elettiin sellaista mukahuoletonta lomaliihottelua. Kuviteltiin, että ollaan Pariisin hienoissa cafeterioissa, syötiin voisarvia ja juotiin cappuccinoa. Tai siis minä join. Lyyli veteli maitoa ja leipää, jonka välissä on suklaata. Siis keksiä, jota luuli leiväksi. 

Loma ei suinkaan loppunut lyhyeen. Se loppui kylpyyn ja siihen, että kiskon hiuksen minuutissa päänahastani, koska en ole pysyä nahoissani. Hyrrään kuin pieni pörriäinen ja pulputan puhetta vauhdilla viisi sanaa sekunnissa.

Hiiskahdan asiasta huomenna, kävi miten kävi. Mutta kuten jo kerroin, suuria voisi olla tapahtumassa, saisi tapahtua, vihdoinkin!


Kuka arvaa, kuka arvaa? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti