keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Rakas liikuntapäiväkirjani: Juoksukoulu ei alkanutkaan

Niin siinä sitten kävi. En saanut itseäni juoksemaan, koska 
a) on talvi: liian kylmää, lumista, liukasta ja liuta muita tekosyitä
b) tuli nuha, tuli flunssa, toinenkin
c) en jaksanut.

Niinpä päätin siirtää touhun keväämmäksi. Kyllähän sitä nyt sen puolimaratonin juoksee vaikka viikon harjoittelulla. Tai niinhän mä luulen. Kuuluisia viimeisiä sanoja.

Olen kuitenkin liikkunut heilauttelemalla jalkojani toisensa eteen hieman hitaammassa tahdissa: kävellyt olen paljon ja hartaasti. Se kun vaan on niin kivaa! (Kivaa olisi myös hiihtää kirkkailla hangilla, mutta en toistaiseksi omista suksia.)

2008-01-dogs-taiga01
 Kuva: sponng

Kuun urheiluja en jaksa täällä nyt listata, mutta todettakoon määristä sen verran, että neljän viikkotunnin perustavoitteessa on pysytty niukin naukin. Se riittää minulle. Se on iloksi!

Liikkukaa, koska se pitää myös pään virkeänä! Lisäksi selän. Keksisin muitakin liikuntaan liittyviä positiivisia puolia, mutta en kai nyt viitsi niitä ruveta liikaa täällä mainostamaan. Luulette pian, että musta on tullut toisten kuntoiluja kyttäävä. Vaikka totta siinäkin toinen puoli. 

Olen tunnetusti myös kuntoilukade: Voi että, kun toi ehti tänään lenkille ja mä en. Voihan laiskuus! Huomiseksi piristyn! 

Ja niin tapahtukoon. Sillä huomenna on uusi päivä. 


Doñada running in snow

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti