lauantai 10. maaliskuuta 2012

Nukkuva keiju ja muita iltasatuja

Äitiä nukuttaa, aina aikaisemmin vaan. Siispä kymmeneltä nukkumaan. 

Aamulla jaksaa nousta ennen kahdeksaa heleään lapsenääneen: "Aamu tuli!"

Lapsi, joka elää tanssitunnin jälkeistä päiväänsä tanssipuku edelleen päällä, siipilisällä. Keijusauva tehdään yhdessä isin kanssa sillä välin, kun äiti viettää tylsää aikuiselämää kera tiskien, pyykkien, intialaisen kasvispadan (ja käyhän hänkin keijutunnillaan). Välillä täytyy kerätä lisää keijuvoimia lepäämällä. Keijut voivat nukkua missä vaan: oksilla, lehdillä, majoissa, onkaloissa.




Äidin päivä on melkein ohi, mutta pyykit ovat edelleen levittämättä. On paljon kivempi kuukkeloida sisustustuotteita, elää tunteja nettielämää. Ja mikä siinä on, että aina äidin tuotehaku päättyy niihin kauniisiin, kalliisiin? Rahaa on rajallisesti, ehkä se rajaa.

Viiniäkin valui hukkaan, lasi kaatui. Kuinka niin tuuri kävi, että mitään ei kaatunut koneelle, kirjojen, lehtien päälle, ei edes matolle? Eikä lasikaan särkynyt. Vaan ehkä ei sirpaleita enää olisi tarvittukaan. 

Onni on jo tässä. Iloista naurua kaikuu jostain keijujen majasta kiireettömänä lauantai-iltana.

Joku siipi pitäis olla, kertoo runokokoelman kansi. Niinhän se on.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti